skrubu

Alkukesästä ajattelin, että tehosekoitin saattaisi olla kiva laite kotona (miksi? en tiedä, tuntui siltä, ei mitään kummempaa syytä). Voisi kokeilla tehdä erilaisia smoothieita, kokeilla ruokaohjeita joissa tarvitaan kyseistä laitetta ja sen sellaista. Sitten unohdin koko asian. Se kun ei ollut mitenkään erityisen korkealla prioriteettilistallani (vaikka ei minulla oikeasti ole mitään listaa).

Tänä viikonloppuna ajatus tehosekoittimesta nousi mieleeni taas. Päätin käydä keskustassa katselemassa millaista laitetta on tarjolla ja mihin hintaan. Aloitin Sokokselta sillä hyppäsin ratikasta sen kohdalla. Sieltä siirryin Stockmannille.

Olin siis vain potkimassa renkaita, niin sanoakseni, joten tyydyin katselemaan ja otin pari kännykkäkuvaa jotta muistaisin hinnat ja mallit paremmin. OBH Nordica ei innostanut. Kenwood sen sijaan kyllä, sillä olen yhä sitä mieltä, että punainen paholainen on loistava leivänpaahdin.

Stockmannilla oli parempi valikoima kuin Sokoksella. Ja hintaerojakin oli. Siinä missä Kenwoodin design-palkittu BL 745 maksoi Sokoksella 149 €, oli sen hinta vain 99 € Stockmannilla. Perin messevä hintaero mielestäni. Mutta koska en siis ollut ostamassa, vaan tutkimassa, päätin tarkistaa myöhemmin mitä kyseinen laite kustantaa netin kautta hankittuna.

Sitten Philipsin HR 2094 yllätti. Siinä on siivilä! Pieni mutta oleellinen ero kaikkiin muihin laitteisiin. Tarpeeni hakea lisää tietoa verkosta (kaupat kertovat oikeasti aika vähän tuotteistaan) kasvoi suuremmaksi.

Kun palasin kotiin ja koneen ääreen, surffasin Kenwoodia ja Philipsiä. Katsoin mm. Amazonin parista maasta. Vaikutti siltä, että Philips keräsi enemmän positiivista kommenttia kuin Kenwood. Hinnat olivat verkossa halvempia kuin keskustan kaupoissa, mikä ei ole yllätys, mutta olen valmis maksamaan hiukan enemmän siitä, että voin patsastella paikan päälle valittamaan jos laitteessa on häikkää takuuaikana.

Nyt siis mietin, josko Philips olisi se joka kannattaisi hankkia.

Onko teillä mitään ehdotuksia (Blendtec ei liene vaihtoehto tässä maassa)?

Enpä muista, että olisin koskaan omistanut modernia leivänpaahdinta. Pitkään käytin opiskeluaikoinani joltain pohjanmaalaiselta kirpparilta löytämääni vanhaa (1930 tai 40 -luvulta, ehkä) täysin manuaalista laitetta, joka kyllä oli tehokas (vaikkakin paahtoi leivän vain yhdeltä puolelta) mutta hiukan epävarman tuntuinen. Siinä ei ollut katkaisijaa eikä termostaattia ja sitä oli hiukan hankala käsitellä kuumana. Hienon näköinen se kyllä oli. Päätin kuitenkin erota siitä jonkun muuton yhteydessä.

Vähän aikaa sitten vaihdoin osan verotettavasta tulostani sellaiseen laitteeseen että. Jämäkämpi kuin edellinen, kuitenkin perin manuaalinen: siinä on ajastin (tyyppiä mekaaninen tikittävä munakello) mutta leivän laskemisen ja nostamisen saa tehdä omin pikku nörttikätösin.

Se tuntuu ja näyttää hyvältä, ja kaiken lisäksi toimii kuin junan vessa. Miksi siis paholainen? Siksi, että kun sille antaa pikkusormen se vie koko ruoansulatusjärjestelmän: siinä voi tehdä lämpimiä voileipiä – paahtaa sämpylät juustoineen ja kinkkuineen. Eikä sinappikaan ole pahitteeksi. Eikä juuri mikään muukaan joka mukaan mahtuu. Aivan liian hyvää. Ja kun ei enää jaksa kahta leipää kerrallaan, voi laitteesta napsauttaa toisen paahtoreiän pois päältä ja käräyttää vain yhden, kuvitellen säästävänsä sähköä samalla.

Tässähän joutuu ihan rappiolle. Ja se on punaisen paholaisen syytä. Aivan loistava laite.