skrubu

”I’ve been thinking about Facebook and what it is”, I told myself the other day. ”What is it?”, I asked. ”It, my dear me”, I answered myself, ”is an sich the biggest casual game on the internet”. ”I see what I’m getting at, but I don’t quite agree”, I contradicted. ”Hmm…”, I mumbled, thinking I might be right, ”maybe it then isn’t, but it somehow shure feels like it”.

Vai että vielä yksi vaalikone? No, kun muutkin on testattu, niin miksi ei sitten lärvikirjankin.

[testaa...]

Hyvää tuossa on omien kysymysten lisääminen, oikein kiva idea. Applikaatio myös muistaa vastaukset, joka on vallan mainiota. Muuta mainittavan hyvää tai muuten erikoista muihin verrattuna ei mielestäni tuossa juurikaan ole, mutta homma toimii ja niinhän se pitäisi ollakin.

Vaan ei hyvää ilman huonoa. Mainittavasti huonoa on se miten Facebookin applikaatiot aina tahtovat päästä henkilökohtaisiin tietoihin kiinni, se kun tuntuu hiukan epäilyttävältä. Hämmentävää on joidenkin ehdokkaiden piilossa olevat profiilit: se ei tunnu avoimelta. Ja kun tuloksiin sitten ilmestyy 107-vuotias ehdokas, on tätä kyseistä vaalikonetta vähän vaikea ottaa tosissaan (juu, tiedän: se tuskin on vaalikoneen vika).

Luulen, että Facebookin vaalikoneen ongelma on Facebook. Vaikka koneessa ei sinänsä ole mitään vikaa (sehän toimii ja siinä on jokunen mukava ominaisuus vaikka ei olekaan mitenkään erikoinen) tekee ympäristö siitä vähemmän uskottavan kuin joukkotiedotusvälineiden vastaavista. Tai ainakin minusta tuntuu niin…

… hetkinen.

Hyvät lukijat. Juuri saamamme hakutuloksen mukaan Facebookissa on myös toinen vaalikone: Sosiaalinen vaalikone.

Raportti paikan päältä kertoo, että tähän toiseenkin voi lisätä omia kysymyksiä, siihen vastaaminen vaikuttaa aika monimutkaiselta ja siinä olevien asetuksien mukaan se myös osaa muistuttaa sähköpostitse olemassaolostaan, mutta se ei tunnu olevan kuitenkaan ihan tulevien vaalien ajassa: ”Seuraava sähköposti lähetetään aikaisintaan 01.01.1970, klo 02:00″.

Lisäraporttia Sosiaalisesta vaalikoneesta tuskin tulee, mutta lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä.

Vuosikymmen sitten 20 prosenttia verkkohauista oli pornoa, mutta enää vain 10 prosenttia. Samaan aikaan Facebookin kaltaisten sosiaalisten verkostojen suosio on noussut huimasti.
–
Tietoviikko: Facebook vie enemmän aikaa kuin porno

Niin, tai kuten kolleega tokaisi mainitessani hänelle tästä uutisesta: ”Ehkä pornoa ei enää tarvitse hakea”. Eli jos porskia löytyy hakematta, niin totta ihmeessä sen hakeminen vähenee.

Toisaalta voisi varmaan miettiä, että jos hakukäyttäytyminen (onko tuo sana oikeasti?) muuttuu kolmessa vuodessa, mitä tapahtuukaan kymmenessä? Kymmenessä vuodessa netti on muuttunut paljon. Todella paljon.

Entä jos ei oleteta pornoa etsivien määrän pysyvän suhteellisesti samana riippumattaa siitä paljonko verkossa on ihmisiä (12/1998 147 milj., 6/2008 1463 milj. [lähde])? Mitä jos kymmenessä vuodessa netissä vaan hengaa sen verran enemmän jengiä joiden motivaatio ei ole porno vaan muut asiat? Sehän johtaisi siihen, että hauissa pornon suhteellinen osuus vähenee. Onko siitä sitten kiittäminen vain sosiaalisten verkkojen? Miten paljon vaikuttaa kouluissa lisääntynyt netin käyttö, verkkokauppojen yleistyminen, selaimet kännyköissä tai se, että kymmenen vuotta sitten ei juurikaan Googlea käytetty. Paljonko vaikuttaa se, että nyt netissä on tarjolla paljon enemmän sisältöä kuin kymmenen vuotta sitten (muutakin kuin pornoa)?

Vaan oli syy missä tahansa, on kai kuitenkin hyvä juttu, että 18 - 24 vuotiaat eivät hae pornoa verkosta nykyään yhtä paljon kuin ollessaan 8-14 vuotiaita?

Hiukan lisää tutkimuksesta Reutersilta: Porn passed over as Web users become social.

Päivitys: Lisäsin lauseen sisällön määrästä.

Tuli mieleen, että jos Elvis eläisi ja ammuskelisi litteitä televisioita sekä digibokseja, voisi hyvinkin kuvitella laulujensa sanojen olevan sovitettuja nykymaailman menoon. Vähän tähän tyyliin:

Are you lonesome tonight,
Will you poke me tonight?
Are you sorry my status ain’t right?
Does your feed items stray to the chaotic day
When I poked you and wrote on your wall?
Do the pics in your album seem empty and bare?
Do you gaze at my profile and picture me there?
Are your apps filled with pain, shall I log in again?
Tell me dear, will you poke me tonight?

Tai jotain.

Vai että Facebook ei vakuuta suomalaista shoppailijaa?

Eniten nojataan keskustelupalstoihin ja hintavertailusivustoihin, kun taas Facebookista, tai MySpacesta ei juuri etsitä tukea ostopäätökselle. Sama pätee blogeihin.

Yllätys? No ei. Ajatelkaa asiaa näin. Jos on hakemassa tukea ostopäätökselleen niin kuinka usein sitä törmää Facebookkiin tai MySpaceen? Toisinaan? Aika harvoin? Ei todellakaan, vaan todella harvoin. Ne kun eivät vaan ole sellaisia palveluita joista löytyy sisältöä joka avittaa ostopäätöksen tekemistä. Ei sillä ole mitään väliä onko Facebook esiintynyt paljon mediassa tai ei.

Ei kai kukaan käy urheilutapahtumissa hakemassa tukea ostopäätökseensä, vaikka urheilu onkin ollut viimeaikoina paljon esillä mediassa? Entä minkä johtopäätöksen siitä voi vetää?

Ja mitä blogeihin tulee… no, siitä kirjoitinkin jo alkuvuodesta.

(Kauppalehden palvelusta löytyy muuten alkuperäinen lehdistötiedote.)