Jutut avainsanalla: ajatus


Joka toiselle

pni • 3.5.2011, 10.24

Voiko olla olemassa täytettyä kuoppaa? Lähinnä siis sillä ajatuksella, että jos kuopan täyttää, niin eihän se enää ole kuoppa.

Voiko kuoppaa kaivaa? Maata voi kaivaa ja näin syntyy kuoppa, mutta kuoppahan on (esimerkiksi) se osa maan pinnan alapuolella jossa ei ole maata, jolloin sitä ei voi kaivaa koska siinä ei ole maata kaivettavaksi. Tai kiveä louhittavaksi. Vaikka kuoppahan voi syntyä ihan ilman ihmisen avustustakin, ei tarvitse kenenkään kaivaa.

Toisaalta esimerkiksi kaivo on kuoppa jossa on vettä, eli kuopassa voi olla jotain ja se on kuitenkin yhä kuoppa. Vai kutsutaanko kuoppia joissa on jotain aina jollain toisella nimellä, kuten esimerkiksi juurikin kaivo tai vaikka hauta, tervahauta, juoksuhauta, syvänmeren hauta tai ehkä vain uima-allas? Mitä kuopassa voi olla niin, että se yhä on kuoppa? Jotain muuta kuin se aine jossa kuoppa on, ehkä? Toisaalta kaikki kuopat maassa, joissa on vettä, eivät ole kaivoja, syvänmeren hautoja tai uima-altaita.

Mikä oikeastaan on kuoppa?


XL Kirahvi?

pni • 28.4.2011, 19.46

Onkohan kukaan koskaan nähnyt lihavaa kirahvia, tulin ajatelleeksi kun katselin kuvia? Minä en ainakaan ole.


En minä, mutta ne kaikki muut

pni • 9.4.2011, 12.16

kuin jänis auton valokiilassa
ihminen hulluilla päivillä, kiimassa


Media? Vapaata assosiointia

pni • 30.3.2011, 14.31

Ajattelin heittää kommentin Twitter-keskusteluun mediasta (voiko keskusteluketjuun mitenkään linkittää), mutta en kysennyt tiivistämään tätä 140 merkkiin. Siksi tämä on täällä.

Mediaa voi yleensä tallentaa medialle ja näin usein tehdäänkin – tallennusmedialle. Mediaa, eli sisältöä jollain medialla jota voi jaella (jossain näin sanan jakelumedia), tekee ala josta käytetään nimeä media. Media tekee siis mediaa medialle.

Media on sisältöä jota voi tallentaa ja jaella. Media vie/vaatii/ottaa itselleen tilaa ja tätä tilaa myydään ja ostetaan ja se on mediatilaa, eli tilaa median tekemässä mediassa jota jaellaan jollain medialla ja jota voi, tai ei voi, tallentaa erilaisille medioille.

Jos sitä ei voi jaella, onko se silloin media? Jos sitä ei voi tallentaa, onko se silloin media? Pitääkö mediaa tietoisesti tehdä vai voiko se syntyä itsestään? Onko väliä mitä sisältö on, vai voiko mikä tahansa sisältö olla mediaa? Voiko olla mediaa joka ei vie minkäänlaista tilaa? Voiko media lakata olemasta media jossain vaiheessa (esim. [ei ehkä paras mahdollinen] kääritäänkö kaloja torilla mediaan)?

Radio on media. Mutta mitä/mikä on radio? Radioaallot ei ole media, koska silloin avaruudesta säteilisi mediaa. Eikä radioantennit ole media, lähettävät tai vastaanottavat, nehän vain lähettävät tai vastaanottavat signaaleja. Radio, se laite, ei ole media, vaan laite joka tulkitsee radioaaltojen mukana tulevia signaaleja muotoon jonka voi vahvistaa ihmiskorvan kuultaviksi. Usein radiossa on myös vahvistin. Vahvistin tuskin on mediaa. Mitä tekee antenneilla tai radiolla (laitteella) jos radio ei lähetä radion avulla kuultavaa radio-ohjelmaa? Radioaallot ovat jakelua. Vähän kuin lehdenjakaja, mutta ei kuitenkaan, vaikka molemmat kuskaavat mediaa mediakuluttajille. Toisaalta ilman muita osasia, vain yksi olisi turha. Media on kokonaisuus?

Mitä on internet?


Ei ne lentävät autot

pni • 29.3.2011, 13.23

Tuli mieleen tässä kerran, että ne menneisyyden tulevaisuuskuvat joissa autot (ja siksi myös ihmiset) lentelevät kuin linnut ympäri maapalloa, eivät ole oikeastaan hirveän väärin. Meillähän ei tietenkään ole lentäviä autoja, tuskin tulee olemaankaan, mutta jos ajattelee miten vahvasti kulttuuria ja ihmisten kanssakäyntiä muokkaava asia auto oli silloin kun kuviteltiin auton tulevaisuudessa lentävän, ja sitten miettii mikä tällä hetkellä muokkaa kulttuuria ja ihmisten kanssakäyntiä vahvasti, niin vaikka autot yhä kuluttavat tien pintaa on data/tieto/informaatio saanut siivet ja lähtenyt lentoon. Vaikka me itse emme siirry fyysisesti paikasta toiseen, ajatuksemme kyllä lentelevät vauhdikkaasti ympäri maapalloa.


Kevyesti keskellä tiistaita

pni • 1.3.2011, 11.51

Eilen Beowulfia sivusilmällä tiiraillessani tuli mieleen, että lohikäärmeethän (europpalaiset) ovat oikeastaan aika looginen asia vanhoissa taruissa. Ainakin jos niitä miettii siltä kantailta miten, nykyaikana ainakin hyvin usein, ne näytetään tuhoa kylvävinä petoina.

