Kohtaaminen

Matkaan junalla kohti Helsinkiä. Puolisen tuntia sitten lähdimme Tampereelta ja juuri nyt olemme pysähtyneet Toijalan asemalle. Kuuntelen läppäriltä musiikkia kun huomaan yllättäen miten joku seisoo vieressäni olevan tyhjän istuimen päässä käytävällä ja katsoo minua. Siinä on nainen, ehkä nelikymppinen. Hänellä on aurinkolasit silmillä ja selvästikin jotain asiaa minulle. Otan kuulokkeet korviltani.

– Mikä sä oot ammatiltasi, kysyy nainen ilmeettömänä heti kun käännän huomioni häneen.

Yritän katsoa näkisinkö naisen silmiä. En näe. En saa mitään vihiä mikä tämän ruskeisiin verkkareihin pukeutuneen naisen motiivi voisi olla.

– Miks sä haluut tietää, utelen ystävällisesti.

Nainen jatkaa pienen hiljaisen tauon jälkeen kyselyä: – Mikä sä oot ammatiltas, mikä sun ikäs on? Naisen kasvot ovat yhä ilmeettömät, eikä ruumiinkielikään ilmaise mitään.

Toistan oman kysymykseni. Tuntuu jotenkin oudolta, että joku noin vaan pelmahtaa paikalle kyselemään asioita. Haluan tietää miksi minua tentataan.

– Antaa olla sitten, tokaisee nainen ja poistuu seisoskelemaan vaunun ulko-oven ääreen katselemaan ohikiitäviä maisemia. Kumpikaan ei saanut vastauksia kysymyksiinsä.

Laitan kuulokkeet takaisin korville, jatkan musiikin kuuntelua ja kirjoitan käymämme keskustelun muistiin. Juna lähtee Toijalasta kohti Hämeenlinnaa pari minuuttia aikataulusta myöhässä. Vähän ajan kuluttua nainen kävelee penkkini ohi. Hän kävelee hiukan vaikean näköisesti.

Se halvempi vaihtoehto?

Mitä aiemmin sen ostat, sen edullisemmin sen saat, kehuskelee VR ennakkolippuaan jonka voi ostaa 7-60 vuorokautta ennen matkaa. Tässä pari esimerkkiä siitä, miten paljon halvemmaksi edullinen ennakkolippu tulee jos sen ostaa esimerkiksi 54 päivän päähän (opiskelija, menolippu).

VR ennakkolippu kalliimpi kuin peruslippu
Esim. 1: Helsinki – Pännäinen

VR ennakkolippu kalliimpi kuin peruslippu
Esim. 2: Helsinki – Kuopio

Jotenkin tuntuu siltä, ettei VR:n ja minun käsitys edullisemmasta oikein kohtaa.

Rautahevosen kyydissä kohti pimeämpiä naapurustoja

Voimakas vastavalo ja likaiset ikkunat saivat ulkona vilistävän maiseman tuntumaan kaksiulotteiselta, kuin elokuvaa katselisi, useammasta ruudusta. Nuoret miehet joivat oluitaan ja kehuivat ohikulkevalle miten polttavat muutakin kuin vain tupakkaa, nimittäin jazz-tupakkaa. Taisivat olla ainoita jotka kokivat tekemisestänsä ylpeyttä. Vitsailivat, että tuo mies, joka näpsii kuvia kännykällä, varmaan ilmiantaa heidät. Enhän minä toki sellaista. En toisaalta myöskään kannata äänestysiän alentamista.

junan ikkuna

Parkanossa pysähdyttäessä, aseman kello väitti, että matkaa oli taitettu reilusti alle tunti. Ehdin jo hetken ihmetellä asiaa, mutta sitten oma kello varmisti matka-ajan olevan jo täydet kaksi tuntia. Puoliväli häämötti.

Tampereella sokea nainen vilkutti saattajilleen pitkään sen jälkeen kun nämä olivat poistuneet laiturilta.

Junan saapuessa Hämeenlinnaan oli aurinko jo niin alhaalla ettei se enää loistanut suoraan silmiin. En jaksanut kuitenkaan kaivaa läppäriä esiin, kännykkä sai riittää matkan lopunkin, aikaahan oli. Pendragonin uusimman viimeinen biisi lähti käyntiin hiukan ennen kuin juna nykähti liikkeelle, jatkaen matkaansa kohti etelää.

