Mikäs nyt meni väärin?

Kuvittele, että olet jossain ulkomailla, etkä osaa paikallista kieltä. Linja-autossa näytät matkakorttia lukulaitteelle, laite piippaa ja näyttöön ilmestyy alla oleva viesti. Mitä luulet, että se tarkoittaa?

Päätteen antama epäselvä palaute.
Piip!

Seurasin tänään vierestä kun HSL:n bussissa suomea osaamaton henkilö valitsi aivan korrektisti matkan tyypin, sitten OK:n ja näyttäessään matkakorttia lukulaitteelle laite antoi esimerkkikuvan mukaisen viestin. Minähän suomea osaavana pystyin lukemaan viestin, mutta laitetta käyttävä oli aivan pallo hukassa ja toisti matkan valinnan, OK:n ja kortin näyttämisen, saaden tietenkin saman viestin. Kolmannen yrittämisen jälkeen henkilö oli ymmällään. Kuski pyysi kortin itselleen, lämäsi sen oman lukulaitteeseen ja selvitti, että homma on kunnossa.

Yllä oleva esimerkkikuva vastaa sitä, joka kertoo matkustajalle, että valitsemasi matka on jo maksettu, eli kaikki on kunnossa – hyvää matkaa. Se ei vain näytä siltä. Se näyttää siltä, että on tapahtunut virhe, että jokin ei ole kohdallaan. Ja niinhän tässä tapauksessa onkin pieni virhe tapahtunut: matka on jo maksettu ja sitä yritetään maksaa toistamiseen. Mutta viesti voisi olla selkeämpi. Bussikuskikaan, joka näki ainakin kaksi viimeistä piippausyritystä, ei näköjään ymmärtänyt lukulaitteen viestiä, koska joutui varmentamaan homman omalla lukijallaan.

Jäin pohtimaan, että eikös olisi parempi, että lukija kertoisi selkeästi, että matka on maksettu ja kunnossa, koska sehän oikeasti on tilanne? Vaikka niin, että huutomerkkikolmion tilalla olisi vihreä väkänen (tai jotain) ja sitten alempana, ei niin tärkeänä, olisi pieni huomautus, että yritit maksaa matkasi toistamiseen, mutta älä anna sen haitata menoa. Jotain tähän tyyliin:


Piip! Vähän toinen versio.

Latteuksia raiteilla

Aforismeja raiteilla on sarja hajanaisia ajatuksia siroteltuna ratikoihin, metroihin ja lähijuniin. Näin käy ilmi HSL:n uutisesta.

Väsynein aamusilmin tuijotin tässä kerran hiukan pidempään yhtä aforismia. Kyseessä oli Jussi Helmisen “Peilistä näkyy vain taaksepäin”.

Hämmentävää, muttei erityisen hyvällä tavalla. Miten niin vain taaksepäin? Peilistä näkyy hyvinkin sivulle, ylös tai alas ja aika moneenkin suuntaan: Sehän on ihan kiinni katsojan ja peilin välisestä kulmasta, sekä peilin pinnan muodosta.

Itse asiassa pelistä taaksepäin näkeminen lienee oikeasti perin speisifinen erikoistilanne, vain murto-osa siitä mihin peilillä voi nähdä, vaikka se usein onkin se miten me peiliä käytämme ja miten asiaa usein ajattelemme (ja johon olemme tottuneet).

Siksipä mielestäni Helmisen ajatelmasta puuttuu totunnaisten ajatusrakennelmien kyseenalaistaminen (sehän suorastaan pönkittää sovinnaista) ja siitä puuttuu polemiikki. Ainoa paradoksi Helmisen tuotoksessa on se, että sitä kutsutaan aforismiksi.

Näytöstä nähtyä

Uusien ratikoiden matriisinäytöt (vai mitä ne nyt on joissa lukee seuraavan pysäkin nimi) ovat silleen jänniä, että hiukan heikkonäköisenä pienen t-kirjaimen poikkiviiva on perin huomaamaton ja kirjaimen muoto tuo mieleen lähinnä l-kirjaimen. Mikonkatu.