Tuli oli aika pirullinen vihollinen silloin kun ei ollut vapaapalokuntaa, sammutuspeitteitä tai sprinklerijärjestelmiä. Lohikäärmeet olivat sen ajan pelottava hallitsematon paha joka kohdalle sattuessaan muutti elämän menon, eikä suinkaan parempaan päin.

Lohikäärme edusti siis tavallaan aikansa terrorismia.

Söpöt ja ihmisystävälliset lohikäärmeet ovat ilmestyneet kuvioihin vasta myöhemmin.

- * -

Tänään mietin miten keskustelu politiikasta, etenkin silloin kun sen voi edes jollain tasolla joko henkilöidä tai liittää johonkin puolueeseen jota voi dissata (eli aina?), tuntuu minusta aivan samalla tavalla emotionaalisfanaattisesti ladattulta kuin esimerkiksi se keskustelu jota käydään peruskoulussa opetettavista kielistä ja niiden valinnaisuudesta: Kaikilla on oikea mielipide ja sitten intetään sormet korvissa muita kuuntelematta päivät pitkät siitä kuka on enemmän väärässä.

Väsyttävää sellainen, kun siinä ei ole mitään rakentavaa.


Fantasiamaailmaa ja tarkkuutta

pni • 24.2.2011, 19.51

Huomasin tässä miettiväni miten useimmat näköradion automainokset tuntuvat olevan täysin irti todellisuudesta, eläen animismin ja taikuuden kyllästämässä fysiikan lakien vastaisessa eskapistisessa fantasiamaailmassa jossa myös esimerkiksi Coca-Cola-mainokset harhailevat. Satuja. Lapsille? Mietin myös miten autoista toisinaan ilmoitetaan hinta hämmentävän redundantisti, kymmenestuhannesosan tarkkuudella. Mitä merkitys sillä yhdellä eurolla on parikymmenen tonnin hintalapussa? Jos vaikka joku valittaa siitä, että auto nyt ei oikeasti osaakkaan niitä temppuja kuin mainoksessa, niin voi sitten lohdutukseksi pyöristää sen viimeisen numeron nollaan?


Ei negatiivinen

pni • 15.2.2011, 19.31

Miksi on helpompaa olla äkäinen internet-setä joka sättii lukemaansa, näkemäänsä ja kokemansa kuin olla miellyttävä internet-setä joka paijaa, helli, kehuu, pussaa ja halii?

Siksi, että positiiviset kokemukset (tässä tarkoitan lähinnä arkisia sellaisia, enkä mitään elämää suurempaa kuten päävoittoa lotossa) eivät jää jäytämään mieltä samalla tavalla kuin negatiiviset. Siinä missä negatiiviset kokemukset (esim. kun asiat eivät mene kuin Strömsössä) harmittavat pitkään ja jäävät elämään pohdintoihin sekä jossitteluihin, nousevat esiin nukkumaan mennessä ja kasvavat pahimmillaan eeppisiin mitoihin ajatuksissa, eivät positiiviset aiheuta samaa, koska me haluamme, etteivät asiat mene meidän itsemme kannalta huonosti. Ja kun asiat eivät mene huonosti, ne menevät kuten tahdomme tai jopa paremmin kuin oletamme niiden menevän, eikä sellainen jätä suurta muistikuvaa aivosoluun.

Me opimme negatiivisista asioista (opimme, koska haluamme tulevaisuudessa välttää vastaavia asioita) ja siksi ne jäävät mieleen (Eikös äiti varoittnut, että hella on kuuma? Niin… Nyt sattuu, eikös vaan? Niin!). Positiiviset asiat tukevat tekemistä ja ohjaavat tekemisen suuntaa, mutta kehu ei elä mielessä samalla tavalla kuin haukku. Pettymyksen muistaa, onni on katoavaista.

Jos ihminen synnynnäisesti potisi tarvetta olla onneton niin silloin postiiviset asiat ja onnistumiset kalvaisivat mieltä ihan sikana. Mutta näin ei, yleensä ainakaan, ole. Havinnoijan näkökulmasta tapahtuvat ei negatiiviset asiat ovat se mitä mieli odottaa tapahtuvaksi: maito ei roisku rinnuksille, palvelu toimii ja kaupassa on tasan se mitä sinne tuli ostamaan, maantie on ruuhkaton ja muut autoilijat ymmärtävät pysyä muualla toilalemassa, suklaajälkiruoka maistuu yhtä hyvältä tai paremmalta kuin miltä näyttää, sormi ei mene vesspaperin läpi pyyhkiessä, jne jne.

Tuota mietin kun muistin, miten on pitänyt jo jonkin aikaa antaa julkista hyvää palautetta SCF huollolle alle viikon kestäneestä puhelimeni takuukorjauksesta – se oli nopeampaa palvelua kuin uskalsin edes kuvitella. Kiitos siitä.

Vaan koska kaikki ei voi olla yhtä juhlaa tai edes ruusuilla tanssimista, on sanottava, että huollon seuranta, vaikka onkin ihan kiva idea, tuntui minun tapauksessa aika turhalta. Palvelu tarjosi minulle, aina kun tarkistin, tiedon ”Saapunut huoltoon” kunnes maantaiaamuna tekstiviestillä ilmoittivat, että puhelin oli korjattu ja haettavissa. Höh.

Mutta siis: Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiivinen kokemus. Juuri sellainen jossa homma meni niinkuin piti tai paremmin, eikä siitä siksi tajua kirjoittaa vasta kuin monta päivää myöhemmin (jos silloinkaan).