Jutut avainsanalla: aika


Siirto

Pekka • 30.3.2014, 12.42

Nyt kun kelloja taas on siirrettävä noin puolitoista metriä kaakkoon, tuli mieleen, miten tästä saisi varmasti tehtyä sellaisen mukavan synkän tsekkiläisen nukkeanimaation, jossa mustiin pukeutuneet ihmiset outoine kasvoineen hermostuvat kelloihin jotka siirtyvät itsekseen, milloin minnekin. Siinä joutuisi sitten aina etsimään, että mihin ne kellot taas ovat menneet. Pihalle? Vessaan? Ullakolle? Naapuriin? Ihmiset tekisivät itselleen pitkiä listoja, että muistavat mitä kelloja heillä on. Listoja pidettäisiin esimerkiksi jääkaappien ovissa. Harmi tietenkin olisi kiinnittää lista sellaiseen laitteeseen jossa on itsestään itseään siirtävä kello. Pienet autistiset laitteet jotka tekevät todella hyvin jonkin yhden asian, mutta eivät kommunikoi muiden laitteiden kanssa, eivät liikkuisi mihinkään. Tällainen olisi esimerkiksi askelmittari, jota on siirrettävä, vaikka onkin askelmittari. Varmaan juuri siksi, että on askelmittari.


Moinen aika

Pekka • 6.10.2013, 12.48

Kun Claire Ahon kuvia oli esillä Taidehallissa pohdin, miten aika karsii mainosvalokuvista merkityksiä ja samalla luo uusia. Mainostettavat tuotteet katoavat markkinoilta, yritykset kaatuvat ja muoti muuttuu, mutta kuvamateriaali jää. Joissain tapauksissa mainoskuvat siirtyvät kaupallisesta käyttökuvasta taiteen kontekstiin. Niitä katsotaan eri silmin, tulkitaan eri lähtökohdista, ymmärretään toisin vaikka kuvat eivät sinänsä ole miksikään muuttuneet.

Tämä tuli mieleen kun näin vanhan Jallun antikvariaatin ikkunassa. Aika vaikuttaa pornoonkin, mutta ymmärretäänkö se eri tavalla?

Jallu, kymmenen euroa
Kymppillä

Comments Off

Avaisanat: , , , , ,


Kotiarestissa

Pekka • 3.6.2013, 10.23

Toki ymmärrän, että on vaikea arvioida koska pakettilähetin jakeluauto ehtii tasan tähän minun kadulleni ja ovelleni, mutta tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että saadakseni pakettini, en voi oikeastaan kotoa lähteä minnekään kuuteen tuntiin. Toimitus tapahtuu joskus klo 10–16 välisenä aikana. Kuuden tunnin tarkkuus. Mitäpä sitä tässä nyt tällä säällä muutakaan, kuin istua odottamassa pakettia jossain mistä pääsee ottamaan lähetyksen vastaan niinkin vauhdikkaasti, etteivät ehdi lähteä kiireessään pois.

Tässä on selkeästi jonkinlainen palvelun mentävä aukko. Eikö nämä kauppojen alati lisääntyvät pakettipalvelut tai postien uudet pakettiautomaatit voisi tässä jotenkin toimia buffereina? Olisi joku paikka jonne ohjata kotiovelle tuleva paketti, silloin kuin tuota kuuden tunnin tarkkuutta toimitukselle ei oikein saa sovitettua päivän muihin menoihin. Että viekää se paketti tuonne Alepan pakettiautomaattiin, niin poimin sen sieltä sitten kun ehdin.

Silleen on kyllä alati palvelujaan vähentävällä postilla kyllä hyvä systeemi, että niillä on säilytystilaa. Vaikka ei sekään tietenkään oikein aina toimi.

No, nyt ei kuitenkaan ole mitään bufferia. Pitää siis sovitulle toimituspäivälle keksiä jotain tekemistä 0–6 tunniksi. Odottaessa ei voi käydä kävelyllä, ei kaupassa, ei mennä kirjastoon, ei voi poikeata merenrantaan kahville. Pitää pysyä kotona. Ei voi nauttia päikkäreistä. On pidettävä huolta siitä, että kuulee ovisummerin, tai mahdollisesti puhelimen. Olen lähettifirman määräämässä kotiarestissa siis.


Ajattelua ajattelijoista

Pekka • 5.10.2011, 22.00

Ote muistiinpanoistani (asiayhteydestä irroitettuna, tietenkin) eräältä luennolta: ”Aristoteles on varmaan tuttu filosofi, tai ainakin helppo kirjoittaa”.