Järvenpää sujahti ohi tummana lukuun ottamatta katuvaloja. Iltarusko lienee alkanut jo hiukan Hämeenlinnasta etelään. Pilvetöntä, ainakin lähes. Tikkurilassa elokuun yö. Korvissa soi hiukan etuajassa Magentan Journey’s End jota seurasi tunnelmaan hiukan paremmin sopiva Povel Rammelin Underbart är kort, Freddie Wadlingin versioimana.

VR aikataulun mukaisesti Helsingissä. Tasku tuntui tyhjältä. Ei ihme. Kotiavain ja matkakortti vielä repussa. Ratikka kuin tilauksesta. Töölön hallin kohdalla keltaiset vilkkuvalot viestittivät kiskotöistä.

Kotikontu ja citypupu. Onpas täällä pimeä.

Vaunussa kaksi, ikkunapaikalla 47

Niin se viikko vierähti. Vähän sadetta ja viileätä, sitten pilvetöntä ja lämmintä. Aivan loistavaa seuraa. Loistavaa ruokaakin. Liian nopeasti meni aika, kuten aina kun on kivaa. Niinhän sen tietenkin kuuluu mennäkin, ei se muuten olisi niin arvokasta.

Loistavaa seuraa

Olihan se myöhässä, juna, mutta mikäs siinä oli odotellessa, laiturilla kaksi. Päivä oli kesän toistaiseksi lämpimin, ainakin omalta kohdaltani. Luulisin, tai uskaltaisin väittää.

Tevlig resa. Vaunu kaksi, ikkunapaikka 47. Lipun leimaus ja puolen tunnin tirsat. Seinäjoelle vielä vähän matkaa. Tekstiviesti kertoi hämähäkin ravinneen itsensä sillä paarmalla joka seittiin heitettiin. Hyvä hämis, vastasin. Kehuin myös tietenkin ruokkijaa, paarman heittäjää.

Aurinko laski mun selkäni taa (takaoikealle ollakseni hiukan tarkempi) eikä se värjännyt kenenkään hiuksia punaisellaaaaa aaa aaa aaan, en ainakaan huomannut, että näin olisi tapahtunut. Istuin ikkunan vieressä ravintolavaunussa.

Aurinko

Olimme jossain Seinäjoen ja Tampereen välillä IC 58:ssa Oulusta Helsinkiin. Alkuillan aurinko valaisi etuvasemmalla istuneen miehen, joka oli kuin joulupukki vitivalkoisine partoineen ja hiuksineen sekä punaisine paitoineen, seuranaan tällä oli joulumuori (mitä oletettavimmin) ja kolme lasta (lapsenlapsia, päättelin). Joulupukin pöydässä eivät lapset syöneet kiltisti salaattejaan, ne jäivät lautasille. Vaan ei tuosta kyllä toruttu, tai juuri mitään muutakaan pöydässä sanottu. Hiljaa olivat paljon ja lukivat. Aku Ankkaa ainakin nuoremmalla väellä ja jotain selvästi vähemmän kuvitettua vanhemmalla. Limua lapsilla, pukilla ja muorilla kuoharia sekä pari nopeasti vaihdettua romanttista vilkaisua tosiinsa.

Ennen Tamperetta takaisin omalle paikalle ja läppäri auki. Kuulokkeissa Gazpachoa ja Big Big Trainia sopivan melankolisesti. Sähköä seinästä hiukan pätkien, nettiä tikusta yllättävän hitaasti. Hitaasti vaikka juna olla möllötti paikallaan yhdellä jos toisella asemalla ja maitolaiturilla. Luulisi nyt että edes pysähdyksissä vauhtia löytyisi, pätkimättä. Facebook. Flickr. Uutisia ja kuvia. Kreikan protestit.

Rataa

Böle, Pasila. Ikkunan ohi kävelee tutun näköinen valkoparta seurueineen.

Sitten Linnunlaulu, Töölönlahti ja iltarusko. Juna pysähtyi päärautatieasemalle ajallaan. Nelosen ratikalla kohti Taka-Töölöä.

Yöt ovat täällä kyllä selvästi pimeämpiä.

