Matkapäiväkirjaote

Siinä minä olin. Tuolissa. Tein matkaa, mutta en liikkunut mihinkään. Olin tuolissa ennen matkaa ja sen jälkeen. Mieleni liikkui. Se oli semmoinen jännä haahuileva reissu joka alkoi tekstistä, joka käsitteli arkipäivän estetiikan terminologian pohtimista filosofisen estetiikan raja-aitojen ääreltä. Jatkoa reissu sai luetun pohtimisesta kirjallisesti tekstissä, jossa estetiikka ja, yllätyksekseni, viinit kohtasivat. Tämän jälkeen lähdin temaattisesti toiselle matkalle, reissulle tarkastelemaan merkityksen ongelmaa. En ollut tätä uutta polkua pitkin juurikaan ehtinyt talsia, kun huomasin, miten jokin tämän uuden reissun sivupoluista ohjasi minut takaisin ensimmäisen matkan maisemiin, aikaisemmin tiedostamattomaan yksityiskohtaan. Rämmin hetken pöpelikössä kunnes hahmotin, että kyseessä on oinoglossia. Näin se joskus menee, että sitä on menossa yhteen suuntaan, mutta löytääkin itsensä jostain ihan muualta. Eikä tässä ole mitään sellaista, että olisi tullut ohilyönti tai olisi jotenkin joutunut harhaan. Sitä on tehnyt matkan ja päätynyt tulokseen, hyvään tulokseen. Matka on usein tärkeämpi kuin sen tulos, eikä matka tämän tuloksen myötä tietenkään millään tavoin ole loppu. Mutta istuminen loppuu nyt. On aika nostaa takapuoli tuolista.

Käännettyjä sääntöjä

Inspiroiduin kääntämään Neil Gaimanin kahdeksan kirjoittamisen sääntöä niin suomeksi kuin valokuvaukseen sopivaksi. Miksi? Koska kirjoittamisessa valokuvaamisessa on mielestäni paljon samaa.

  1. Ota kuvia.
  2. Ota paljon kuvia – toinen toisensa jälkeen. Hae oikea kuvakulma ja kuvaa.
  3. Tee kuvat valmiiksi. Mitä tahansa sinun pitää tehdä saadaksesi kuvasi valmiiksi, tee se valmiiksi.
  4. Siirrä kuvasi sivuun. Katso kuviasi kuin et olisi nähnyt niitä koskaan aikaisemmin. Näytä kuviasi kavereille joiden mielipiteitä arvostat ja jotka pitävät siitä mistä kuvasi kertovat.
  5. Muista: kun ihmiset kertovat, että jokin on väärin tai se ei toimi heille, he ovat lähes aina oikeassa. Kun he kertovat tasan mikä heidän mielestään on väärin ja miten sen voisi korjata, he ovat lähes aina väärässä.
  6. Korjaa se, mikä ei toimi. Muista, että ennemmin tai myöhemmin, ennen kuin yksikään kuva saavuttaa täydellisyyden, sinun on päästettävä irti siitä mitä olet nyt tekemässä ja ryhdyttävä ottamaan seuraavia kuvia. Täydellisyys on kuin taivaanrantaa jahtaisi. Pysy liikkeellä.
  7. Naura omille vitseillesi.
  8. Valokuvaamisen pääsääntö on, että jos teet sitä tarpeeksi itsevarmasti ja itseluottamuksella, saat tehdä mitä haluat. (Tuo saattaa olla niin elämisen kuin valokuvaamisen sääntö, mutta se on varmasti totta valokuvaamisen suhteen.) Ota siis kuvasi niin kuin niiden tarvitsee tulla otetuiksi. Kuvaa rehellisesti ja kerro niillä tarinaa niin hyvin kuin osaat. En ole varma onko muita sääntöjä, ainakaan sellaisia joilla on väliä.

Hiekkaiset jalat rantahiekassa
Tassut tukevasti rantahiekassa.

Kaikki ei ole

”Everything in life is art” julisti joku kvasisyvällinen hömppäteksti Googleplussan puolella. Jos oikeasti on tätä mieltä, on silloin pidettävä esim. nälänhätää, tyttöjen epätasa-arvoista kohtelua koulutuksen suhteen ja etnistä puhdistusta taiteena. On niitä, joiden mielestä jopa syyskuun 11. WTC-isku on taidetta.

Itse en vaan oikein kykene ajattelemaan kaikkea taiteena ja muutenkin tuollainen yleistäminen ilman aivoja luo mielestäni tyhmyyden ilmapiirä. Siinä on mainosmaailmasta tuttua logiikkaa, jonka periaate on vetää mutkat suoriksi ilman älyllistä pohjaa. Se on samaa typeryyttä, kuin jokin aika sitten Twitterissä näkemäni julistus joka väitti, että ”photography is poetry”. Pyh ja höh. Tuohan on sama asia kuin se, että väittäisi kirjoittamista runoudeksi. Toki osa kirjoittamisesta on runoutta. Samoin osaa valokuvauksestakin voi pitää runoutena. Mutta kaikki ei ole runoutta. Kaikki ei ole myöskään taidetta.

Otsikko

hetki hetkeltä
näkyviltä katoaa
kasvava tyhjyys

Näköjään ollut vähän kiire. Vaan ei se kiire ole aikaisemminkaan estänyt tänne kirjoittamista. Nyt ei ole vaan riittänyt resursseja kaiken muun kirjoittamisen ohessa tuottaa tännekin tekstiä. Blogi jotenkin tuntuu kaipaavaan enemmän keskittynyttä huomiota kuin erilaiset laiskan kirjoittamisen palvelut kuten Facebook.

Blogikirjoituksia odotellessa on aina Flickr, joka tuntuu päivittyvän kyllä.