Ostokokemus

Kun käy lähikorttelin pienessä K-kaupassa ostamassa litran maitoa ja vähän makkaraa leivän päälle ja vähän ajan kuluttua saa sähköpostissa kyselyn miten asiointi sujui, voi viestiin hyvinkin kuvitella meemilärvin.

K-marketti itkee ilosta

Ja koska kävi vain ostamassa vähän maitoa ja makkaraa, ei kokemus ollut mitenkään järisyttävä tai erikoinen. Voiko sen perusteella oikeasti suositella kauppaa muille? No ei, koska maitoa ja makkaraa saa melkein mistä vaan. Kun sitten vastaa, että tuskin minä maidon ja makkaran vuoksi tätä kauppaa kenellekään suosittelen, kuvitellaan siellä sitten, että nyt on sitten jotain hampaankolossa (koska kysymyksenasettelu on hölmö).

Kartoitus interruptus

Onnittelut opiskelupaikasta Aalto-yliopiston taideteollisessa korkeakoulussa!

Näin alkaa sähköposti jonka sain eilen, noin puoli vuotta sen jälkeen kun minua viimeksi onniteltiin siitä, että olin saanut opiskelupaikan samaisessa instituutissa. Nyt kouluni Opinto- ja opiskelijapalvelut (OOP) lähetti linkin kyselylomakkeeseen koska haluaa ”kartoittaa uusien opiskelijoiden opintoihin liittyviä asioita”.

No miksei, ajattelin ja kävin lomakkeen täyttöhön.

Ikä, check. Sukupuoli, check. Asuinpaikka, check. Kotipaikka… hmm, hetkinen? Olen aika varma, että olen nämä tiedot ilmoittanut jo, ehkä jopa useampaan otteeseen, koululle, joten OOPin pitäisi nämä kyllä tietää. No, ehkä tämä on anonyymi kysely, vaikka sitä ei missään mainita.

Jatkan täyttämistä. Siviilisääty, check. Lapset, check. Äidin koulutus… Häh? Ööö siis mitä? Äidin koulutus, ilmoita korkein suoritettu kolulutusaste. A?!?!”11WTF

Ekskjuusmii. Miten minun opintoihini ja siihen miten OOP pystyy jatkossakin kehittämään ja parantamaan palveluitaan kuulu äitini koulutusaste? Ei kuulkaa sitten millään tavalla. Joko tämä kysely kartoittaa jotain muuta kuin minun opiskeluihini liittyviä asioita tai sitten OOPissa ei oikein osata.

Pääsin siis kyselylomakkeen ensimmäisen sivun viimeiseen kohtaan ja homma tyssäsi siihen. Mitä lie olisivat vielä opintoihin liittyviä asioita keksineet lopuilla kahdeksalla sivulla kysellä? Naapurin kengännumeroa?

Muminaa muminaa

Puhelin soi. Numero näkyy, mutta tuntematon se on.

– Halloojaa.
– [Muminaa muminaa] tässä terve!
– Ööö.. terve?
– Onko sulla kotona internetliittymä?
– Tota, anteeks mutta kuka soittaa ja mistä?
– [muminaa muminaa] Saunalahdelta. Onko sulla kotona internetliittymää?
– Ai Saunalahdelta, jaha. No, onhan mulla.
– Onks lanka, langaton vai mokkulalla?
– Kaapelihan se.
– No paljonko sä siitä maksat?
– Kuule, en mä osta sulta mitään.
– Emmä oo myymässä mitään. Mitä sä maksat sun internetliittymästä?
– Eiköhän lopeteta kuule tää puhelu tähän?

Jotain se siellä sanoi vielä kun painoin punaista nappia, semmoiset 53 sekuntia vastaamisesta.

Miksi minä kertoisin jollekin oman ja edustamansa firman nimen epäselvästi mumisevalle yli-innokkaalle myyntireiskalle mitä minä maksan nettiliittymästä? Mistä edes tiedän, onko se oikeasti joku reiska? Mun näkökulmasta se voisi olla mikä tahansa mumiseva pöljä kyselemässä kaikenlaista joka ei sille kuulu.