Vienot Riimit

Junassa matkatessa maisemat ohi vilistää, miettii mies vessassa pitäen kiinni pilistään. Tätäkään putkaa enää ei kyttää junan kissa, huokaa mies siinä seistessä, lorisee pissa. Ajat muuttuu, näköjään, tarpeet kuitenkaan ei, joka on päivänselvää kun pytty suhaisten nesteet vei. Nyt suuntana miehellä oma istumapaikka, taikka, jos yhden tuopin vielä vaikka… sillä junan hidastelu vähemmän pännis’, jos lopun matkaa olis kunnolla kännis’.

Semmonen kiva aikataulu

Niin. Sitä minä vaan, että olisi tavallaan aika kiva, tulin ajatelleeksi kun junassa istuin, jos jossain olisi tarjolla semmoinen aikataulu joka kertoisi moneltako juna on milläkin pysäkillä. Meinaan siinä sitä istuu junassa ja ei ole mitään hajua mistään sellaisesta, että missä kaikkialla juna pysähtyy ja monelta, paitsi mitä nyt joskus tipoittain kuulutukset kertovat. Kivahan se olisi, jos tämä Kiva Aikataulu (nimiehdotus, saa käyttää ihan ilmaiseksi) kävisi ja kukkuisi puhelimessa.

Voisin aikataululle ilmoittaa, tai ehkä se jotenkin jo tietäisi, koska olen lipun ostanut (Kivan Aikataulun kautta?), että istun ikkunapaikalla 33, vaunussa 7 ja, että juna on IC49 sekä sen mistä minne reissaan, monelta on lähtö ja monelta pitäisi olla perillä ja kaikki tuommoinen mitä nyt reissusta noin yleensä voi tietää. Siinä voisi sitten katsoa, ajankuluksi vaikka, mikä on seuraava asema (junan omat kuulutukset ovat joskus todella hiljaisia tai lähes kuulumattomia) ja paljonko sinne on matkaa niin ajallisesti kuin kilometreinä. Samalla voisi seurata ollaanko myöhässä ja kuinka hirveästi (tai ehkä, yllättäen, ei ollenkaan ;).

Ohjelma puhelimessa voisi sitten iskeä vaikka mitä tarinaa matkalla. Junalivefeedi, tavallaan. Paikkojen nimiä, junan nopeutta, paljonko pienempi hiilijalanjälki tällä hetkellä on junalla matkustaessa syntynyt verrattuna jos vaikka olisi skootterilla liikenteessä.

Sellainen olisi kiva. Etenkin kiva se olisi, jos siinä sitten vielä olisi vaikka junan vaunukartta, joka kertoisi erilaisten vaunujen erikoisuudet (allergia, lapset, kotieläimet, tupakkakoppi jne) sekä tietenkin ravintolavaunun tai -vaunujen (joissain junissa niitä on kaksi) sijainnin omaan paikkaan nähden ja onko kyseessä enemmän ruokailu- vai juomailuvaunu. Siihen voisi varmaan jonkun mainoksenkin laittaa. Että jättilihis kahdella nakilla nyt miinus viisi prosenttia. Sikakallis ja ylihintainen se yhä olisi, mutta alennus on aina alennus.

Sinulla on vielä kolme tuntia aikaa, ennen kuin juna saapuu sinne minne olet menossa. Siinä ajassa ehdit syödä parikin jättilihistä kahdella nakilla. Ravintolavaunu on siitä sinun paikalta vain kaksi vaunua menosuuntaan. Kahvit kaupanpäälle? Tuskin tietenkään junahinnoin, mutta ajatustasolla kyllä. Oikeasti ehkä joku muu houkutin. Aikainen aamu? Tule nauttimaan aamiainen vaunussa 4. Mahdollisesti ehkä jopa hinnasto. Digitaalinen kanta-asiakaskunponki? Joka kymmenes sumppi ilmaiseksi. Ehkä tieto siitä onko junassa tarjoiluvaunu. Ja ehkä visailu, jossa kysytään vaikka jos Visa Electron toimii junassa (johon kaikki vastaavat tietenkin ei, koska ei se koskaan toimi junassa). Mahdollisesti jopa kilpailu jossa ihan olisi oikeita voittojakin?

