skrubu

Ajauduin eilen taas jankuttamaan asiasta. Se ei jätä mieltäni rauhaan. Ja sillä aikaa kun Jaiku piti minut itsensä ulottumattomissa (tai joku muu piti minut Jaikun ulottomattomissa), kävin muualla.

Wikipedian lista ismeistä sisältää monia ismejä. On despotismi, rasisimi, terrorismi, seksismi, hedomismi, egoismi, eskapismi, fatalismi, kommunismi, ateismi, katpitalismi, absurdismi, avantgardismi, impressionismi, alkoholismi, nihilismi, nepotismi, opportunismi, konservatismi, altruismi, heroismi, pasifismi, behaviorismi, individualismi, liberalismi, mystismi, naivismi…

Mutta yksi on joukosta poissa: journalismi. Ruotsinkielisessä versiossa journalismi on mainittu, mutta siitä ei ole olemassa artikkelia (suomeksi on).

Koska viimeksi en saanut vastauksia kysmykseeni, kysyn nyt: mitä journalismi ei ole? Jos vaikka negaation kautta löytyisi jotain tarttumapintaa. Anybody?

Viikko sitten kävin mielenkiintoisen keskustelun Jaikussa Haakanan Karin ja Sulopuiston Ollin kanssa siitä onko Chicago crime data (entinen chicagocrime.org) journalistinen palvelu vai ei.

Oma mielipiteeni keskustelussa oli se, että kyseessä ei ole sen journalistisempi palvelu kuin mikään mukaan palvelu joka yhdistää syötteitä eri lähteistä. Vertasin palvelua niin Google Earthiin (jossa kartalle tuodaan eri syötteiden informaatiota, esim. valokuvia, uutisia ja yöpymispaikkoja) kuin myös Google Newsiin (jossa monesta uutislähteestä kootaan automaattisesti eri aihealueisiin).

Nyt huomaan olleeni väärässä.

Chicago crime datan vertaaminen Google Earthiin tai Newsiin ei voi toimia. Syy on yksinkertainen. Siinä missä Googlen palvelut kokoavat yhteen paikkaan useita syötteitä, ei Chicago crime data tuo palveluun sisältöä kuin yhdestä lähteestä: Chicagon poliisin rikostietokannasta.

Kyseessä ei ole mashup, vaan palvelu joka varastoi ja tilastoi poliisin generoimaa sisältöä. Se ei yhdistele mitään tietoa toiseen tietoon, eikä myöskään luo mitään uutta, se ei taustoita tai analysoi vaan on tavallaan vaihtoehtoinen käyttöliittymä poliisin tarjoamaan sisältöön (poliisihan tarjoaa myös oman käyttölittymän generoimaansa datan selailuun). En kuitenkaan vaan vieläkään ymmärrä mikä tekee Chicago crime datasta journalistisen palvelun (ja tekeekö siis koodi journalistisen työn?).

(Huomatkaa kuitenkin se, että mielestäni Chicago crime data vaikuttaa hyödylliseltä palvelulta (kuten koko Everyblock-projekti) enkä suinkaan ole kritisoimassa sen olemassaoloa, enkä ollenkaan epäile etteikö kyseisestä palvelusta olisi hyötyä journalisteillekin.)

Jaikukeskustelussa Chicago crime datan journalistista ulottuvuutta perusteltiin sillä, että palvelun kehittäjä on journalisti, palvelu on saanut journalistisen alan (innovaatio-)palkinnon ja, että journalistisuus on tämän palvelun tapauksessa funktio tai tavoite. Päämäärä ja tekotapa määrittelevät sen miksi yksi mashup voi olla journalismia ja toinen ei, sanottiin.

Tavoitteeni on oikeasti ymmärtää mikä on, ja mikä ei ole, journalismia, mutta tällä hetkellä olen ehkä hämmentyneempi kuin koskaan. Minusta tuntuu siltä, että journalismi on vähän kuin The Matrix (vrt. Unfortunately no one can be told what The Matrix Journalismi is) ja se tekee meille maallikoille (me ei journalistit) ymmärtämisestä vaikeata, jos ei jopa mahdotonta.

Kari listaa blogissaan jokusen palvelun ja pyytää lukijoitaan kommentoimaan ovatko ne journalismia vai ei.

