skrubu

Vielä vähän lisää älämölöä ja embossia ja sen aina vaan vähenevän laadukkuuden etsiminen silkon seasta on mahdotonta.
–
Menopaussin mea

Ottamatta kantaa sisällön laadukkuuteen kysyisin, että millä suodattaa kaiken tarjolla olevan kotimaisen toimitetun ja toimittamattoman joukosta se juuri itselleen relevantti ja kiinnostava sisältö?

Toimittamattoman sisällön suodattamiseen on useampikin, enemmän tai vähemmän kätevä, työkalu. On listaa, spottia ja hakukonetta niin kotimaassa kuin ulkomailla. Näiden lisäksi sivuilla joilla on toimittamatonta sisältöä on yleensä myös linkkejä muihin vastaavanlaisiin sivuihin ja myös toimitettuun sisältöön. Eli toimittamattoman sisällön seuraaminenkin antaa tavallaan tavan suodattaa.

Entä millä suodattaa kotimaisen toimitetun sisällön tarjontaa?

Aluksi tulee mieleen Ampparit.com joka listaa otsikoita 75 toimitetusta lähteestä, mutta ei edes ingressin vertaa sisältöä. Kookas tarjoaa myös listaa otsikoista, erottuen Amppareista sillä, ettei tarjoa syötteitä otsikoista mutta kyllä paikallisuutista ja nyheter på svenska, tosin uutislähteiden määrä tuntuu (en tiedä, en löytänyt tietoa mistään) pienemmältä kuin Amppareissa.

Seuraavaksi mieleen tulee… öh… no se, että henkilökohtaisesti surffaa läpi kaikki sivustot jossa on tarjolla toimitettua sisältöä ja etsii niistä itselleen relevantin sisällön. Linkkejä muihin toimitetun sisällön palveluihin on harvemmin tarjolla.

Kolmanneksi tulee mieleen Google Newsin puuttuminen Suomesta. Naapureilla idässä ja lännessä (ja lännemmässä) on Googlen tarjoamat työkalut toimitetun sisällön seuraamiseen.

Miksi toimitetun sisällön etsimisestä ja ennen kaikkea itselleen relevantin sisällön löytämisestä on täällä meillä tehty niin vaikeata?

Psykologi Barry Schwartz puhuu vuonna 2005 nauhoitetussa TED talkissa siitä miten vaihtoehtojen lisääntyminen vähentää onnellisuutta. Hieno esitys, kannattaa katsoa.

Schwartz kertoo, että mitä enemmän on mistä valita, sen vaikeampi on tehdä valintaa, samalla myös lisääntyy epävarmuus siitä, että tehty valinta valinta on oikea (olisinko voinut tehdä paremman valinnan?) joka puolestaan vähentää onnellisuuden tuntua.

Tästä näkökulmasta katsottuna HS.fi:n jutussa mainitun Taloustutkimuksen tutkimuksen tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Televisiokanavien määrän lisääntyminen kasvattaa valintamahdollisuuksia joka vaikeuttaa valintaa ja johtaa siis siihen, että televisionkatselijat ovat onnettomampia (lisääntyisiköhän onnellisuus jos kanavien määrä vähenisi ja ohjelmien laatu paranisi, hmm…?).

No, äskettäin loppuneen vuoden televisiokeskusteluissa on myös käynyt ilmi, että katselijoiden kurjuutta on lisännyt niin uuden teknologian pakottaminen jokaiselle, kuin myös tekniset ongelmat. Samalla myös uusi teknologia on tuonut katsojille lisää valittavaa: digiboksit.

Moni miettii mikä digiboksi kannattaa valita ja mistä löytäisi tarpeelliset tiedot oikean valinnan tekemiseksi? Jos ei osaa valita, onnellisuus vähenee, etenkin kun valinta on pakko tehdä (jos siis haluaa katsoa televisiota). Eikä hankittu laite tyydytä jos jää miettimään josko se toinen digiboksi sittenkin olisi ollut parempi.