Tai jos istuu uppoutuneena filosofisiin ajatuksiin siinä juomapainoitteisessa ravintolavaunussa, niin tämä Kiva Aikataulu voisi ilmoittaa, että puolen tunnin kuluttua sinun olisi aika kiivetä junasta, joten nyt vessan kautta omalle paikalle keräämään kamppeet kasaan, hopihopi. Sää asemalla näyttäisi olevan lämmin ja aurinkoinen, mutta tuulinen joten pidä hatustasi hyvin kiinni.

Sitten olisi kiva sellainen, että Kiva Aikataulu myös pitäisi matkustajan ajan tasalla kun tämä istuu esimerkiksi mykällä asemalla, kuten kävi tässä vastikään: Ei mitään kuulutuksia siitä, että juna on myöhässä. Ei kuulutuksia myöskään kun juna sitten melkein 30 min myöhässä saapui raiteelle kaksi. Hiljaista oli lähtiessäkin, ei kuulunut mistään, että ”Avgåår. Fråån spåår. Tvåå. Trevligresa”. Kiva Aikataulu voisi tällaisissa tapauksissakin auttaa. Kertoa myös sen, että myöhästyminen johtuu esim. ratatöistä. Parempi tällaisenkin tiedon olisi olla vapaata ja kaikkien saatavissa kuin piilossa ja lukkojen takana.

Ehkä kaikenlainen, mutta tietenkin täysin vapaaehtoinen, Facebook- ja Twitter-integraatiokin olisi paikallaan. Ei ehkä vain siksi, että voisi ilmoitella missä menee, vaan siksi, että voisi tarkistaa onko junassa tuttuja.

Ja se mikä olisi myös oikein kivaa ja etenkin pitkillä matkoilla hyvää ajankulua olisi jos veturissa olisi kamera menosuuntaan päin ja jonka kuvaa voisi siitä puhelimen ruudulta pällistellä. Viuh ja suih maisemat vaihtuvat kun rautahevonen juoksee. Saavumme asemalle. Lähdemme asemalta. Minä ainakin katselisin. Katselisin sellaista junissa olevista monitoreistakin, mutta eihän niillä näytetä juuri mitään (edes hyödyllistä informaatiota).

Olisi helppoa keksiä lisää kaikenlaista Kivan Aikataulun avulla saatavaa junamatkaajalle ja VR:lle hyödyllistä ja mielenkiintoista juttua, mutta mitäpä minä niitä tähän, sillä tuskin tuollaista Kivaa Aikataulua koskaan kukaan tulee näkemään. Sellainen kun olisi aivan liian hyvää palvelua. Antaisivat edes tiedot vapaasti jakoon niin saisi joku silläkin jotain nykyaikaista tehtyä.

Junamatka-ajatuksia

Junassa, yhden kuulutuksen mukaan, ei ole vaunuja vaan myyntinumeroita: Ravintola löytyy myyntinumerosta neljä. Ei erityisen ihmislähtöistä.

*

IC-junissa voisi hyödyntää vaunujen katossa olevia näyttöjä paremmin: Kuvataidetta, teemoja, kuukauden taiteilija?

*

Mitä jos ravintola ei olisi junassa siksi, että jo junassa olevilla voi olla/on nälkä ja/tai jano, vaan, että ihmiset valitsisivat kaukojunan matkustusvaihtoehdoksi siksi, että siellä on ravintola? Pidemmillä junamatkoilla on aikaa syödä ja juoda kunnolla. Mitä jos sieltä saisi oikeasti hyvää ruokaa, eikä mitään mikrossa lämmitettyjä Atrian einespöperöitä. Hans Välimäen gourmetvaunu, varmasti parempaa skruudaa kuin lentokoneessa?

*

Junassa, parikymmentä minuuttia kohti pohjoista Tampereelta lähdön jälkeen.
– Mentiinkö me jo Tampereen ohi, kysyy mies ravintolavaunussa bistron myyjältä.
– Mentiin, vastaa bistron myyjä.
– Ai mentiin? Mikäs on seuraava pysäkki?
– Parkano.
– Pääseekö sieltä takaisin päin?
– Eiköhän.
– Vielä tänään siis?
– Kyllä kyllä.

*

Koska olette muuten viimeksi nähneet miehen ravintolavaunun henkilökunnassa?