Ääntä valokuvien katsomisesta

Turun taidemuseon lattiat narisevat ja naksuvat. Jotenkin tuntuu siltä, että aina kun käyn kyseisessä taidelaitoksessa, olen siellä lähes yksin. Siellä, useammin kuin missään muussa museossa, on myös usein tunne, että näyttelyvahdit kovasti vahtivat juuri minua. Mutta viimeksi kun siellä kävin, en tuntenut katseita niskassani, enkä törmännyt nurkan takana vahteihin, jotka hämmentyvät kun heidät huomataan, vaikka olin taas lähes yksin ja lattiat tapansa mukaan narisivat ja naksuivat.

Tein pienen ääniteoksen Elina Brotheruksen valokuvien katselemisesta.