Samaa voisi kuvitella taulutelevisioiden ostajista. Merkkejä on monia ja malleja käsittämätön määrä. Laitteiden vertaaminen ei ole vain vaikeata, vaan toisinaan se on jopa täysin mahdotonta, siksi valinnan tekeminen ei ole helppoa ja samalla myös epävarmuus tehdystä valinnasta on suuri.

Mielestäni laitevalmistajat tekevät itselleen hallaa vaikeuttamalla valintaa. Ne luovat omille tuotteilleen oston esteitä. Se ei tietenkään tarkoita etteikö elektroniikka möisi, koska niin televisiot kuin digiboksit kyllä käyvät kaupaksi, mutta en voi olla ajattelematta miten paljon enemmän niitä myytäisiin jos valinta tehtäisiin helpommaksi.

Televisio ei enää ole helppo viihdekanava, iltojemme ilo, jonka ääressä voi nollata aivot, vaan siitä on tullut monien valintojen viidakko. Ehkä televisio ei aikaisemminkaan ole lisännyt onnellisuutta, mutta nyt vaikuttaisi siltä että se tekee monet nimenomaan epävarmoiksi ja samalla onnettomammiksi.

Amerikan ihmemaassa televisiokatselijoiden onnellisuutta lisää TiVo. Se on hyvin ymmärrettävää, se helpottaa valintojen tekemistä, eli suodattaa kohinaa. Meillä ei ole TiVoa, meillä on digi-tv, kohinaa ja enemmän tai vähemmän bugisia digibokseja.

En ollenkaan ihmettele sitä että moni on luopunut television katsomisesta. Ihmiset haluavat olla onnellisia. Digi-tv ei lisää onnellisuutta.

Aaaargh. Tiedättekö, on aivan määräämättömän ärsyttävää se, kun on avannut selaimen välilehtiin ryppään luettavaa ja sitten jollain niistä sivuista on joku härpäke joka ryhtyy toitottamaan musiikkia.

Useasti se musiikki on jotain joka puhuttelee sitä joka on virittänyt kyseisen äänilisäkkeen käyntiin, mutta kävijälle musiikki ei ehkä sano mitään. Tai on ärsyttävää. Ainakin se on monesti hyvin epärelevanttia. Etenkin silloin kun ei edes ole sillä sivustolla josta musiikki (tai sellaiseksi luokiteltava ääni) tulvii kiusaamaan tärykalvoja.

Sellaiseen voi reagoida kolmella tavalla:

Yksi. Näpäyttää tietokoneen äänet hiljaisiksi. Ihan hyvä, mutta jos samaan aikaan kuuntelee jotain muuta, loppuu senkin kuuleminen (samalla tietenkin myös odottamaton kakofoniakin loppuu). Tai sitten äänet unohtaa poiskytketyiksi ja ihmettelee miksi ei ääntä kuulu kun menee katsomaan esimerkiksi leffatrailereita.

Kaksi. Käyttää aikaansa välilehtiin avattujen sivujen läpikäyntiin etsien mikä vitkain siellä nyt poppia soittaa, jotta sen voi hiljentää. Se vie aikaa ja on ihan mielettömän sapettavaa: äänivitkaimet voivat olla ihan missä päin sivua vaan, olla minkä näköisiä vaan – juu, hyvää metsästysonnea vaan.

Kolme. Poistaa kyseisen saitin seurannasta. Miksi tietoisesti kiusata itseään sellaisilla saiteilla joiden ylläpitäjillä ei ole käsitystä tai ymmärrystä siitä mitä välilehdet ovat tai miten niitä käytetään.

Aikanaan valitsin tavan yksi. Myöhemmin siirryin tapaan kaksi. Nykyään olen tavan kolme kannalla. Pois vaan kaikki ärsyttävä. Kohinaa on muutenkin ihan liikaa, on pyrittävä sen vähentämiseen.

Mahdollisuus erottua vaikeutuu samasta syystä joka mahdollistaa erottumisen.