skrubu

Ajattelin mainita kolme kuuntelemaani kirjaa tämän vuoden ensimmäiseltä puoliskolta.

Martin Lindstromin Buyology: Truth and Lies About Why We Buy and the New Science of Desire, joka, jos vaan pääsee yli kirjan mainosmaisen ylilyövästä tyylistä, on mielenkiintoinen katsaus siihen miten aivot reagoivat markkinointiin (esimerkiksi tupakkapakettien mustat varoitustekstit, ja joissain maissa myös karmeat kuvat, itseasiassa toimivat tupakointiin yllyttävinä signaaleina eivätkä siten toimi viestiensä mukaisesti). Suosittelen kirjaa kaikille jotka joskus ovat ostaneet jotain, tai jotka tulevat ostamaan jotain.

Bill Tancerin Click: What Millions of People Are Doing Online and Why it Matters, vaikka onkin oikeastaan HitWisen mainos kirjamuodossa ja perin amerikkalaisesta näkökulmasta kirjoitettu, on ihan mielenkiintoinen katsaus siihen miten paljon meistä ihmisistä voi päätellä sen perusteella miten netissä toimitaan. Suosittelen kirjaa kaikille jotka karttavat Googlea foliohattu päässä – meidän liikkeitämme verkossa seuraavat monet muutkin tahot kuin vain Google.

Jonah Lehrerin How We Decide herätti ajatuksia. Osaksi siksi, että se on tavallaan sukua niin Dan Arielyn Predictably Irrationalille kuin Malcolm Gladwellin Blinkille, mutta myös siksi, että Lehrerin kirjasta löytyi juttu joka, ainakin minulle, selitti osan niistä kokemuksista joita minulla on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana verkkopalvelujen suunnittelussa.

Virginian yliopistossa tehtiin koe. Kahdelle ryhmälle naisia näytettiin viisi julistetta: Monet’n maisema, van Goghin purppuranvärisiä liljoja ja kolme hassua kissakuvaa.

Yhden ryhmän henkilöillä oli tehtävänä arvostella julisteet fiilispohjalta. Toisen ryhmän henkilöiden oli ennen arvostelua perusteltava kirjallisesti joka julisteesta, miksi he pitivät tai olivat pitämättä siitä. Kummankin ryhmän jäsenet ottivat kokeen loputtua suosikkijulisteensa mukaan kotiin.

Kokeen kaksi ryhmää valitsivat hyvin eri tavalla. Niistä jotka valitsivat fiilispohjalta, ajattelematta asiaa sen enempää, 95 % valitsi joko Monet’n tai van Goghin. Ne joiden piti perustella päätöksensä, puolet valitsivat taidejulisteen, puolet hassun kissajulisteen. Miksi? On helppo perustella itselleen, ettei pidä taiteilijan värivalinnoista tai, että joku maiseman yksikohta on aika tylsä ja siksi valita kissakuva.

Pari viikkoa julisteiden valitsemisen jälkeen koehenkilöiltä kysyttiin miten tyytyväisiä he olivat valintoihinsa. Fiilispohjalta julisteensa valinneet olivat selvästi tyytyväisempiä tekemiinsä valintoihin. Kissajulisteen valinneista 75 % olivat tyytymättömiä valintaansa kun taas kukaan ei katunut taidejulisteen valintaa.

Fiilispohjalta tehtiin siis parempia valintoja. Mitä enemmän henkilöt pohtivat minkä julisteen haluavat, sitä enemmän omat ajatukset harhauttivat. Itseanalyysi johti heikentyneeseen itsetietoisuuteen.

Okei, verkkopalvelun suunnittelu ei ole sama kuin julisteen valitseminen ihan huvin vuoksi, mutta Lehrerin kirjan mukaan ihmiset tekevät painotusvirheitä ajattelussaan myös paljon tärkeämmissä päätöksissä.

Nimensäkin sanoi, se oli joku elin,
ainakin sen näköinen ja repi irti töpselin
–
Eppu Normaali: Tihkumme seksiä

Koska internet sallii kenen tahansa vuokrata kirjoja on se laitonta, sanoo TTVK ja vertaa Bookabooka-palvelua Pirate Bayhin. Asiasta kertoo hs.fi ja siitä tietenkin keskustellaan myös, esimerkiksi Qaikussa.

TTVK on lähestynyt Bookabookan ylläpitoa kehotuksella lopettaa tekijänoikeutta loukkaava kirjanvuokraus. Ylläpito vastaa blogissaan ”Emme poista palveluita”. Hyvä.

Minun on vaikea ymmärtää näitä edunvalvojia.

