skrubu

Alkukesästä ajattelin, että tehosekoitin saattaisi olla kiva laite kotona (miksi? en tiedä, tuntui siltä, ei mitään kummempaa syytä). Voisi kokeilla tehdä erilaisia smoothieita, kokeilla ruokaohjeita joissa tarvitaan kyseistä laitetta ja sen sellaista. Sitten unohdin koko asian. Se kun ei ollut mitenkään erityisen korkealla prioriteettilistallani (vaikka ei minulla oikeasti ole mitään listaa).

Tänä viikonloppuna ajatus tehosekoittimesta nousi mieleeni taas. Päätin käydä keskustassa katselemassa millaista laitetta on tarjolla ja mihin hintaan. Aloitin Sokokselta sillä hyppäsin ratikasta sen kohdalla. Sieltä siirryin Stockmannille.

Olin siis vain potkimassa renkaita, niin sanoakseni, joten tyydyin katselemaan ja otin pari kännykkäkuvaa jotta muistaisin hinnat ja mallit paremmin. OBH Nordica ei innostanut. Kenwood sen sijaan kyllä, sillä olen yhä sitä mieltä, että punainen paholainen on loistava leivänpaahdin.

Stockmannilla oli parempi valikoima kuin Sokoksella. Ja hintaerojakin oli. Siinä missä Kenwoodin design-palkittu BL 745 maksoi Sokoksella 149 €, oli sen hinta vain 99 € Stockmannilla. Perin messevä hintaero mielestäni. Mutta koska en siis ollut ostamassa, vaan tutkimassa, päätin tarkistaa myöhemmin mitä kyseinen laite kustantaa netin kautta hankittuna.

Sitten Philipsin HR 2094 yllätti. Siinä on siivilä! Pieni mutta oleellinen ero kaikkiin muihin laitteisiin. Tarpeeni hakea lisää tietoa verkosta (kaupat kertovat oikeasti aika vähän tuotteistaan) kasvoi suuremmaksi.

Kun palasin kotiin ja koneen ääreen, surffasin Kenwoodia ja Philipsiä. Katsoin mm. Amazonin parista maasta. Vaikutti siltä, että Philips keräsi enemmän positiivista kommenttia kuin Kenwood. Hinnat olivat verkossa halvempia kuin keskustan kaupoissa, mikä ei ole yllätys, mutta olen valmis maksamaan hiukan enemmän siitä, että voin patsastella paikan päälle valittamaan jos laitteessa on häikkää takuuaikana.

Nyt siis mietin, josko Philips olisi se joka kannattaisi hankkia.

Onko teillä mitään ehdotuksia (Blendtec ei liene vaihtoehto tässä maassa)?

Eilen sai lukea että äskettäin viisikymmentä vuotta täyttänyt EU on ottanut Applen, pian neljä vuotta vanhan, musiikkikaupan hampaisiinsa.

[...]kuluttajat voivat ostaa musiikkia ainoastaan asuinmaansa iTunes-kaupasta.

Lisäksi eri maiden hinnoissa on tuntuvia eroja.
–
Taloussanomat: Applea uhkaa miljardisakko

I feel a song coming on, sanoi Dame Edna aikanaan. Minä en tuntenut laulua tulevaksi, en suojattua tai suojaamatonta, vaan pitkän tekstin. Innostuneena EU:n näkemyksestä hyppäsin sanaisen ratsuni selkään ja suuntasin kohti tuulimyllyjä. Aloittelin hiukan pidempää kirjoitusta jossa oletin että Applen rajoitukset ovat levy-yhtiöiden vaatimuksia. Kaivelin tietoa sieltä täältä.

Ptruu! Ratsu raukka, hidas kuin etana: Tänään sitten saan lukea uutisista sen mitä eilen oletin (kiireessä sielläkin tainnut tulla jokunen kirjotusvrihe?).

Applen vastalauseen mukaan yhtiö on alusta lähtien yrittänyt tarjota yhden Euroopan kattavan kaupan, joka olisi kaikkien jäsenmaiden asukkaiden käytettävissä. Levy-yhtiöt ovat kuitenkin estäneet tämän väittäen, että niillä on lailliset oikedet päätää milaisia oikeuksia Applelle annetaan.
–
Tietokone: Apple torjuu EU:n syytökset

Ei sinänsä mikään yllätys. Ainahan levy-yhtiöt ovat kontrolloineet mitä musiikkia missäkin myydään. Ennen internettiäkin. Eipä ole siitä aikaisemmin tullut niin kovaa porua. Ja siihen on olemassa syy.

Distribution is the key aspect to making money in the music industry.
–
The Mac Observer: The Real Threat To Record Labels From The Apple Music Stores: Independence

Levy-yhtiöitä uhkaa miljardisakot? Missä sellainen otsikko?

Vaikka sanainen ratsuni ei eilen laukannut tarpeeksi nopeasti, ja ympäröivä maailma ajoi ohi, ajattelin kuitenkin julkaista sen mitä eilen löysin. Kävin nimittäin katsomassa paria verkkokauppaa. Renkaita potkimassa.

Ensin astelin reteästi Amazoniin.

