skrubu

Users are shaping news by voting up popular-culture coverage and gossip on many sites. ”Celebrities, sex and anything Jon Stewart-related” rise quickly to the top of the list at the news-aggregator Newser, according to Chief Executive Patrick Spain. ”This is at odds with what people tell us about what they want in their news — serious, important stories,” Mr. Spain says.
–
The Wall Street Journal: Look at This Article. It’s One of Our Most Popular

Taasko tässä syyllistetään lukijoita? Että ne eivät ymmärrä mennä kunnon juttujen perään, että menevät julkkisjutuista ja seksiskandaaleista lukemaan?

Jotenkin kuvittelisi, että kun suositteluiden (sitähän top-listat pohjimmiltaan ovat) mekanismit tuntuvat olevan ymmärrettyjä, niin niitä osattaisiin käyttää hyväkseen. Eihän sitä aina tarvitse mennä helpoimman (luetuimmat, meilatuimmat, linkitetyimmät) teknisen ratkaisun mukaan vaikka se nyt sattuukin olemaan ehkä kustannustehokkain. Sillä ehkä saadaan käyntejä, mutta kyllähän se syö laadukkaamman sisällön osuutta/suosittuutta (ja varmaan myös motivaatiota tuottaa sitä).

Tässä painitaan mielestäni samojen asioiden parissa, kuin mistä Henry Ford aikanaan tokaisi “If I’d asked my customers what they wanted, they’d have said a faster horse”. Kyse on oikeastaan vaan siitä mitä lukijoille tarjotaan, ja miten. Suosittelu on verkon lööppi. Jos jengille tarjotaan skeidaa, jengi menee skeidan perään ja kun jengin liike on suosittelumekanismin perusta niin… no… sitä saa mitä tarjoaa. Turha siinä on lukijoita syyllistää.

Flickrissä, esimerkiksi, ei näytetä helpoimman mukaan ”kiinnostavimpia” kuvia, vaan ovat kehitelleet oman Interestingness-kaavan joka ottaa huomioon ei vaan yhden muuttujan vaan useamman. Miksei joukkotiedotusvälineet käytä jotain vastaavaa joka tukisi ja painottaisi sitä hiukan älykkäämpää sisältöä? Eihän Amazonissakaan näytetä vain katsotuimpia tuotteita – sielläkin jyllää ihan toisenlaiset algoritmit suosituksia varten.

Olen joskus hahmotellut ajatusta siitä, että joukkotiedotusvälineiden verkkopalveluiden pitäisi ottaa oppia Amazonilta siitä, miten jengi pidetään saitilla, miten heille tarjotaan aina jotain – jopa sellaista mistä ei edes tiennyt olevansa kiinnostunut. Joukkotiedottajien pitäisi mielestäni oppia ’myymään’ (=suosittelemaan) sisältöjään älykkäämmin omissa palveluissaan. Tämä on juuri sitä, ettei verkossa toimi paperimedian perinteet. Sitä, että on pakko tehdä asioita toisin.

Mutta, tästä ei ole hirveästi aikaa kun ehdotukseen hiukan älykkäämmistä suositteluista tuli joukkotiedotusvälineen edustajalta tiukka ei. ”Suosittelu ei toimi”, oli väite jos en ihan väärin muista. Olivat ihan VTT:llä asiaa tutkineet. Suosittelu kaventaa ihmisten kiinnostusta yhä enemmän tietynlaisiin sisältöihin kunnes lopuksi ei näe kuin yhdenlaisia juttuja. Ja kyllä, näinhän juuri käy silloin kuin suosittelut perustuvat vääriin mittareihin, kuten lukijoiden määrään eikä juttujen laatuun (mitä se ikinä sitten tarkoittakaan) tai niiden sisältöön.

Se, miten laadusta ja/tai sisällöstä sitten generoidaan suositteluita onkin sitten ihan oma keskustelunsa.

- Yksi syy siihen, että verkkolehtien on vaikea tehdä rahaa, on se, että lukijoiden taso on alhaisempi. Ilmoittaja ei yksinkertaisesti tiedä, onko ilmoituksen lukijalla varaa ostaa tuotetta, [Morningstarin media-analyytikko Tom] Corbett sanoo.
–
Väite: Lukijoiden taso on nettilehtien ongelma | Kauppalehti.fi

Nettilehtien yksi ongelmista on niiden lukijat? Heikkotasoiset lukijat? Eli tuotteessa ei ole mitään vikaa vaan ongelma on kuluttajassa joka ei ymmärrä tuotetta. Onpas omalla tavallaan aika söpö väite.