Jos tässä jonkun etuja pitäisi valvoa, olisi paljon järkevämpää kieltämisen ja uhkailun sijaan miettiä miten Bookabookasta voisi olla hyötyä kirjailijoille ja kustantajille. Jos joku TTVK:ssa oikeasti haluaisi etuja valvoa, olisi järkevää miettiä miten käytettyjen kirjojen vuokrauksesta saisi pienen siivun rahaa niille jotka niitä kirjoja tuottaa (kysyntää tällaiselle toiminnalle näyttäisi olevan).

Edunvalvojien pitäisi tukea Bookabookaa. Se olisi pitkän päälle järkevää. Hyvin tuettuna palvelusta saisi koko maan kattavan kuluttajien voimalla toimivan käytettyjen kirjojen vuokrauspalvelun, Suomen suurimman ehkä. Näin edunvalvojat voisivat vähitellen ottaa haltuun sen mistä nyt jäävät paitsi. Kansalaiset hoitaisivat vuokraamisen koska Bookabooka mahdollistaisi sen ja edunvalvojat ottaisivat jokaisesta transaktiosta itselleen vaikka viisi senttiä. Se olisi paljon enemmän kuin mitä nyt saavat yksityishenkilöiden kirjadiileistä. Ja se olisi myös paljon enemmän positiivista kassavirtaa kuin se, että pistetään juristit omaa alaa tukevien innovaatioiden kimppuun pesäpallomailoin ja nyrkkiraudoin.

Fyrkan lisäksi edunvalvojat myös saisivat tietoa siitä mitkä kirjat liikkuvat ja mitkä ei. Luulisi sellaisen tiedon käytetyistä kirjoista olevan mielenkiintoista ja arvokasta informaatiota jota voisi hyödyntää uusien kirjojen myynnissä. Ai ja… juu kuulkaa, tuohon kun vielä lisäisi ajatuksen tilauskirjoista… katsokaas, jos jotain kirjaa ei löydy käytettynä, eikä kustantajan siitä kannata tehdä monen sadan painosta, voisi kirjaa tarjota tilattavaksi print on demandina. Sepäs vasta olisikin positiivista etujen valvontaa.

Mutta kielto on se tapa jolla etuja valvotaan. Ja kielto on se joka johtaa siihen, että vuokraustoiminta, jos se kielletään yhdessä osoitteessa, siirtyy jonnekin muualle tai se pirstoutuu niin, ettei sitä millään saa kuriin.

(via)

Sain viimeinkin tilausta vaille valmiiksi matkakuvakollaasin kirjamuodossa. Kuuden kuvaajan noin 2900 kuvasta tuli sellainen vähän päälle 400 sivuinen järkäle, vaikka kuvia itse kirjaan ei tullutkaan kuin noin 1500 (vain!). Hirveän vaikea olla kriittinen reissukuvien suhteen. Kokonaisuudessa, fiiliksen ylläpitämiseksi, sellaisetkin kuvat joita ei ehkä yksittäisinä otoksina arvosta kummemmin, toimivat loistavasti tuomaan esiin sitä millaista reissussa oikeasti oli. Mielestäni onnistuin kasaamaan toimivan paketin. Vielä pitää katsella läpi pari kertaa, että löytää kaikki mokat.

Laitoin äsken näkyville mustavalkoisia kännykkäkuvia galleriaan (joihin siis inspis täältä). Ne jotka ovat julkaisseet linkin viimeisimmän blogimiitin kuviin galleriassani, tekevät hyvin muuttaessaan linkin ohjaamaan tänne – vanhassa osoitteessa ei enää ole kuvia.

Ja onhan kuvia myös otettu. Tiputtelen niitä, kiusallisen hitaasti, varmaan enimmäkseen Multiple exposures -settiin Flickrissä. Tykkään tällä hetkellä aivan hirveästi monivalotuksista. Mikäköhän niissä niin innostaa? Onko sillä oikeastaan väliä jos se tekee kuvaamisesta kivaa ja kuvien katselemisestä vielä kivempaa?

Onneksi huomenna (tai siis tänään [kello näyttäisi puksuttavan jo yli puolta yötä]) on vielä vapaapäivä.

Projektin päämääränä on hankkia kansanedustajille jokaiselle oma kappale George Orwellin kirjaa Vuonna 1984 suomenkielisenä pokkarina.
–
Effi: Osta kansanedustajalle kirja

Hulluminkin voi tuhlata 6,84 euroa.

Yllätyin, kun yksi Blurb-kirjoistani hajosi heti ensimmäisellä katsomiskerralla. Kyseessä ei edes ollut kovakourainen käsittely, vaan ihan normaali selaaminen. Hivenen noloksi tilanteen teki sen, että kyseessä oli lahjaksi annettu kirja.

