Jutut avainsanalla: cd


Tajuamattomuutta ja ihmettelyä

Pekka • 29.12.2011, 11.00

No, tämähän ei ole mitään uutta, mutta aina yhtä ärsyttävää. Amazon.co.uk möi, ainakin toissa päivänä, Kate Bushin uusinta hintaan £2.97 jos sen ostaisi mp3-muodossa (tänään hintaan £6.99). Mutta, eipä tätä muovitonta versiota saa tietenkään tähän maailman nurkkaan ostaa, ei. Ihan saman musiikin voi kyllä hankkia verkon kautta CD:nä (eli suojaamattomina digitaalisina tiedostoina tallennusmedialla). Ja vinyyliversionakin. Vaan ei suojaamattomina äänitiedostoina ilman, että ne ovat millään tallennusmedialla. Tätä logiikkaa on hyvin hyvin hyvin vaikea tajuta, ehkä jopa mahdotonta.

- * -

Jäinpäs miettimään tämmöistä kun tässä ennen joulua uutisoitiin Iittalan kontrolloineen esimerkiksi Muumi-mukien hintaa vastoin lain määräyksiä, ja siitä Kilpailuvirasto on sitten vaatimassa sakkoa, monia miljoonia. Niin, sitäpä siis minä vaan pohdin, että kun sitten IFPI Finland päättää seuraavan kolmen viikon ajan tiettyjen tuotteiden olevan myynnissä myynnissä alehintaan, niin ollanko siinä tavallaan vastaavanlaisessa tilanteessa? Määrääkö yksi taho, että nyt sadat kaupat ryhtyvät myymään alennuksella levyjä? Vai miten tämä massahinnanalennus oikeastaan toimii? Roudataanko kauppoihin alennusta varten uusi satsi levyjä joita sitten halvalla myydään pois? Osaako joku selittää?

Comments Off

Avaisanat: , , , , , , , , ,


Musiikkia muovimuodossa

Pekka • 27.9.2011, 15.28

Ostin CD:n. Ihan aidon oikean fyysisen esineen. Se tuli postissa. Royal Mail luki kuoren päällä. Tyylikkäämpi nimi kuin vastaavalla kotimaisella toimijalla.

Olin hankkinut levyn jo etukäteen, ennen kuin se julkaistiin. Olen fani. Bändin nimi on The Tangent. Olen ollut mukana rahoittamassa bändin edellistä levyä. Tätä en. Tähän bändillä oli kiva idea: Pitävät soolokilpailun. Paras soolo pääsee levylle. Hyvä oli voittaja. Bändi on myös aktiviinen Facebookissa. Hyvä meininki. Ja musiikkia minun mieleeni.

Hieno tunne se, kun postissa viimeinkin tulee levy jota on odottanut. Tähän ei verkon kautta ostetut fileet kykene. Suojamuovin kuoriminen. Kannen avaaminen ensimmäistä kertaa. Pieni vihkonen ja kas, levy-yhtiön ylläri: ilmaisia biisejä verkon kautta. Kiva. Levy läppäriin ja musiikin siirto mukana kulkevaan soittimeen. Sopivasti juuri eilen sain viimeisimmän kirjan kuuneltua (joka oli täynnä brittisarkasmia ja täyttä asiaa). Olen kyllä kuullut jokusen biisin jo tältä uusimmalta verkossa, mutta en kokonaisuutta. Matkalla koululle tänään kuuntelen levyn. Paitsi, että kävely ei kestä läheskään niin pitkään kuin levy. Ehkä pitää kävellä hitaasti. Comm on levyn nimi.

Niistä kymmenestä ilmaisesta biisistä joita levy-yhtiö, Inside Out Music, tarjoaa, on minulla jo kuusi entuudestaan. No, neljä on ihan jees, kun ei osannut yhtäkään odottaa.

- * -

Hevosista puheen ollen. Tietääkö joku jotain ohjelmaa jolla voisi näppärästi kertarykäyksellä yhdistää iTuneksessa tupla-albumit yhdeksi niin, että tiedot kappalenumeroinnista ja biisien määrästä pysyisi loogisena? Jotenkin koko ajatus tupla- tai tripla-albumijaosta kompuutterissa on vähän hölmö kun jako johtuu muoviläpysköistä (eihän CD:lläkään ole vinyylin A ja B puolta erikseen [edes mainintana biisilistassa, enää]).


Musiikki on sisältöä?

