Mikäs nyt meni väärin?

Kuvittele, että olet jossain ulkomailla, etkä osaa paikallista kieltä. Linja-autossa näytät matkakorttia lukulaitteelle, laite piippaa ja näyttöön ilmestyy alla oleva viesti. Mitä luulet, että se tarkoittaa?

Päätteen antama epäselvä palaute.
Piip!

Seurasin tänään vierestä kun HSL:n bussissa suomea osaamaton henkilö valitsi aivan korrektisti matkan tyypin, sitten OK:n ja näyttäessään matkakorttia lukulaitteelle laite antoi esimerkkikuvan mukaisen viestin. Minähän suomea osaavana pystyin lukemaan viestin, mutta laitetta käyttävä oli aivan pallo hukassa ja toisti matkan valinnan, OK:n ja kortin näyttämisen, saaden tietenkin saman viestin. Kolmannen yrittämisen jälkeen henkilö oli ymmällään. Kuski pyysi kortin itselleen, lämäsi sen oman lukulaitteeseen ja selvitti, että homma on kunnossa.

Yllä oleva esimerkkikuva vastaa sitä, joka kertoo matkustajalle, että valitsemasi matka on jo maksettu, eli kaikki on kunnossa – hyvää matkaa. Se ei vain näytä siltä. Se näyttää siltä, että on tapahtunut virhe, että jokin ei ole kohdallaan. Ja niinhän tässä tapauksessa onkin pieni virhe tapahtunut: matka on jo maksettu ja sitä yritetään maksaa toistamiseen. Mutta viesti voisi olla selkeämpi. Bussikuskikaan, joka näki ainakin kaksi viimeistä piippausyritystä, ei näköjään ymmärtänyt lukulaitteen viestiä, koska joutui varmentamaan homman omalla lukijallaan.

Jäin pohtimaan, että eikös olisi parempi, että lukija kertoisi selkeästi, että matka on maksettu ja kunnossa, koska sehän oikeasti on tilanne? Vaikka niin, että huutomerkkikolmion tilalla olisi vihreä väkänen (tai jotain) ja sitten alempana, ei niin tärkeänä, olisi pieni huomautus, että yritit maksaa matkasi toistamiseen, mutta älä anna sen haitata menoa. Jotain tähän tyyliin:


Piip! Vähän toinen versio.

Älypuhelimet schmälypuhelimet

Tänään viimeksi kävi, kahdesti, kuten on useasti käynyt. Kännykän käyttöliittymä tekee silmänkääntötempun. Tavallaan. Yritän selittää.

Hipaisin (kosketin, täpäytin vai millä verbillä sitä nyt kutsutaan kun näytöllä hiplaa johonkin toimintoon johtavaa virtuaalipainiketta tai) linkkiä tai jotain sen semmoista. Tarkoitukseni oli saavuttaa sormen tökkäyksen avulla jokin tietty päämäärä, ohjata puhelimen toimintaa toivomallani tavalla. Mutta yllätyksenä ja pyytämättä sormen alle ilmestyykin juuri viime hetkellä jotain ihan muuta.

Tänään esimerkiksi olin kirjoittamassa Facebookkiin (tapani mukaan erästä todella syvällistä ja tärkeätä) literääriä status-teosta, kun eräs tuttu päätti soittaa puhelimeeni. Siinä siis täppäilin virtuaalinäppiksellä kirjainta toisen perään kun näppiksen päälle ilmestyy valikko josta voi valita vastaako puheluun vai heittääkö soittajalle luurin korvaan. Koska sormeni oli vain millien päässä näytön pinnasta, matkalla siihen kohtaan jossa oli kirjain jonka halusin seuraavaksi sanaan, osuikin sormeni yllättäen esiin popsahtaneen valikon älä vastaa -painikkeeseen, jolloin puhelu tietenkin katkesi siihen paikkaan. Argh.

Tällaisia yllätyspainikkeita ilmestyy ruudulle tuon tuosta. Ei voi koskaan tietää osuuko nakkisormi siihen mikä sekunnin murto-osa sitten näky ruudulla, vai muuttuko kohde sormen alla oleva kohde ilman, että siihen ehtii reagoimaan.

