skrubu

Erkka jo ehtikin mainita positiivisessa mielessä Flickrin uudistuneen slideshow-työkalun. Ajattelin kokeilla: tein diasulkeiset omista kuvista asiasanoin helsinki ja wall Flickrin määrittelemän kiinnostavuuden mukaisessa järjestyksessä.

Sea Life on mainio paikka harjoitella valokuvausta ja kokeilla mihin tekniikka venyy. Siellä on vaihtelevia ja vaativia valaistusolosuhteita, heijastuksia, valoa taittavia pintoja ja liikkuvia kohteita (kuvia kuvablogissa kunhan ehdin).

Elokuvissa ärsyttää mainokset. Vaikka ei hirveän tiuhaan kävisikään tuntuu siltä kuin saisi aina samat kaupalliset viestit silmiensä eteen. Jopa osa trailereista vaikuttaa ihan samoilta. En minä niitä salin ulkopuolella muista, mutta siinä ennen leffaa tulee sellanen c’est la vie -fiilis ^*): että taasko nämä. Sellainen vähentää leffakäyntien määrää.

Leffaliput ovat muutenkin niin kalliita, että sitä oikein jää miettimään paljonko maksaisi mainosvapaan leffan lippu? Tai josko nostamalla paukkumaissin ja kuplajuoman hintaa voisi lippujen hintaa alentaa?

Olympiastadion täytti juuri 70 v. Täältä näkee kirkkaalla säällä Tallinnaan asti, sanoi isä pojalleen tornissa. Ihanks tosi, ihmetteli poika ja jatkoi samaan hengenvetoon, mut sehän on sit lähempänä ku Lahti. Itse en oikein pystynyt erottamaan kotitaloni kattoa, mutta valokuvasta katseltuna jälkikäteen löysin jopa naapurin ikkunan.

Helsingillä on jaiku-kanava. Uutta minulle, mutta ei niille 139:lle jotka jo olivat virittäneet itsensä kanavalle.

–
*) vai pitäisikö sen olla bonjour-fiilis?

Päivitys: Kuvia Sea Lifestä kuvablogissa.

Nonih. Kuvitelmaa-blogista luin että Helsingin kaupunki on siirtänyt verkkosivunsa, www.hel.fi, uudelle tekniselle alustalle. Ulkonäköön ei olla koskettu, mutta…

Muutoksessa muuttuivat kaikkien sivujen url-osoitteet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki linkit jotka on tehty kaupungin sivujen ulkopuolelta sivuille lakkaavat toimimasta.
–
hel.fi: 17.06.08 Hel.fi-sivut siirrettiin uudelle tekniselle alustalle

Tämäpä synkkä ylläripylläri.

Tiedotteen mukaan ”rikkinäiset linkit ja toimimattomat osuudet pyritään korjaamaan mahdollisimman pian”, mutta kyseessä on sivuston omat sisäiset linkit ja toimimattomat osuudet, ei siis kaikki ne jotka jostain syystä linkittävät hel.fi -sivustolle.

Katselin mihin kaikkialle olen itse linkittänyt tästä blogista. Osa linkeistä toimi, lähinnä ne jotka olivat aladomaineissa kuten taidemuseo.hel.fi. Osa sitten taas ei. Vastaan tuli ainakin kolmea erilaista virheilmoitusta: sivua ei ehkä enää ole, klassinen ei vaan löydy sekä error.

Mutta tästä ja muista blogeista viis: miten kaikki muut sivustot? Löytyykö viranomaisten sivuilta linkkejä hel.fi:hin? Entä muut julkispalvelut? Matkailusivustot ympäri verkkoa (ilmoitusta siitä, että hel.fi:n linkit on rikottu ei löydy esim. saksan tai ranskan kielellä)? Niin ja sitten on tietenkin vielä hakukoneet. Miten pitkään menee ennen kuin Googlesta löytyy ehjiä linkkejä?

Hel.fi on muuttunut maailmalle osittain näkymättömäksi. Ja samalla myös palvelun taso laski. Nyt tarjolla olevien sekalaisten viestien sijaan, olisin kuvitellut näkeväni tätä kyseistä muutosta varten räätälöidyn virhesivun joka on selkeä ja informatiivinen, ehkä jopa palveleva (ovatko viestintäihmiset jo lomalla?).

Myös saavutettavuuden kannalta Helsinki lyö märkää rättiä ihmisten kasvoille: miten ihmeessä näkörajoitteiset osaavat siirtyä oikeaan osoitteeseen jos virheilmoitukset ovat sitä tasoa jota näyttävät olevan. Luulisi, että näinkin isossa projektissa osattaisiin ymmärtää järkevien virheilmoitussivujen tärkeys.

Olisi mielenkiintoista tietää uuden teknisen alustan aiheuttamat kustannukset. Ei siis alustan ja siirron hinta, vaan kaikki ne muut, kuten se, että viranomaiset käyvät läpi omat verkkopalvelunsa sekä uudistuneen hel.fi:n ja korjaavat linkit ohjaamaan oikeaan osoitteeseen tai, että vaikuttaako muutos mitenkään matkailusta saataviin tuloihin.

- Excuse me, I’m a tourist in this city, where can I buy souvenirs? You know, Helsinki souvenirs.

Yllätyin. Miksi minulta tällaista kysyttiin? Siinä minä seisoin, reppu selässä ja kamera olkapäältä roikkuen, Mantan ja Espan puiston välissä odottamassa punaisen ukon muuttumista vihreäksi. Näytinkö turistilta? Ehkä. Yritin keksiä mihin ohjaisin turistiksi ilmoittautuneen ja tämän kaverit. En keksinyt mitään. Punainen ukko muuttui vihreäksi.

- I don’t know I’ve never bought any souvenirs in this town, sanoin.

Osoitin turistille Pohjoisesplanadia: Kävelkää sitä pitkin, josko vaikka tulisi jotain vastaan. Vihreä ukko oli taas muuttunut punaiseksi. Tarkistin varmuuden varalta vielä taskuni. Taisivat oikeasti olla turisteja, mitään ei minulta hävinnyt. Vasta myöhemmin keksin, että Senaatintorin laidallahan on turstirysiä. Äh. Ja tänäänhän torilla olisi ollut eksoottista Pohjois-Karjalaa tarjolla.

Tennarissa oli tarjolla Anton Corbijnin retrospektiivi. Pidin. Kuvat olivat minun makuuni. Katselin myös yhden dokkarin. Vaikuttaa hauskalta hepulta.

Samin jutun – Kasvata blogisi lukijamääriä – inspiroimana siirsin skrubun syötelinkin ylös oikealle ja samalla lisäsin Add to Any -hilavitkuttimen. Saa nähdä josko nuo mitenkään vaikuttavat tilaajamääriin.