skrubu

Siinä minä olin. Töissä. Koneen ääressä, kuten usein olen. Pikaviestittelin sivusormin tutun kanssa. Olivat bonganneet myynnissä olevan kämpän meikäläisen kotikadulta, melkeinpä vastapäätä omaani. Kallis, kuten usein ovat nykyään, mutta muuten oikein mukavan oloinen.

Vaihdeltiin siinä kommentteja asunosta kun yllättäen ruudulle popsahti ”oletko nähnyt koskaan pulun raiskaavan kuollutta lajitoveriaan”. Vastasin etten muista nähneeni.

tuttu: minä näin viime viikolla ja voin kertoa ettei sitä heti unohda
pni: hämentävää, luulisi että ne aika fleguja
tuttu: niin
tuttu: no se toinen oli
pni: niinpä varmaan, ja syystä
tuttu: no, en sano enää mitään

Liittyi kuulemma asuntokeskusteluun, oli tapahtunut naapurustossani. Vaarallista aluetta tämä.

Tänään olen nauttinut erityisesti seuraavista viihdeartikkeleista: Asiablogeissa pohditaan taas ja Blogeista taas kerran sekä Mun mielestäni!.

Lukiessani nyt vellovan sensuurikeskustelun juttuja ja kommentteja olen, useammin kuin kerran, törmännyt termiin ”laiton lapsiporno”, joka on ainakin kahdella tapaa todella tökerö: se on huonoa kieltä ja sen käyttäminen viittaa laillisen lapsipornon olemassaoloon.

Ymmärtääkseni maamme lakien mukaan lapsiporno itsessään on laitonta, kuten myös sen hallussapito ja levitys. Eli termi ”laiton lapsiporno” tarkoittaa laitonta laittomuutta tai laitonta rikollistoimintaa – ei mitenkään erikoisen hyvää kielenkäyttöä.

Samalla myös termin ”laiton lapsiporno” käyttö viittaa siihen, että kyseessä ei ole laillinen lapsiporno. Jos tarkentaa jonkin toiminnan olevan laitonta, on oletettavaa, että siitä on olemassa myös jokin vertailtavissa oleva vastakohta, esim. laiton rajanylitys ja laillinen rajanylitys (tai miksi ei laiton raaka murha ja laillinen raaka murha). Lapsipornon ollessa kyseessä on älytöntä edes ajatella siitä olevan laillista versiota. Miksi siis viitata siihen?

Tiedän että tämä on nipottamista. Nipotin samasta asiasta jo elokuussa 2005, kun HBL (jo netistä kadonneessa) artikkelissaan kertoi nyt käytössä olevien salaisten sensuurilistojen tulemisesta. Haluan kuitenkin ilmaista mielipiteeni asiasta, sillä kommunikoinnin selkeys vähentää väärinymmärryksiä. Antaa poliitikoiden hoitaa kiertoilmaisut sekä epäselvät monitulkinnalliset lausunnot, pysytään me muut selkeydessä ja suoraviivaisuudessa.

Anteekskiitos.

Päivän parasta viihdettä lienee Taloussanomien artikkelin, Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron (via), aiheuttama keskustelu tai lähinnä siis rypäs monenlaisia ja usein hyvin eriäviä mielipiteitä jotka on esitetty kronologisessa järjestyksessä. Loistava kokoelma niitä jotka tietävät jotain tekniikasta, niitä jotka tietävät vielä enemmän tekniikasta ja niitä joita Jugnerin lausunto ottaa nuppiin ihan tajuttomasti.

Jugner siis lupaa Taloussanomien artikkelissa ettei YLEn lähetystekniikka tule muuttumaan ainakaan seuraavaan kahdeksaan vuoteen. Yllättävää? No ei todellakaan. Sama heppu muistaakseni on visioinut että perinteistä televisiota ei ehkä enää ole 2010-luvun lopussa. Mielestäni Jugner tuntuu olevan lausunnoissaan jokseenkin looginen.

Televisio ei mediana ole pahemmin muuttunut syntymänsä jälkeen. Teknisesti se on muuttunut. Onhan vastaanotin saanut värikuvan, stereoäänen ja litistynyt, mutta vaikka teräväpiirto tulisikin joskus, ei sekään ole kuin vain tekninen muutos joka ei vaikuta television käyttötapaan. Ainoa uusi ominaisuus joka on tullut televisioon vuosien mittaan on teksti-TV ja sekin on ollut tarjolla kohta kolmekymmentä vuotta.

Videonauhuri, yleistyessään joskus 70-luvulla, tietenkin myös vaikutti tapaan katsella televisiota, mutta se ei muuttanut itse televisiota mitenkään. Lisäosat ovat lisäosia, olivat ne sitten nauhureita, DVD-soittimia tai surround-vahvistimia.

Teräväpiirto on ollut tulossa jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Silloin televisioita myytiin sellaisin argumentein kuin sadan hertsin virkistystaajuus, pimppinappi (kts. linkitetyn jutun viimeinen kappale) ja teräväpiirto. Nykyään televisioita myydään kontrastin, vasteajan ja teräväpiirron avulla. Vastaanottimia on aina myyty tekniikalla – nykymaailman mystiikalla. Sillä on helppo luoda tarpeita, lumota kuluttajat ja piilottaa vajavaisuudet.

Digitalisointi, kuten teräväpiirtokin, on vain yksi monista teknisistä uudistuksista television historiassa. Mutta vaikka tekniikka uudistuu, ei televisio muutu. Se on yhä yksisuuntainen ja tiukasti aikaan sidottu media joka ei ole muuttunut vuodesta 1955 mitenkään, vaikka ympäröivä maailma kyllä on. Televisio, nykyisellään, on jäänne kylmän sodan ajoilta.

Vaikuttaa siltä, että myös osa kuluttajista on tajunnut tämän, tai ainakin huomannut ettei televisio kiinnosta. Osa vielä keskittyy tekniikkaan, vaikka asian ydin on jossain ihan muualla. Itse kuvittelen, että keskustelu siitä mitä television pitäisi olla mediana olisi antoisampaa kuin teknisistä yksityiskohdista kiisteleminen.