Amazonin Euroopan verkkokaupoista voi tilata levyjä suomeen, posti kulkee ja Itella polkee. Eli ei rajoituksia sen suhteen. Mutta, samalla levyllä on eri maissa eri hinta. Esimerkkinä Rollareiden uusin, joka halvimmillaan on 9,99 € (amazon.fr) ja kalleimmillaan 13,29 € (amazon.co.uk) + postimaksut. Vertailuna, ihan vaan huvin vuoksi, sama levy Applen musiikkikaupasta 9,99 € (fr) ja 11,82 € (uk), ei postimaksuja.

Tuntuvia hintaeroja Amazonissa (mikä lienee hintaero ns. normaaleissa levykaupoissa?). Tottahan EU:n kilpailuviranomaiset ottavat huomioon Amazonin epäkoherentin hinnoittelun ja pyytävät heiltäkin lausuntoa asiasta?

Sitten siirryin internetin toiselle puolelle ja avasin oven Adoben putiikkiin.

Adobe harrastaa maakohtaisia (!) kauppoja EU:n internetissä. Oli siis paikallaan tehdä hintavertailua yhdestä heidän ohjelmistaan: Photoshop CS3 Mac (ei päivitys), englanniksi, toimitusmuotona lataus verkosta. Tässä jokunen poiminta euroissa (hintojahan ei pidä verrata ameriikan vastaaviin, sillä siellä ohjelma on vielä halvempi, sama ohjelma – samat bitit samassa järjestyksessä).

• 833,69 monessa Euroopan maassa, myös Suomessa
• 831.68 Tanskassa
• 826,80 Italiassa
• 798.70 Ruotsissa
• 717.52 Norjassa

Luxemburgin kaupassa ladattava versio maksaa 833,69, mutta jos tilaa ohjelman laatikossa, sisältäen CD:n ja painettua matskua, tippuu hinta, ollen vain 792,35. Mikä on hassua, koska laatikkoversio on yleensä kalliimpi. Tunnistikohan järjestelmä minut urkkijana, sillä sain ensin tanskan kaupassakin eurohinnat (fiksuja muks… eiku kauppasovelluksia). Ja jos tilaan Suomeen voin tilata vain suomihinnoin, asuinmaani Adobe-kaupasta.

Adobea uhkaa miljardisakot? Eipä ole sellaista otsikkoa näkynyt vaikka kyseessähän on bittivirran myynti, kuten Applenkin tapauksessa. Eiköhän EU:n aina valppaat virkamiehet ole jo varmasti tämänkin epäkohdan kimpussa. Hmm…? Jotenkin tuntuu siltä, että eivät ole.

Do you think it’s fine that a CD plays in all CD players but that an iTunes song only plays in an iPod? I don’t. Something has to change.
–
Komissaari Meglena Kuneva

Apple on varmaan helpompi syyllistää kuin levy-yhtiöt, ja näyttävämpi kaato (jos sellainen tulee) kuin esim. Universal, jonka brändillä ei Edwin Eurooppalaiselle ole murto-osaakaan siitä voimasta joka on iPodilla. Jossain päin Keski-Euroopan viidakoita gorillat jo karjuen takovat rintojaan ja simpanssit hyppivät villisti kirkuen. Uhuhuhu! Uhuhuhu!

Niin ja Applehan on ameriikkalainen yhtiö. Levy-yhtiöistä, siis niistä neljästä suuresta, kaksi ja puoli on Eurooppalaisia (Steve Jobs: Thoughts on Music, 6.2.2007).

Odottelen jännityksellä miten tämä tapaus etenee. Rankaisevatko EU:n kuluttaja-asiavirkamiehet niitä tahoja jotka pakottavat musiikkimyynnin rajoituksiin vai saako Apple syyt niskoilleen, ammutaanko viestinviejä?

Jatkoa odotellessa voin antaa kuolan valua suupielistä ja hakkua kotimaisia nettimusiikkikauppoja kuten MTV3, Welho, NetAnttila, Musiikkilataamo… Yksikään näistä ei myy musiikkia jota voisin edes tietokoneellani soittaa, saatikka siirtää sitä omaan ’mp3′-soittimeen (hassu termi). Oikeastaan kaikki musiikkikaupat, jotka IFPIn ylläpitämällä latauslistalla mainitaan, ei ole vain käyttöjärjestelmärajoitteisia, vaan myös niin mediasoitin-, kuin myös selainrajoitteisia. Microsoftin musiikkikauppaan en edes pääse katselemaan. Hesarin kännykkäversio musiikkilataamosta ei tue minun puhelintani.

Miksi listalta puutuu iTunes Store? Luulisi että se on iso tekijä digitaalisen musiikkikaupan alalla?

Hmm.. hetkinen – IFPIn lista tietokoneella/puhelimella ladatusta musiikista? Eikös IFPIn apulaisjohtaja Kyyrä tässä jokunen aika sitten ollut sitä mieltä että musiikin kuuntelussa kaikki paitsi stereo tai autoradio on ekstraa ja että ei pidä odottaa että se toimii… ai mutta, siinähän olikin puhe vain CD-levyistä ja miten ne ovat kopiosuojaamattomia, tai ainakin hyvin harva on. Tai miten se nyt menikään?

Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat. Nyt sitä ekstraakin sitten oikein listataan.

No, tästähän olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Turha jauhaa asiaa tätä enempää.

Paitsi että tähän on pakko linkittää: EFFI: Kopiosuojaukset uhka kotimaisille verkon sisältöpalveluille.