Mutta sitä mietin, että jos tuhansia vuosia koiranputkea puskeneet ajattelijat tulla lampsisivat yllättäen meidän nykyisyyteen elävinä ja ajatuskuntoisina, niin mitä mieltä olisivat siitä, että vieläkin heistä puhutaan ja ajatuksistaan väitellään ja väännetään. Paukuttelisivatko polleina (ehkä imaginäärisiä) henkseleitään, mielissään ajatustensa sitkeästä elinvoimasta ja tarkkanäköisyydestään? Vai ehkä kauhistuisivat miten heidän alkuperäisiä ajatuksiaan muokataan, vatvotaan ja manipuloidaan sopimaan milloin mihinkin, että kuulkaa pojat (Häh, onko täällä naisiakin? Koulussa?! Opiskelemassa!!?1) enhän minä nyt asiaa noin tarkoittanut?

Comments Off

Avaisanat: , , ,


Kaupunkia ja kuvia

Pekka • 15.12.2010, 22.34

En muista hymyilleeni pitkään aikaan niin paljon ja pitkään kuin katsellessani skrubuista 1970-luvun Helsinkiä Asfalttia ja auringonkukkia -näyttelyssä. Aivan loistava. Avoinna 27.2.2011 asti.

Vanhan joulumyyjäiset olivat kuin Vanhan joulumyyjäiset ovat olleet jo pitkään: Sitä samaa kuin aina. Joskus ne inspiroivat, nykyään en löydä sieltä mitään kiinnostavaa. Ehkä tapahtuma tai tarjonta ei ole suunnattu keski-ikäiselle miehelle? Parasta antia oli kuppilassa nautittu espresso ja suklainen leivos.

Hesarin lasisen linnan alakerrassa oli valokuvanäyttely, huomasin, kun siitä läpi kävelin. Katsoin kuvia. Tämä on varmasti jonkun stock photo -firman myyntinäyttely. Ei, ajattelin, kun katselin kuvia vähän lisää… jotain muuta tämä on. Jonkun kamerakerhon näyttely? Hmm… Ehkä Helsinkiläiset Flickr-tyypit ovat keränneet kuvia kasaan? Eipä ollut. Oli mainosvalokuvaajien näyttely. Lähtiessäni kirjoitin muistiin tämän: ”Kuva on abstrakti olematta kuitenkaan abstrakti”.

Ulkona oli kaunis pakkasilta ja ilma oli kirpeä olematta kuitenkaan kirpeä. Kuuntelin kotiin päin köpötellessäni kirjaa The Thing About Life Is That One Day You’ll Be Dead joka mielestäni on jollain oudolla tavalla koskettava ja kaunis – rehellistä kerrontaa elämästä ja pohdintaa kuolemasta. Tällaisen kirjan minäkin haluaisin kirjoittaa. Se voisi olla koskettava olematta kuitenkaan koskettava.

Stadionin tornin rakennustelineet näkyvät jo Linnankoskenkadun Postille.

Näissä kuvissa näkyy elämän skrubuisuus - Eeva Rista 2010


1010101010

Pekka • 10.10.2010, 10.10

1010101010


Älä ole poissa kotoa yli kahta viikkoa

Pekka • 14.7.2010, 12.12

Hiukan yllättävästä suunnasta opin tässä, että ihmisen ei kuulu olla poissa kotoaan yli kahta viikkoa.

Palasin tiistaina hiukan pohjoisemmasta. Siellä mieltä kevensivät monet mukavat ihmiset esiteineistä eläkeläisiin, lyhyet valoisat yöt jollaisista täällä etelämmässä voi vain unelmoida sekä leppoisa ja rauhallinen elämänmeno.

Kävin tullessani illalla läpi postiluukun alle kerääntynyttä mainosviestien ja virallisen postin luomaa värikästä mattoa kun käteeni osui saapumisilmoitus. Jotain vähän suurempaa, sellaista joka ei ole mahtunut postiluukusta, odottaa minua postikonttorissani. Jee, ajattelin, sillä isot lähetykset (kuten paketit) ovat yleensä kivoja.

Sitten huomasin, että postinkantaja oli yrittänyt tunkea isoa lähetystä postiluukustani vain pari päivää sen jälkeen kun olin jättänyt kotimaisemat siirtyessäni hiukan pohjoisemmas, ja koska se iso jokin ei siis mahtunut kapeasta raosta, vienyt lähetyksen postikonttoriin odottelemaan.

Mutta koska Posti (vai Itella?) on keksinyt, että paketteja ja kirjeitä säilytetään vain kaksi viikkoa, oli minulle osoitettu lähetys palautettu lähettäjälle tämän viikon alussa. Viime perjantai oli saapumisilmoituksen mukaan viimeinen säilytyspäivä.

Kävin kuitenkin tänään, keskiviikkona, kysymässä, josko iso lähetykseni vielä olisi Postin hyllyllä. Ei se ollut. Mistä tämä lähetys oli tullut, utelin kassan takana seisovalta postihenkilöltä, mitä minulta on mennyt sivu suun, kysyin? En osaa sanoa, vastasi postihenkilö, tämä on vain hyllykoodi. Missään ei kuulemma ole tietoa siitä, mitä minulle oltiin tuomassa mutta joka lähetettiin takaisin. Ei missään.