Laitoin asiasta palautetta Blurbin asiakaspalveluun. Sieltä vastattiin todella ripeästi ja pyydettiin lähettämään pari kuvaa joista käy ilmi miten kirja on hajonnut ja montaako kirjaa tämä ongelma koskee (olin tilannut niitä useamman). Tein työtä käskettyä ja lähetin Blurbille heidän pyytämänsä tiedot. Sieltä tuli jälleen vastaus nopeasti. Hyvittivät kirjojen (heikkolaatuisia oli kaksi) ja niiden postituksen kokonaan uusintatilauksen yhteydessä käytettävällä hyvityskoodilla.

Asiakaspalvelu siis pelaa, mutta olen muuttunut hiukan epäileväksi kirjojen rakenteen laadun suhteen (painojäljestä en voi valittaa). Noinkohan ne sitten eivät oikein kestä, etenkään kun sivuja on yksi vajaa maksimimäärän? Vai oliko kirjakoneessa heikosti liimaa ja sen hoitajalla liikaa liimaa nenässä sinä maanantaina kun kursivat kasaan kirjani? Tilasin varmuuden varalta hajonneiden kirjojen tilalle kovakantiset versiot, jos vaikka kestäisivät hiukan paremmin. Vähän kalliimmaksihan se tuli kuin mihin korvaus riitti, mutta hei, elämä on.

En minä tämän takia kuitenkaan lähde Blurbia edemmäs kalaan, etenkin kun on jo seuraava(t) kirja(t) mietinnässä, mutta ehkä en tilaa seuraaksi pehmeäkantisia.

Edellinen syyskuussa. Nyt pieni ja paksu kirja seinistä ja ikkunoista sekä iso tumma ja vähän synkkä kirja täynnä pintaa.

Mitäköhän seuraavaksi?

Joskus tuli paineita siitä, että piti blogikirjoittelussaan useamman päivän mittaisia taukoja. Se oli tuskaista. No, nykyään ei ole. Maailma, muutos, Esko ja silleen, you know. Ei tunnu missään. Paitsi että eiköhän tämä selityksen tarve ole hiukan sitä samaa.

***

Tapahtui tuossa eräänä päivänä, että päätin muuntaa tämän, alun perin ryhmäblogiksi ajatellun mutta sittemmin minuun henkilöityneen, blogin täysin omaan käyttööni. Kyseessä oli jo jonkin aikaa mielessä pyörineen ajatuksen toteenpano. Minä täällä siis, men var är gruppen? Jo, den, med några nya medlemmar, finns i Bloggen som saknar namn. På svenska.

***

Olen ollut sen verran inspiroitunut valokuvakirjastani, että parikin uutta on työn alla (ja vielä yksi ajatuksissa). Yksi on järkäle seinistä ja ikkunoista (siitä tulee oikein hyvä coffee table book), toinen on tumma kirja. Aikaahan tuommoisten tekeminen vie. Olin ajatellut saada ainakin järkäleen valmiiksi tämän kuun loppuun mennessä, mutta saas nähdä jos onnistuu.

Kas, Blurbin kaupasta löytyy tätä kirjoittaessa sellaiset 2046 kirjaa nimeltään Untitled.

Joskus julkaisin täällä kuvia keksityistä lehdistä ja kirjoista, ja sitten oikean kirjan kannen. Nyt nyt vuorossa ikioma valokuvakirja:

Twice the Subject, 62 sivua, yli kolmekymmentä kuvaparia akselilta Kokkola – Andorra La Vella (kirjan ensimmäiset 15 sivua esikatseltavissa).

Tilaa kirja nyt ja saat sen nopeammin kuin ne jotka tilaavat myöhemmin ^*). Kun toimit nopeasti tänään, voit ottaa myöhemmin rauhallisesti: Jouluun ei ole aikaa enää kuin sellaiset sata päivää.

Spontaaneita reaktioita kirjan nähneiltä:

Onks toi se sun kirja? (Useampi kolleega toimistolta)
*
Onpas se ohut! (Yksi kolleega toimistolta)
*
Kaksi kuvaa vierekkäin pistää ajattelemaan (Toinen kolleega toimistolta)
*
Tämä on Steve Jobisn Keynoten jälkeen vuoden tärkein mediatapahtuma (Ääni pehmotuolista)
*
Taitelija Nikrus on ylittänyt itsensä nykyisen postmodernin yhteiskunnan, niiku, valokuva… miten se nyt oli… syöveristä jotain (Mies pöydän päädyssä)
*
Pekka Nikrus teki valokuvaukselle sen mitä Jan Boklöv teki mäkihypylle (Ihana-Timo)

*) Jos ei muut tilaa kirjaa nopeammalla toimituksella jolloin voi olla että muut saavat kirjan nopeammin, riippuen tietenkin siitä miten nopealla toimituksella olet itse kirjan tilannut.