Joskus Facebook keksii päivittää ruutua juuri kun olen tökkäämässä sormeani jollekin linkille ja huomaan täpäyttäneeni jollekin älyttömyydelle peukkua. Argh. Se ei ole paha juttu, mutta ärsyttävä.

Pahempi on se, kun lopetan puhelua ja annan sormelleni lähtökäskyn kohti ruudulla näkyvää isoa punaista painiketta odotan kokevani puhelun lopetuksen. Kuitenkin, jos puhelun toinen osapuoli on katkaissut yhteyden saattaa hyvinkin olla, että puhelimeni reagoi tähän kun sormeni jo on hyvässä vauhdissa ja juuri ennen osumaa, punainen painike katoaa. Koko ruutu vaihtuu toiseksi. Sormeni osuu ruutuun juuri kun osumakohtaan ilmestyy painike “Emergency call”. Argh.

Eikö näitä käyttöliittymiä näihin älypuhelimiin voisi suunnitella niin, että tällaisia ylläripylläreitä ei tapahtuisi? Että saisi sitä mitä on täppäämässä, eikä sitä mitä sattuu sormen alle ilmestymään. Grr.

Ulkoavaruuden käyttöliittymägurut

Ajatelkaapas sitä, miten kävisi jos älypuhelin taskussa kävisi uimassa. Siinä ei sen jälkeen juurikaan surffailtaisi tai puheluita puhuttaisi. Entä kaikki nämä kaapelit, kytkemiset ja mitäkaikkea jotka eivät onnistu kun ei ole oikeata plugia tai pari vuotta vanha versio? Ja sitten on tietenkin tämä kannettavien laitteiden akun kesto. Aina pitää olla lataamassa. Eikä sekään aina onnistu jos on yhdessä maassa hankittu laite ja toisessa yrittää ladata. Ja auta armias jos satut pudottamaan laitteen yli viiden sentin korkeudesta jollekin untuvatyynyin pehmustettua pumpulimerta kovemmalle alustalle.

Siksi on ihailtava ulkoavaruuden öhkiäisiä jotka, vaikka usein meidät haluavat orjikseen ja janoavat ihmisverta, -lihaa tai ehkä jopa -aivoja sekä mahdollisesti maailmankaikkeuden herruutta, ovat teknisesti niin kehittyneitä, että heidän elektroniset vempaimet kestävät niin pölyä kuin vettä eivätkä tunnu olevan moksiskaan kovistakaan kolhaisuista tai suuremmistakaan pudotuksista.

On myös ihailtava esimerkiksi hiukan ihmistä muistuttavien mutta enemmän hyönteisen kaltaisten elämänmuotojen – esim. sellaisten joilla tarpeen vaatiessa rintakehä aukeaa ja sieltä työntyy ulos toinen pari käsiä – käyttöliittymäosaamista. On meinaan aika vaikea meikäläisen uskoa, että joku tuollainen, tai miksei muunlainenkin, ulkoavaruuden limanuljaska osaisi suoraan yhdeltä istumalta maapallollamme tuotettua tuliterää älypuhelinta, järjestelmäkameraa, tai digiboksia käyttää, jos sellaisen käteensä, tai johonkin ulokkeeseensa siis, saisi.

Toista se on kuitenkin toisin päin. Nämä ulkoavaruuden UI– ja UX-gurut eivät vain tee kestäviä vitkaimia joissa akut jaksavat puskea virtaa todella pitkään (lähes ikuisesti?), vaan käyttöliittymät ovat niin intuitiivisia, että aivan tavallinen Joe Meikäläinen joltain toiselta planeetalta pystyy niitä tuosta vaan käyttämään. Kaikkein parasta on tietenkin se, että laitteet integroituvat kehon ulokkeiden kautta hermostoon.

