skrubu

Kaatuneita liikennemerkkejä, vääntyneitä ajoesteitä (vai mitä termiä niistä sellaisista metallisista tolpista käytetään?), runnottuja aitoja, rikkinäisiä mainostolppia ja tuhoutuneita penkkejä. Onko se sitten sitä, että tämän kaupungin suunnittelussa ei oteta huomioon sitä, että talvi tulee joka ikinen vuosi vai sitä, että lumen luomisen pitää olla (kustannus-)tehokasta eikä kiireessä ole niin tarkkaa hajoaako jotain, kunhan saadaan lumia liikuteltua?

”Kiinteän puistonpenkin teurastamisesta koituva vahinko on yleensä jo lähes tuhat euroa” kertoo HS.fi:n Oma kaupunki vuonna 2008. Hinnat ovat tuskin laskeneet tämän jälkeen. Jossain (en nyt löydä missä) mielestäni sanottiin uuden penkin kustantavan jopa 2000 euroa nykyään.

Sitä minä vaan, mikäköhän lienee tämän talven lumisodan lasku, kun kaikki tuhot tulevat lumen alta esille?

Tällaisia oli monta Ehrenströmintien varrella

En muista hymyilleeni pitkään aikaan niin paljon ja pitkään kuin katsellessani skrubuista 1970-luvun Helsinkiä Asfalttia ja auringonkukkia -näyttelyssä. Aivan loistava. Avoinna 27.2.2011 asti.

Vanhan joulumyyjäiset olivat kuin Vanhan joulumyyjäiset ovat olleet jo pitkään: Sitä samaa kuin aina. Joskus ne inspiroivat, nykyään en löydä sieltä mitään kiinnostavaa. Ehkä tapahtuma tai tarjonta ei ole suunnattu keski-ikäiselle miehelle? Parasta antia oli kuppilassa nautittu espresso ja suklainen leivos.

Hesarin lasisen linnan alakerrassa oli valokuvanäyttely, huomasin, kun siitä läpi kävelin. Katsoin kuvia. Tämä on varmasti jonkun stock photo -firman myyntinäyttely. Ei, ajattelin, kun katselin kuvia vähän lisää… jotain muuta tämä on. Jonkun kamerakerhon näyttely? Hmm… Ehkä Helsinkiläiset Flickr-tyypit ovat keränneet kuvia kasaan? Eipä ollut. Oli mainosvalokuvaajien näyttely. Lähtiessäni kirjoitin muistiin tämän: ”Kuva on abstrakti olematta kuitenkaan abstrakti”.

Ulkona oli kaunis pakkasilta ja ilma oli kirpeä olematta kuitenkaan kirpeä. Kuuntelin kotiin päin köpötellessäni kirjaa The Thing About Life Is That One Day You’ll Be Dead joka mielestäni on jollain oudolla tavalla koskettava ja kaunis – rehellistä kerrontaa elämästä ja pohdintaa kuolemasta. Tällaisen kirjan minäkin haluaisin kirjoittaa. Se voisi olla koskettava olematta kuitenkaan koskettava.

Stadionin tornin rakennustelineet näkyvät jo Linnankoskenkadun Postille.

Olen miettinyt, olematta ainoa, että kuka on tai oli se Birger Käcklund jonka mukaan on Hietaniemen kalmiston merenrannan puoleinen kevyen liikenteen väylä nimetty. Komea raitti on se.

Kyseinen raitti punaisella merkitty. Kartta varastettu täältä: kartta.helsinginseutu.fi.

Koska internet ei tahtoessani jakanut suurta viisauttaan (ehkä en vaan osannut?) päätin päivänä eräänä lähettää Kaupunkisuunnitteluvirastolle asiasta kysymyksen.

Odottavan aika on pitkä. Hiukan alle kolme viikkoa tässä tapauksessa. Mutta enhän ollut jäniksen selässä, joten oikein mukavaa oli kun vastaus viimein saapui, pahoitteluin viipymisen johdosta. Viestissään lomalta palannut Johanna kertoo seuraavaa:

Nimi Birger Käcklundin raitti on nimistötoimikunnan esitys vuodelta 1995. Birger ”Zeke” Käcklund (1929–1991) oli Helsingin ensimmäinen pyöräilyreittien tarkastaja ja elämäntapapyöräilijä sekä kaupunginvaltuuston vara- että varsinainen jäsen 1980-luvulla. Itse asiassa nimi ei ole vielä virallinen, asemakaavaan merkitty nimi, mutta se on jo kartoilla ja käytössä. Nimen virallistuminen ilmeisesti odottaa lähialueen suunnitelmien vahvistumista.

Nyt siis tiedän. Kiitos.