Pekka • 14.8.2009, 14.30

Miksi minulle tulee mieleen lehdet kun luen juttua siitä, että lähes viidennes Spotifysta on siirtynyt pilkkahintaan RIAA-kartellin neljän suuren levy-yhtiön omistukseen?

Ajattelen ja assosioin taas ihan omaan tapaani vallattomasti: Musiikki on jutussa mainituille levy-yhtiöille sisältöä (ei tuote) siinä missä uutiset ja artikkelit ovat sitä lehtitaloille.

Onko Spotify tavallaan mahdollistanut levy-yhtiöille Metrolehden? Tai ei nyt ihan… analogia ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta sitä on mielenkiintoista pureskella. Sisältöä jaetaan kuluttajan näkökulmasta ilmaiseksi ja tulot tulevat mainonnasta (joita muuten ei voi ohittaa vaientamalla tietokone käyttöjärjestelmän kautta), paitsi tietenkin siinä tapauksessa, että kuluttaja on maksanut Spotifystä ja näin päässyt mainoksista (kumpikohan on kannattavampaa Spotifylle: kuukausimaksua maksava kuluttaja vai mainostulot?).

Ja jos Magnus Ugglan sanomisiin on uskominen, on meno levy-yhtiöiden puolella mielestäni se mihin Sanoma News pyrki uudella avustajasopimuksellaan (jolle Markkinaoikeudelta tuli toistaiseksi kielto): Kertamaksu ja ikuinen käyttöoikeus missä tahansa yhteydessä.

Jos levy-yhtiöt päättävät myydä osakkeet, saavat ne pitää voitot kokonaisuudessaan itsellään, eikä artisteille tarvitse antaa mitään, vaikka he ovat tehneet musiikin, jolla levy-yhtiöt rikastuvat.

Afterdawn.com: Uggla: Spotify ei maksa artisteille tarpeeksi

Sen mikä tapahtui uutissisällölle tapahtuu nyt myös musiikille. Musiikin hinta putoaa nollaan. Tottahan musiikkia on saanut P2P-verkoista ilmaiseksi jo pitkään ennen Spotifyta, mutta nyt myös isot levy-yhtiöt jakelevat musiikkia kuluttajalle ilmaiseksi. Ilmainen musiikki on siis okei. Musiikista on näin tullut sisältöä jota saa ilmaiseksi, kunhan kestää kylkiäisenä mainonnan. Musiikki ei siis enää ole tuote jolla itsessään on arvo. Kuluttaja tottuu nopeasti sellaiseen ja sen jälkeen onkin paha yrittää nostaa hintoja.

Kuten sanoin: Metrolehti ei ole täydellinen analogia, aika huono oikeastaan, mutta tässä koko Spotify-jutussa on kuitenkin jotain lehtibisnesmäistä – joka on aika hullua, sillä lehdetkään eivät elä kultakauttaan tässä murroksessa jonka internet on saanut aikaan.

Ja sitten tietenkin on vielä tämä tutkimus: Young Folks Don’t Care About Paid Music Streaming. Ihmiset yhä siis haluavat omistaa musiikin, ei ehkä CD-muodossa vaan tiedostoina. Omistamisella on siis yhä arvonsa.

Mitenköhän tässä vielä käy?


Kopioiden kierrätys

Pekka • 26.3.2009, 20.53

Käytetyt CD:t? Paljonkohan rahaa liikkuu niiden kaupassa? En löydä mitään lukuja, mutta yhden jutun mukaan myynti on kasvamassa.

Käytetyt levyt on halvempi, vaikka hiukan työläämpi ja hitaampi, tapa ostaa vanhaa musiikkia kuin esimerkiksi iTunes Store (jos siellä olisi tarjolla mitä kuluttaja haluaa) mutta kuitenkin ihan laillista toimintaa, vaikka sitä yritettiinkin kieltää.

Kun itse rippaa, saa haluamansa laatuista tiedostoa ja kaiken lisäksi jos hyvin käy, saa omista kustannuksista vielä osan pois kun myy juuri halvalla hankitut muovituotteet divariin tai vaikka verkon kautta jollekin muulle. Ehkä levyt voisi jopa vain lahjoittaa pois, jos ei niitä halua säilyttää, kopioitahan ne vaan on. Kelpaavat kuitenkin vielä muuhunkin kuin katujen päällystämiseen.

Jos musiikkiteollisuutta kismittää se, että jengi imuttelee musiikkia pitkin verkkoa rahan vaihtamatta omistajaa, niin paljonko kismittää se, että musiikki siirtyy muovisina läpysköinä omistajalta toiselle rahaa vastaan ilman, että musiikkiteollisuus saa siitä mitään? Tulot ohjaantuvat niille jotka mahdollistavat kuluttajan mielihyvän: myyjille, verkkokaupoille, kuljetusfirmoille ja rahoituslaitoksille. Rajoittajat jäävät ilman.