Että ne hyönteishumanoidit ulkoavaruudesta kehittävät eliöriippumattomia biokäyttöliittymiä? Aika hurjaa. Siellä ei paljon taideta lamaa tuntea, eikä aina vaan säästetä lisää ja lisää, nipistetä kuluja sieltä täältä, käydä YT-neuvotteluja, hankita halpatuotantona tai kilpailuteta hankintoja vaan mennään parhaimman laadun mukaan, maksoi mitä maksoi. Ainakin paremman laadun mukaan kuin täällä yleensä. Tai no… mistäs sitä tietää miten paljon parempaa teknologiaa siellä öhkömönkiäsplaneetalla osattaisiin tehdä jos niillä olisi enemmän fyrkkaa käytössä. Vaikka, ainahan niilläkin on parantamisen varaa. Etenkin voisivat aseittensa turvallisuus ja varmuusjärjestelmiä virittää sellaiseksi, ettei muut eliömuodot voisi niitä niin helposti käyttää.

Käyttöliittymäprobleemi

Uimahallissa törmäsin ongelmaan. Miten saada pukuhuoneessa kaappi lukkoon ja otettua avain mukaan.

Ei muuta ohjetta kuin, että ei kolikoita. Tai tarkemmin katsottuna ei euron kolikkoa, mutta oletin sen tarkoittavan kolikoita noin yleensä.

kuva lukosta jossa on puutteellinen ohjeistus

Siinä minä sitten olin hämmentyneenä. Kaappi avoinna ja lukitsematta. Näinkö nolosti tässä nyt käy: En ymmärrä miten lukko toimii?!

Pähkäiltyäni asiaa huomattavan ajan ilman tulosta, olin jo menossa uimahallin tuloaulan kassalle kysymään asiasta (ymmärtäen, että menettäisin siinä yhden uintikerran, koska joutuisin vilauttamaan älykorttiani palatessani takaisin pukuhuoneeseen) kun tajusin kysyä lukkoasiasta yhdeltä kanssauimarilta joka selvästikin ymmärsi lukkojen toimintalogiikan (kas kun en hoksannut tätä aikaisemmin – ehkä se johtui sitä, että tuntemattomien kanssa jutteleminen pukuhuoneessa tuntuu jotenkin hassulta).

Käy ilmi, että minun olisi pitänyt ymmärtää “ei kolikoita” -merkin tarkoittavan “käytä elektronista näyttökorttia”. Eli sama älykortti johon voi ladata uintikertoja, ja jota vilauttamalla lukulaitteelle pääsee kulkuportin läpi pukuhuoneeseen, toimii myös mekaanisena vipstaakina lukossa.

Sinänsä tietenkin tavallaan kätevää, ja nyt kun asian on kerran oppinut, ei lukitseminen tietenkään enää ole ongelma, mutta kyllähän sitä toivoisi hiukan parempaa ohjeistusta kaikkiin kaappeihin (huomasin sittemmin, että osassa kaapeista on ohjeteksti, itse olin jotenkin onnistunut valitsemaan useamman epäselvän toisensa jälkeen) – jos ei muuta, niin uudet tarrat jossa ei vaan kielletä kolikoita vaan myös myös sallitaan kortti, esim näin:

ohjeistuskuva jossa painotetaan käyttämään korttia eikä kolikoita

Niille jotka lukevat tätä täältä blogista: jos kuvissa on pyöristys, on käytössäsi selain joka ymmärtää hyvän päälle :)

Sivutus

Missä vaiheessa ylläpitäjien tulisi havaita, että uutispalvelunsa sivutus ei ole käytettävä, ymmärrettävä tai millään tavalla järkevä?

Nelonen.fi / uutisvideoiden sivutus

Tabuindeksi ja sen kaa hölmöily

Tää on teille jotka koodailette internetskuun kaikenlaisii käyttöliittymii ja semmosii, kuunnelkaas vähä hei.

Mua on ruvennu täs viimeaikoina ottaa päähän se miten tabindexii käytetään nii vääri ja idioottimaisesti hirveen mones paikas. Ja tota tommost tulee vastaan ihan kaikenlaisis paikois. Ei välii onks se se sitte joku kauppa, lehti tai vaikka blogi.