Posti pyyhkäisi pois reissullani saavuttamani mielenrauhan ja levollisuuden kertaheitolla; läpsäytti minua kasvoille märällä rätillä ja muistutti, että se on määrännyt ihmiselle maksimiajan poissaololle kotoaan: Kaksi viikkoa.

Vituttaa, raskaasti. Voi saatanan saatana! (Anteeksi, täällä harvemmin kiroillaan, mutta nyt se tuntuu olevan paikallaan.)

Eikö Postilla voisi olla näin loma-aikoina pidempi säilytysaika? Vaikka niin, että Juhannuksesta koulujen alkuun tai kesäkuun alusta elokuun loppuun lähetyksiä säilytetään neljä viikkoa. Miksei voisi, sehän on vain kiinni siitä, haluaako Posti/Itella asian olevan niin. Se olisi joustavaa palvelua.

Entä voisiko Postilla olla lisäpalveluna saapuvista lähetyksistä ilmoittaminen tekstiviestillä? Niin, että saisi tietää paketin tulleen ja voisi sitten ilmoittaa ettei ehdi kahden viikon sisällä hakemaan lähetystä sekä esimerkiksi sitten vaikka rahaa vastaan ostaa lisäsäilytysaikaa? Tottakai voisi, jos Posti/Itella oikeasti sen haluasi olevan niin ja palvella ihmisiä.

Kyllähän minä kuitenkin tiedän tasan tarkkaan minkä minua piti postikonttorissa odottaa. Nyt lähti sitten pari sataa jo maksettua pientä korttia takaisin Moolle. Jyrppii. Uusia kortteja, vaikka nyt tilaisin, en ehdi saada ajoissa. Grr.

Vaikka kokonaanhan ärtymykseni syy ei ole Postin. Lähetyksen arvoitu saapumisaika (Moon arvio) – jonka lähistölle olin ajoittanut matkaltani paluun – oli viime perjantai, heinäkuun 9. (joka siis olikin oikeasti lähetyksen viimeinen säilytyspäivä). Taitaa olla ensimmäinen kerta kun pari viikkoa etuajassa tullut tilaus oikeasti harmittaa (ja siksi harmittaa monikertaisesti).

Tähän loppuun mielikuvaharjoitus: kuvitelkaa tähän paljon rumia sanoja.


Tarina jatkuu: Moo on hyvä.


Eräänlainen erratum, lisäosa

Pekka • 22.5.2010, 10.42

Lisäys toissapäiväiseen Anssi Kela -juttuuni.

Kelan Keikkaraportti. Yleisössä sellaiset 350-400 päätä, tuotto 1860,65 euroa (pyöreästi femman per korvapari). Fiilis oli ollut hyvä, mikä ei ole sinänsä yllätys koska yleisöllä ei ole lipun hinnan verran ennakko-odotuksia ja tarvetta saada vastinetta rahoilleen.

Odotin vähän näkeväni tietoa siitä, myytiinkö Tavastialla keikan yhteydessä levyjä tai muuta tavaraa, mutta siitä ei ole mitään mainintaa. Missään ei myöskään mainita josko keikka nauhoitettiin: Saattaisi kuvitella tällaisen erikoisemman keikan jälkimyynnin tuovan jokusen euron lisää kolehtiin (tai lisätä mielenkiintoa artistia kohtaan, tai olla tapa ylläpitää artistin ja yleisön välistä suhdetta pidemmän aikaa), sillä pelkkä ”maksa omantunnon mukaan keikan jälkeen” -strategia yksinään tuskin koskaan tulee olemaan erityisen lukratiivista.

Tietoviikko Talouselämä synkistelee Kelan keikasta perin kriittiseen sävyyn ja mokaa väittämällä, että ”kukaan ei musisoi ilmaiseksi huvikseen”. Se on tietenkin höpöhöpöä, sillä harrastelijat soittavat ilmaiseksi huvikseen. Vasta kun harrastelija rupeaa tienaamaan harrastuksellaan, loppuu ilmaiseksi harrastaminen ja huvikseen tekeminen: Harrastelijasta on tullut ammattilainen ja joka nuotista pitää saada fyrkkaa.

Anssi Kelan keikka, vaikka ei ehkä ollut mikään taloudellinen riemuvoitto, oli hyvä veto jonka uskon tuottavan artistille hyvää, kunhan tapahtumasta syntyneitä siemeniä kasvatetaan rauhassa ja hoidetaan sillä samalla intohimolla ja rakkaudella joka alunperin ohjasi harrastamaan musiikkia niinkin paljon, että harrastuksesta tuli ammatti. Mitään pikavoittoa ei pidä kuitenkaan odottaa – sellainen on yhtä epätodennäköistä kuin se, että harrastelijasta tulee ammattilainen yhdessä yössä.