Rahaa olis tarjolla, jos siis kiinnostais

Pekka • 18.10.2006, 19.44

Hetkittäin mieleeni muistuu jokin musiikki jota olen joskus kuullut ja jota voisin taas kuunnella. Silloin näpäyttelen itseni usein iTuneksen verkkokauppaan katselemaan ja kuuntelemaan. Jos löydän etsimäni niin voi hyvinkin olla että shoppaan sen siltä istumalta itselleni.

Viimeksi tällainen musiikkiflashbäkin tapahtui ihan äskettäin. Muistin, että kuuntelin jotain Manhattan Transferin levyä 90-luvun alussa, se oli kai aika hyväkin jopa. Tämähän oli selvitettävä. Kun en oikein muistanut edes minkä näköinen kansi oli, päätin lähteä ensin Googlen avulla kaivamaan esiin mistä levystä on kyse. Ja niinhän se löytyi: The Offbeat of Avenues (1991).

Sitten vaan iTunes Storeen, ja siellä täsmäiskulla suoraan tähän mukavaan kasarijazziin.

Mutta voi pettymysten pettymys. Kyseistä levyä ei ole myynnissä Suomen kaupassa. Muita transujen levyjä kyllä olisi, mutta ei tätä. Vaan ameriikan kaupassa, josta euronörtti ei voi ostaa, on levy kyllä tarjolla. Siellä on muutenkin parempi tarjonta.

Kyseistä levyä on siis myyty täällä kasettina, vinyylinä ja CD:nä. Eiköhän tuo vieläkin löydy jonkun levykaupan hyllystä. Sen voi tilata itselleen monenkin eri maan Amazonista. Mutta sitä ei saa laillisesti suoraan verkosta kuunneltavina tiedostoina! Haloo?

En oikein ymmärrä mikä siinä on että kaikkea musiikkia ei voi myydä kaikissa iTuneksen verkkokaupoissa. Miksi levy-yhtiöt kokevat tärkeäksi virittää jotain perverssejä/idioottimaisia rajoituksia myyntiin? Eikö raha kelpaa?

Jos ei fyrkka kelpaa niin turha whinettää. Niin saavat maata kuin ovat pedanneet, levy-yhtiöt, nuo oman kauppansa rajoittajat. Ymmärrän hyvin että jengi imuttelee itselleen musaa vertaisverkoista. Laitontahan se on, mutta kun musiikkibisnes on luonut kuluttajille tarpeita, eikä sitten lunasta lupauksiaan, on odotettavissa että jotain tapahtuu. Ja jotainhan on tapahtunut.

Väittävät ajattelevansa artistin parasta. Ja hyväksihän kai se sitten on kun eivät myy musiikkia. Voin kuvitella että artistit ovat vähintään yhtä innoissaan kuin kuluttajat tällaisesta levityksen estämisestä.

Minä ainakin olisin. Ai, ette myy kaikkialla mun musaa? No voi kiitos, tämähän on se mistä olenkin unelmoinut. Kuulkaa myykää vain rajatulla alueella, se on parempi kaikille niin. Herranjestas sentään jos joku tuntemattoman pikkumaan ihminen uhkaisi antaa musiikistani rahaa levy-yhtiölleni ja sitä kautta hiukan minullekin! Hyi kauheeta.

Vielä kun musiikkia jaeltiin vain kasetti-, vinyyli- ja CD-muodossa on ihan ymmärrettävää että ihan kaikkialle ei voi kaikkea kuskata. Mutta nythän voi tarjota samoja digitiedostoja kaikkialle missä intterweppi kuuluu ja näkyy.

Kerran digitoituna musiikki ei maksa mitään ylimääräistä. Se makaa kovalevyllä hyvin kustannustehokkaasti. Kun joku sitä sitten tahtoo, on se vain tuloa. Rahaa, juknow: fyffee, dollarii, euroo, jenii.

Samoinhan se sitten on rahan menetystä, jos myydään ei oota.

Musiikkitoimiala testaa uuden tekijänoikeuslain tarjoamia keinoja piratismitaistelussa. Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus TTVK kertoo, että piraattien kimppuun lähdetään nyt myös siviilikantein.

YLE Pop-uutiset 17.10.2006

Päivitys 31.11.2006: Lisäsin linkin YouTubeen.