Tuskin se ny teitä koodareit haittaa, ku ette ite varmaankaa tabbaile itteenne läpi niitä lomakkeita joita te skodaatte. Mut oikeesti on iha tajuttoman karseeta ku fokus yllättäen kesken lomakkeen täytön siirtyyki jonnekki iha muualle ku mikä olis odotettavaa, niiku hakuun tai johonki muuhu kohtaan, eikä seuraavaan lomake-elementtiin. En tiiä, mut mitä oon koodi kattonu nii aika moni noist johtuu siitä, et joku o laittanu saman tabindex-numeron kahelle tai useemmalle lomake-elementille. Se on jopa johtanu siihe, et joku firma on jääny ilman mun rahaa kun on ottanu nii päähän semmonen ku rahasta eroon pääsemist on tehty turhan vaikeeta.

Miettikääs sitä, et jos lomake ei oo monipalstane, vaa kaikki elementit on vaikka alallekain, niin ei oo oikestaan mitään järkee käyttää tabindexii. Kattokaas kun tabindexillä tavallaan niiku muutetaan sitä järjestystä mikä on selaimen mielestä se mikä pitäis olla, joka siis on se järjestys missä lomake-elementit on koodis. Tavallaan aika jänskää, eiks vaa? Ja jos tabindexii käyttä vääri, nii siinä menee nii selain ku ihminen sekasi.

Oikestaan mä ny vaan haluun sanoo, että vaan pellet ja luuserit jättää testaamatta asioita enne julkasuu tai heti julkasun jälkee. Testatkaa lomakkeetki. Ja kanssa se miten niis pääsee liikkuu tabilla. Sillee tulee parempaa ja uskottavampaa jälkee, ja annatte myös ittestänne paljon ammattimaisemman ja luotettavamman kuvan.

Ei mulla tässä nyt muuta tällä kertaa. Kiitti.

Näppäimistön käyttäjän tuotos

Laiskuutta! Laiskuuttahan se on, ajattelin yhtenä päivänä töissä kun dokumentoin erästä käyttöliittymää. Ai mikä, kysytte? Käyttöliittymä, tiedättehän se laitteen, ohjelmiston tai… äh. Siis mikä laiskuus? No, tietenkin käyttäjä.

Viimeisimmän purkaukseni jälkeen on asia jäänyt kellumaan ajatuksieni pinnalle kuin öljy Suomenlahden laineilla, sillä erotuksella että omani ei ehkä ollut vain tahallista, vaan myös toivottua.

Huomasin nimittäin, että kun aktiivisesti pyrin olemaan kirjoittamatta termiä käyttäjä, jouduin käyttöliittymän ohella miettimään ihmistä ja tämän päämääriä – sitä mitä käyttöliittymän avulla pitäisi saada aikaiseksi: lukea, katsoa, kuunnella, pelata, ostaa…

Se oli hyvin opettavaista (vaikkakin ehkä hiukan tavallista työläämpää). Ihminen muuttui bulkkikamasta, geneerisestä käyttäjästä, henkilöksi jolla on päämäärä ja käyttöliittymän olemassaolon oikeutus oli olla väline päämäärän savuttamiselle. Näinhän sen pitääkin olla: “keitän kahvia” ei “käytän kahvinkeitintä”, “otan kuvan” ei “käytän kameraa” tai “kirjoitan blogijuttua” ei “käytän blogisoftaa, selainta, hiirtä ja näppäimistöä”.

Käyttäminen liitetään usein negatiiviseen yhteyteen. Usein kuulee, että joku ei halua tehdä jotain koska ei osaa käyttää jotain laitetta tai ohjelmaa. Lopputulokseen pääseminen on positiivinen asia, käyttäminen ei niinkään. Äitini esimerkiksi puhuu mielellään puhelimessa ja on tyytyväinen kun saa langan päähän tavoittelemansa ihmisen. Mutta kännykkää hän vierastaa koska “ei osaa sellaista käyttää”. Lankapuhelin on puheluita varten, kännykkä on vain vaikea käyttää. Hän ei koskaan sano käyttävänsä lankapuhelinta, vaan puhelimella soitetaan tai puhelimessa puhutaan tai puhelimeen vastataan.

Käyttäjät käyttävät käyttöliittymiä. Yksilöt haluavat päästä tavoittelemaansa lopputulokseen. Käyttöliittymän käyttäminen ei tuota onnistumisen tunnetta. Tahdottuun lopputulokseen pääseminen sen sijaan kyllä.