Sen kai siitä saa kun yrittää houkutella paikalle mahdollisimman paljon jengiä esimerkiksi hölmöllä otsikoinnilla (tyyliin ”Tässäkö ongelman ydin?” sekä koko ”katso kuvat”-pelleily) tai raportoimalla kansalle mitä televisiossa tapahtuu. Isoon jengiin kun mahtuu niin paljon ei-toivottua materiaalia – rahvasta, jolla ei ole ostovoimaa.

Ehkä nettilehtien pitäisi julkaista laadukkaampia juttuja järkevimmin otsikoin, niin paikalle tulisi vain parempitasoisia lukijoita joilla on enemmän ostovoimaa, ja näin olisi yksi ongelmista korjattu?

Eihän tästä nyt ole hirveästi aikaa kun joukkotiedotusvälineet julistivat bloggaamisen kuolleen. Mutta nyt kun homma on normalisoitunut eivätkä blogit enää juurikaan kiinnosta valtamediaa, voi tappolistalle tuoda mikrobloggauksen, joka mon… Ai mutta, nythän vasta huomasin, että viikko sitten, lauantaina 25.4., tämä blogi täytti viisi vuotta.

Ai, että ei saisi linkata suoraan juttuihin? Että pitäisi ohjata vain palvelun etusivulle?

Olen käsitellyt tätä joukkotiedotusvälineiden linkkipelkoa aikaisemminkin, mutta palataan aiheeseen nyt tästä syystä: Denmark: “Deep Linking” Under Fire by Newspaper Publishers (Global Voices Online).

Tätä ”ei saa linkittää”-hysteriaa tuntuu esiintyvän niin paljon, että sitä oikein jää miettimään mistä tässä oikeastaan on kyse? Minun on vaikea uskoa, että verkkopalveluita pyörittävät tahot oikeasti haluavat päästä eroon suorista linkeistä juttuihin. Nehän tuovat lukijoita paikalle ja lukijathan ovat mainostulojen perusta: Mitä enemmän kävijöitä, sen helpompi mediamyynnin on tahkoa rahaa lehdelle.

Vaan jos haluavat päästä eroon suorista linkeistä, niin tässä jokunen vinkki tanskanmaalle. Ensinnäkin, lopettakaa hakukoneoptimointi heti! Se on teille selvästikin vaan turhaa rahanmenoa. Toiseksi, käyttäkää ensimmäisen vinkin avulla säästetty raha piilottaaksenne sisältönne Googlelta. Tämän voi tehdä useallakin tavalla. Kaiken sisällön voi esimerkiksi laittaa lukkojen taakse, tai sitten kaikkia palveluun ’väärää kautta’ tulevia voidaan rankaista pakottamalla heidät etusivulle. Jälkimmäinen vaatii vain hiukan koodia (ei erityisen vaikeata, veljenpojan kaverin kaimakin osasi tehdä sen jo ala-asteella).

Vaikka liikenteen pakottaminen etusivulle on lastenleikkiä, ei sitä kuitenkaan tehdä. Miksi? Mitä tanskalaiset ket(k)ut tässä ajaa oikeasti takaa sillä, että linkkien pitäisi ohjata palvelun etusivulle eikä suoraan juttuihin? Jokin ei oikein täsmää…

En oikein usko tahtoon ”kontrolloida käyttäjäkokemusta” (vaikka kyllähän etusivulle pakottaminen nimenomaan on käyttäjäkokemuksen kontrollointia, negatiivisessa mielessä). Olisko tässä siis kyseessä yritys keinotekoisesti kasvattaa arvoa? Kun kaikki menevät etusivulle, on se arvokkaampi sivu kuin muut ja näin mediatilan hintaa voi nostaa. Niin ja useampihan altistuu silloin myös koko etusivun valtaaville mainoksille. Näyttömäärät lisääntyvät, kassa sanoo kilikili.

Nythän etusivu ei ole netissä liikkumaan tottuneen kannalta juurikaan sen kummempi sivu kuin mikään muukaan sivu, tärkeimpiähän ovat aina ne joilta saa sen tiedon mitä sillä hetkellä tarvitsee. Millä siis saadaan aikaiseksi supersivu joka on muita arvokkaampi? Taistelemalla tuulimyllyjä vastaan, tietenkin.

On tavallaan surullisen huvittavaa miten voimakkaasti usko bannereihin (joita kuitenkin niin harva klikkaa) ohjaa kaikenlaiseen hullutteluun. Paljonkohan sellaiseenkin oikeasti kuluu rahaa? Voisikohan sitäkin rahaa käyttää jotenkin järkevämmin?