Minä en listaa palveluita, mutta pyydän lukijoita kertomaan minulle sen mihin en löydä vastausta journalistiliiton verkkosivuilta: mitä on journalismi? Onko Wikpedia oikeassa? Onko hyvä journalismi taidetta? Voiko koodi tehdä journalistista työtä? Entä voiko vain journalisti voi määritellä mikä on journalismia ja mikä ei?

Valaiskaa minua, sillä minä en selvästikään ymmärrä.

Luin viimeisessä Pressossa (sivu 23, huom: näköislehtivaroitus!) olevan Hannu Olkinuoran mielipiteen lehdistön nykytilasta ja tulevaisuudesta otsikolla Kustantajalla on oltava journalistinen missio.

Olen paljosta samaa mieltä, mutta jutun loppupuolella hämmennyin. Ja olen useasti palannut ajatuksissani seuraavaan lauseeseen (korostus omani):

Jos ei mitään tehdä, lehdistö kuihtuu eliitin mediaksi ja kansa valtaa verkon.

Kansa valtaa verkon? Häh? Onko lehdistön tehtävä siis pitää kansa pois verkosta? Mitä verkossa nyt on jos ei kansaa?

En ymmärrä, olen hämmentynyt.

Itseäni on ruvennut viime aikoina hiukan häiritsemään etuliite ”kansalais”, esimerkiksi sanassa kansalaisjournalisti. Mitä sillä tarkoitetaan? Mikä on journalistin ja kansalaisjournalistin ero?

Journalistilla ymmärtääkseni tarkoitetaan elantonsa journalistina tienaavaa henkilöä jolla joko on tai ei ole alan koulutusta. Ammattilainen siis.

Kansalaisjournalistilla mielestäni tarkoitetaan journalistista sisältöä tuottavaa, mutta ei siis siitä elantoaan ansaitsevaa henkilöä. Koulutuksella ei tässäkään tapauksessa ole väliä. Eli kyseessä on joko harrastaja tai amatööri.

Etuliitteen käyttö tuntuisi olevan kotoisin sieltä missä taistellaan näkyvyydestä kansalaisme… korjaan, amatöörimedian kanssa – valtamediasta – ja kuvaa mielestäni perinteisen median ajattelumallia. Ammattilaiset alleviivaavat eroa heidän ja tavisten välillä. Puhutaan muista (tai puhutellaan muita) kuin presidentti uudenvuodenpäivänä: Kansalaiset, medborgare.

Ehkä se on juuri se alleviivaus joka minua hämää.

Pirkka Aunola ehti jo kirjoittaa kansalaiscopywritereistä, mutta en muista nähneeni kansalais-etuliitettä käytettävän juurikaan muualla, vaikka vastaavia ammattilais-amatööri kenttiä on muuallakin. Periaatteessahan esim. Flickr on täynnä kansalaisvalokuvaajia, MySpce kansalaismuusikoita, maa täynnä kansalaispoliitikkoja. Netti täynnä kansalaisgraafikoita ja -taittajia.

Tästä näkökulmasta YLEn Kansalaismediakatsaus on hämmentävä spektaakkeli, eikä vain nimensä puolesta. Ohjelmassa valtamedian journalisti (ammattilainen) lukee ääneen, kerran viikossa kolmesta blogista (amatöörimedia) juttuja, tuomatta niihin mitään lisää, mitään journalistista syvyyttä. Ohjelma lienee suunnattu niille jotka eivät blogeja lue, joten ehkä pelkkä lainaaminen ilman mitään omaa annettavaa riittää.

Entä jos kuvittelisi että me kaikki, niin ammattilaiset kuin amatöörit, olemme kansalaisia, niin eikö sana kansalaismedia tai kansalaisjournalisti olisi hiukan turha? Se olisi visuaalinen ulkonäkö, puolikaari tai ehkä jopa avautuva ovi.

***

Istuin päivänä eräänä Helsinki-nimisen rakennustyömaan poikki kulkevassa linja-autossa. Tulimme risteykseen ja kuski kääntyi yllättäen matkustajien puoleen pitäen jonkinlaista listaa tai tiedotetta kädessään.

- Tässä lukee että ajetaan poikkeusreittiä. Tietääkö kukaan mikä se poikkeusreitti on?

Tätä perin heikosti päivän töihin opastettua kuskia auttoi parikin matkustajaa. Olivat kai aikaisemminkin istuneet linja-autossa poikkeusreitillä. Ne jotka olivat maksaneet matkasta tiesivät enemmän kuin se jolle maksettiin matkasta.

- Tullaanko sitten takaisin vanhaa reittiä, vai onko siinäkin joku muu?

