skrubu

Käytän kännykän muistiinpano-ohjelmaa lähinnä omana ostoslistanani (maitoa, leipää, kahvia… peruskamaa). Mutta toisinaan naputtelen muistiin muita asioita joita haluan muistaa. Unohdan kuitenkin usein palata katselemaan muistiinpanojani. Ei mitenkään tehokasta, mutta sitä hauskempaa kun joskus jään tutkimaan mitä kaikkea olen naputellut kännykkään.

Nyt löysin jokusen nettiosoitteen: Progressiivisen musiikin nettiradion Pariisista (morow.com) ja matkailijoiden globaalin yhteisön (couchsurfing.com) sekä Espanjalaisen ravintolaketjun (elraco.com).

Yhteen muistiinpanoon olin naputellut ”Cool Sheiks Slammin (?)”. Kuulin kerran baarissa biisin joka kuulosti hyvältä (sellaista ei tapahdu usein). Yritin bongata juottolan soittojärjestelmän ruudulta mikä soi, mutta en näköjään onnistunut, sillä se mitä kuulin oli jotain ihan muuta – rauhallista ja ranskalaisen oloista. Delete.

Muistiinpanoista löytyy myös bändejä ja levyjä: ostoslista levykaupassa käyntiä varten. Vähän hintoja Barcelonan reissulta (16-vuotias Lagavulin maksoi Andorrassa n. 40 eur, El Corte Inglésissä Barcelonassa semmoiset 70 ja sikäläisellä lentokentällä 59, joka on sama hinta kuin Alkossa). Jokunen irtoidea joita voi käyttää joskus hyväkseen, ja jotain pientä television hankintaan liittyvää.

Ja olihan siellä sitten vielä otsikko ”Hevoset marssivat teurastusolojen parantamiseksi”. Muistan, nähdessäni tuon, jääneeni miettimään, että jos hevoset oikeasti omasta tahdostaan marssisivat mielenosoituksessa kuvittelisin niiden vastustavan teurastusta ylipäänsä, eivätkä vain hevostelisi teuraskuljetusten inhimillistämisestä.

Hevosista puheenollen (via).

Luin Digitodaysta että Time Warner alkaa laskuttaa laajakaistasta käytön mukaan.

Tulipa mieleeni Sony. Siellä joskus autoradioyksikkö oli kehitellyt laitteen jossa oli kovalevy. Kun CD:n laittoi soittimeen, se kopioitui automaattisesti kovalevylle ja sitä pystyi sitten sieltä kuuntelemaan. Näin ei autossa tarvinnut säilyttää levyjä, vaan pelkkää musiikkia.

Kuitenkin samalla Sonyn musiikkibisnes kehitteli CD-levyihin kopiosuojia joka tietenkin johti siihen, että Sonyn autoradion kovalevyä ei voinut täyttää Sonyn musiikilla.

Nyt Time Warner on tekemässä mielestäni hiukan samaa.

Tuodessaan modeemiaikakauden hinnoittelumallin laajakaistakäyttöön, Time Warner Cable onnistuneesti potkii itseään nilkkaan tarjoamiensa streaming-palveluiden suhteen.

Okei, kaikkihan riippuu siitä paljonko siirtomaksu on, mutta se, että datan siirto maksaa, vähentää käyttäjien halua käyttää verkkopalveluita. Syitä tähän on monia. Yksi on se että käyttäjällä ei ole harmaintakaan hajua siitä miten isoja tiedostot ovat. Paljonko maksaa surffata Facebookia, Flickriä tai YouTubea? Millaisia kustannuksia tulee nettipelaamisesta tai CD-laatuisen nettiradion kuuntelemisesta tai videoiden katselemisesta?

Ongelma on sama kuin kännykkäliittymissä joissa maksetaan siirretyn datan mukaan. Mistä sitä tietää, kun surffaa kännykällä jonnekin, paljonko joltain sivulta tulee dataa? Onko sivulla flash-mainoksia, ehkä ääntä tai isoja kuvia? Onko seuraava lasku pankkitilin tyhjentävä synkkä ylläripylläri?

Maksu käytön mukaan, kun ei ole mitään mahdollisuutta etukäteen tietää paljonko käyttö maksaa, ei ole kuluttajalle houkutteleva vaihtoehto, ja samalla se on este verkkopalveluiden kehitykselle.