Samalla saatan (miksi kun kirjoitan sanan ’saatan’, sen perään tulee usen vahingossa ylimääräinen a?) tajuta, miksei nimi näy kaikissa kartoissa. Mutta eikö enää ole pyöräilyreittien tarkastajia?

Piti tässä tarkistaa erään kevyen liikenteen väylän nimi Helsingissä. Muistin, että kyseessä on jonkun ihmisen mukaan nimetty raitti.

Tapani mukaan suuntasin selaimen kohti Googlen karttaa ja napsuttelin esiin oikean kohdan vaan eipä siinä näkytkään mitään nimeä. Hmm…? Olen ihan varma, että kyseisellä raitilla on nimi.

Näinköhän Googlen kartalla on muitakin pienempiä reittejä ja raitteja nimeämättä? Kyllä. Tarkistin asian ja huomasin, että eihän ne vain ole nimettömiä, vaan puuttuvat kokonaan. Näyttää puuttuvan myös pieniä teitä joilla autoliikenne on sallittua.

Ei ole muuten Eniron kartta sen parempi sen suhteen.

Onneksi Helsingin kiinteistöviraston kaupunkimittausosasto tarjoaa (nyt näköjään uudistunutta ja käytettävyydeltään vanhaa paljon mukavampaa) karttaa josta löytyy pienetkin raitit ja polut.

Paikallistieto on yhä siis paikallistietoa.

Sulopuiston Olli linkitti edellisen karttajutun kommenttiosiossa The New York Timesin City Room -blogin juttuun jossa, muun ohella, mainittiin Eric Fisherin Locals and Tourists -kartat, joissa Flickrin paikkatiedon mukaan on OpenStreetMap-karttoihin visualisoitu missä paikalliset ja turistit ottavat kuviaan eri kaupungeissa.

Päätin napata Fischerin paikkatietokartan Helsingistä (CC-lisenssihän antaa siihen mahdollisuuden) ja yhdistää siihen tuon aikasemmin jukaisemani kuvieni paikkatietokartan. Nämä kaksi ovat tietenkin aika erilaisia ja mitään yhtenäistä tapaa visualisoida en viitsinyt edes yrittää tehdä.

Alla olevaan karttaan on merkitty punaisella turistien ottamat kuvat (=kuvia otettu alle kuukauden ajalta ja kuvaajat vaikuttavat olevan jonkun toisen kaupungin asukkaita), sinisellä paikallisten näpsyt (=kuvia on yli kuukauden ajalta) ja keltaisella ne kuvat joista ei oikein voi päätellä onko kyseessä paikallisen vai turistin ottama. Edellä mainittujen Fischerin värien lisäksi kartalla näkyy vaalea, lähinnä räkäklimppiä muistuttava roiske joka siis kuvaa, jollain tasolla ainakin, missä olen omat kuvani Helsingin alueella valottanut.

Alkuperäinen kartta OpenStreetMap, värillinen visualisointi Eric Fisher, räkäklimppi Pekka Nikrus, kuvan lisenssi CC-BY-SA.

Huomasin, Flickrissä, sijoittellessani kuvia kartalle, kuten tavakseni on tullut, että noin puolet julkaisemistani kuvista on otettu alla olevan kartan alueella.

Katso tarkemmin: Explore pni’s photos on the map.

Helsingin Sokoksen alakerran S-market on rempannut tilojaan. Kun siellä tulee aina toisinaan käytyä, olen huomannut uudistuksesta jääneen mieleen kaksi asiaa.

Aikanaan Stockan herkulla taisi oli keskustan alueella yksinoikeus jumalattomaan ahtauteen ja ostoskärrykolareihin. En tiedä miten ovat sen saaneet aikaan S-marketissa, mutta aika hyvin ovat onnistuneet uudistuksessa tuomaan kärrykaaoksen ja tilanpuutteen shoppailukokemukseen. Hiukan ahdistavaa.

Sitten on nuo pikakassat. Mikäköhän suunnittelun kukkanen se on, että puolet siitä tilasta johon asiakas voisi ne korkeintaan kymmenen tuotettansa laittaa on varattu (selvästikin jälkikäteen lisätylle) lapulle joka kieltää tavaroiden laittamisen siihen. Eikö olisi ollut järkevää jo alusta asti hankkia kassapöytä pienemmällä pinta-alalla johon tuotteet voi laittaa niin, ettei tarvitse erikseen kieltää laittamasta tuotteita siihen mihin ne on kätevintä laittaa?

Erkka jo ehtikin mainita positiivisessa mielessä Flickrin uudistuneen slideshow-työkalun. Ajattelin kokeilla: tein diasulkeiset omista kuvista asiasanoin helsinki ja wall Flickrin määrittelemän kiinnostavuuden mukaisessa järjestyksessä.