Mikäs nyt meni väärin?

Kuvittele, että olet jossain ulkomailla, etkä osaa paikallista kieltä. Linja-autossa näytät matkakorttia lukulaitteelle, laite piippaa ja näyttöön ilmestyy alla oleva viesti. Mitä luulet, että se tarkoittaa?

Päätteen antama epäselvä palaute.
Piip!

Seurasin tänään vierestä kun HSL:n bussissa suomea osaamaton henkilö valitsi aivan korrektisti matkan tyypin, sitten OK:n ja näyttäessään matkakorttia lukulaitteelle laite antoi esimerkkikuvan mukaisen viestin. Minähän suomea osaavana pystyin lukemaan viestin, mutta laitetta käyttävä oli aivan pallo hukassa ja toisti matkan valinnan, OK:n ja kortin näyttämisen, saaden tietenkin saman viestin. Kolmannen yrittämisen jälkeen henkilö oli ymmällään. Kuski pyysi kortin itselleen, lämäsi sen oman lukulaitteeseen ja selvitti, että homma on kunnossa.

Yllä oleva esimerkkikuva vastaa sitä, joka kertoo matkustajalle, että valitsemasi matka on jo maksettu, eli kaikki on kunnossa – hyvää matkaa. Se ei vain näytä siltä. Se näyttää siltä, että on tapahtunut virhe, että jokin ei ole kohdallaan. Ja niinhän tässä tapauksessa onkin pieni virhe tapahtunut: matka on jo maksettu ja sitä yritetään maksaa toistamiseen. Mutta viesti voisi olla selkeämpi. Bussikuskikaan, joka näki ainakin kaksi viimeistä piippausyritystä, ei näköjään ymmärtänyt lukulaitteen viestiä, koska joutui varmentamaan homman omalla lukijallaan.

Jäin pohtimaan, että eikös olisi parempi, että lukija kertoisi selkeästi, että matka on maksettu ja kunnossa, koska sehän oikeasti on tilanne? Vaikka niin, että huutomerkkikolmion tilalla olisi vihreä väkänen (tai jotain) ja sitten alempana, ei niin tärkeänä, olisi pieni huomautus, että yritit maksaa matkasi toistamiseen, mutta älä anna sen haitata menoa. Jotain tähän tyyliin:


Piip! Vähän toinen versio.

Sirukorttimaksaminen

Minäkin olen miettinyt sirukortinlukijoita, mutta hiukan toisesta näkökulmasta kuin Ilkka Pirttimaa.

Sirukortinlukijoita on käytössä monia malleja. Nopeasti ajatellen mieleeni tulee ainakin viisi: K-ryhmä, S-ryhmä, Alko ja pari erilaista kahviloissa ja ravintoloissa.

Seurasin mielenkiinnolla äskettäin kuinka K-ryhmän uudella laitteella (liekö ensimmäinen tässä maassa jossa on värinäyttö?) ostoksiaan maksavalla asiakkaalla oli vaikeuksia jo siinä, ettei tiennyt miten päin kortti laitteeseen laitetaan.

Sirukortinlukijat mallia K-ryhmä ja S-ryhmä
Sirukortinlukijoita. Vasemmalla K-ryhmän, oikealla S-ryhmän.

Itse jäin miettimään, että jos en näkisi, mistä osaisin päätellä miten valitsen maksanko luotolla vai pankilla? En mistään. En yhdessäkään laitteessa. Ei auta värinäyttö, eikä isot numeronäppäimet: pitää vaan tietää. Onnistuisinkohan edes saamaan korttia laitteeseen oikein päin?

Joissain laitteissa on aika pienet painikkeet lähellä toisiaan. En muista mallia, mutta yhdessä on funktionäppäimet (siinäpä vasta reliikki vuodelta keppi ja risu: funktionäppäin) näytön vieressä ja vaikka minulla on aika pienet kädet, en aina osu oikeaan. Miten ne joilla on ongelmia lihaskoordinaation kanssa?

En ole kokeillut, mutta monellakohan eri tavalla sirukortinlukijat antavat palautetta jos näppäilee PIN-koodin väärin? Ymmärtääkö asiakas mitä tapahtuu jos ei näe lukea näyttöä? Entä mistä, katsomatta laitetta, tietää, että maksu on onnistunut?

Seteleissä on tunnisteet josta tietää pitävänsä kädessä satasta tai kymppiä. Kolikot ovat myös tunnistettavissa ilman näkökykyä. Meille näkeville ne eivät ehkä avaudu, mutta siellä ovat.

Muovimaksamisessa vaikuttaisi olevan aivan toinen meininki.

Ehkä se on sitä, että seteleitä painaa ja suunnittelee hyvin harva taho. Se on julkinen taho ja siltä vaaditaan saavutettavuutta kun taas muovimaksamisessa on monta tahoa kilpailemassa toistensa kanssa pääsystä tekemään itselleen voittoa asiakkaan ja kauppiaan välisestä maksutapahtumasta.

Liian monta kokkia saman sopan ääressä ei edistä yhdenvertaisuutta.