Siihen ei osannut yksikään kansalaiskuski vastata. Supisivat vain keskenään valtaliikenteen edustajan tietämättömyydestä.

Päivitys: Kari Haakana -blogi on hämmentynyt skrubu-blogin mielestä ja sen yhdestä kommentista.

Päivitys 2: Erkka jatkaa keskustelua blogissaan ja Jaikussa.

Verkon kautta tehty hyökkäys tukki useita suomalaisia verkkosivustoja tiistaina.
–
HS.fi: Laaja nettihyökkäys tukki Ylen, Eniron ja Suomi24:n verkkosivustot

En halua mitenkään väheksyä hyökkäyksen vakavuutta sillä, vaikka uutsilähteet eivät asiaa mainitse, kyseessä on yli 2,5 miljoonan viikkokävijän palvelut (lähde TNS Metrix), mutta hyökkäyksestä uutisointi on hiukan… sanoisinko liioiteltua. Uskaltaisinko jopa sanoa sensaatiohakuista? Ehkä en uskalla sanoa sitä. Ajattelen vain, jätän sanomatta ääneen.

Hesarin mukaan siis ”hyökkäys tukki useita suomalaisia verkkosivustoja”. YLE raportoi puolestaan ”Nettihyökkäyksiä useisiin yhtiöihin”.

Katsotaanpas. Kyseessä on kolme palvelua. Verrattuna siihen määrään sivustoja mitä suomessa on (en tiedä paljonko niitä faktisesti on, mutta oletan kolmen olevan aika marginaalinen määrä siinä lössissä) ei kolmen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi mielestäni oikein anna perustetta käyttää sanaa ”useita”. Kuten ei myös YLEn ”useisiin yhtiöihin” -otsikointi. Kyseessähän on tasan kaksi yhtiötä, suomi24.fi kun on Eniron palvelu.

Voihan tietenkin olla että hyökkäys kohdistui myös muiden yhtiöiden sivustoihin. Siitä en kuitenkaan tiedä mitään, kun uutiset eivät kerro, mutta otsikothan kyllä antaisivat niin ymmärtää. Teksti ei kuitenkaan.

Eli kahden (2) yhtiön omistamalle kolmelle (3) sivustolle on hyökätty. Ei niinkään useiden yhtiöiden useille sivustoille.

Lopetan tämän todella pitkän, monipuolisen ja laadukkaan kirjoitukseni tähän.

Tai ainakin melkein lopetan. Sillä en malta kuitenkaan olla miettimättä tässä sitä miten valokuvien käsitteleminen on niin kova pala journalismin ammattailaisille, että siihen syyllistynyt valokuvaaja saa pahimmassa tapauksessa potkut jos on sävyttänyt kuvassa taustan väriä lähemmäs sitä mitä se oikeasti kuvaushetkellä oli, mutta jonka kamera oli rekisteröinyt väärin. Sen sijaan se että tekstiä muokataan, jopa väärään suuntaan, ei tunnu hetkauttavan ketään. Se kai on sitä journalistista vapautta.

Kumpikohan se oli näistä meidän huippujournalismin edustajista, ilta-jotain-lehdistä, jolla oli lööpissään tänään ”Hyvästi, Pluto!”. Miten niin hyvästi? Tarkoittaako tämä nyt sitä että kun täällä maailmankaikkeuden navassa, Tellus-planeetalla, universumin standardisoijat päättävät ettei Pluto ole planeetta, että se poistetaan myös aurinkokunnastamme?

Kai se kuuluu asiaan että aina joskus joku jää miettimään ilmiötä nimeltä weblog ja sen merkitystä. Naapurimaasta löytyy myös mietintöjä siitä. Blind Höna on löytänyt mielestäni jyvän:

…vad webbloggarna erbjuder - när de är som bäst - är inte journalistik utan något annat. De erbjuder kontext - sammanhang. Och det är en lika stor bristvara i dagens media som riktig journalistik.

Eli vapaasti käännettynä kutakuinkin näin: …se mitä weblogit tarjoavat - ollessaan parhaimmillaan - ei ole journalismia vaan jotain muuta. Ne tarjoavat kontekstiä - yhtenäisyyttä. Ja siitä on yhtä paljon puutetta nykypäivän mediassa kuin oikeasta journalismista.

Teksti on pitkä, enkä sitä tässä enempää lainaa. Mutta mielestäni siinä on asiaa. Kannattaa, ainakin yrittää, lukea se läpi.