skrubu

Lounaalla juttelimme siitä miten tällä hetkellä tuntuu kaikenlaisia rajoitus- ja seurantatoimenpiteitä olevan menossa, siis koskien nettiä. Jäin miettimään asiaa.

Täällä meillä on lapsipornon suodatuksen nimissä salainen (salamyhkäinen?) kieltolista, jota on kovasti kritisoitu. Suodatuksen toimivuus on kyseenalainen sillä se ei estä lapsipornon levitystä vaan vain piilottaa sen näkyvistä: kukkahattufiltteri. Samalla myös salamyhkäisyys kieltolistasta aiheuttaa mahdollisuuden sen väärinkäytt… , korjaan: laajentamiseen niin, että kriittiset mielipiteet voidaan vahingossa piilottaa tai miksi ei vaikka Thaimaalaisen prinsessavainaan muistosivut sulkea näkyvistä. Suuren Pahan nimissä voi agendalle tuoda ihan toisia asioita. Eikö kukaan ajattele lapsia?

Länsinaapurissa astuu voimaan laki joka sallii kaiken maan läpi liikkuvan internetliikenteen urkkimisen. Meidän poliitikot eivät ole pahemmin asiasta älähtäneet, mutta esimerkiksi Tanskan parlamentti tuohtui siitä että sen tietoliikenne on Ruotsissa vapaata riistaa. Mitäpä meillä nyt niin tärkeitä asioita internetin kautta, etteikö sitä saisi naapurit urkkia.

Ranskassa, internetveron ohella, pykätään kovaa vauhtia pystyyn ’kolmen hudin’ -lakia, jolla yritetään saada vertaisverkkojen laittomat tiedostojaot kuriin. IFPI ymmärrettävästi taputtaa karvaisia käsiään ja hihkuu onnesta. Levy-yhtiöthän ovat jo pitkään pitäneet piratismia nykyisten ongelmiensa ytimenä ja raahanneet joksus jopa syyttömiä oikeuden eteen. Nyt ameriikan ihmemaassa halutaan bisneksen nimissä muuttaa koko ”syytön kunnes toisin todistetaan” -järjestelmää:

Levy-yhtiöiden etua ajavan Motion Picture Association of American MPAAn asianajaja ehdotti, että piratismista voisi saada tuomion ilman suoria todisteita, sillä niitä on vaikea hankkia.
–
Levy-yhtiöiden asianajaja ehdottaa: piratismista tuomio ilman suoria todisteita (Digitoday)

Ja sitten on tietenkin vielä tämä aivopieru jonka kavala löyhkä tulee leijumaan yllämme vielä pitkään:

Tarvitsemme laatutakeita, pitää tuoda ilmi, kuka kirjoittaa ja miksi.
–
Europarlamentaarikko Marianne Mikko (HS.fi)

Mitä helvettiä? Lupa mielipiteiden esittämiseen?

Kuka määrittelee meppi Mikon kuolleena syntyneen bastardi-idean mukaisen ns. ”laadun” (joka ymmärtääkseni on hyvinkin subjektiivinen asia) ja kuka sitä seuraa? Entä miten määritellään blogi? Koskeeko lupa myös kuvien julkaisemista? Miten Jaiku? Pitääkö samalla muuten itsekustannekirjoihin ja -lehtiin tuoda sama rajoitus? Missä vaiheessa bloggaajien on pidettävä otsanauhaa tai ommeltava takkiin merkki jotta nämä mielipiteitä ilmaisevat yksilöt voi helposti tunnistaa toreilla ja turuilla?

Onko jossain luettu Andrew Keenin tekstejä ja uskottu hänen näkemyksensä olevan totta? Kirjoittaisin tähän paljon kirosanoja jos näkisin sen olevan jotenkin hyödyllistä. Mihin maailma on menossa? Ja miksi? Mistä näitä, tavallaan hyvin pelottavia, ideoita oikein sikiää? Monta pientä muutosta johtaa lopuksi johonkin isoon, jota ei aluksi edes huomaa kun se on vaivihkaa hiipinyt ohjaamaan meitä.

Onko kyseessä on paniikkireaktio? Siinä missä netti muuttaa kuluttamisen ja tuottamisen hierarkioita, muuttaa se myös vallan hierarkioita. Ne joilla valta, poliittinen ja/tai kaupallinen, on perustunut kontrolliin ja rajoituksiin ovat kauhuissaan kun yllättäen käy ilmi, että tavalliset ihmiset voivat saada aikaan suuria asioita, vaikuttaa kontrolloimattoman kanavan kautta. Kuristusote lipsuu.

Olemmeko tilanteessa jossa vallitsee molemminpuolinen luottamuspula (onko luottamus koskaan ollutkaan kaksisuuntaista?)? Ehkä se on ymmärryksen puutetta? Ehkä kukaan ei vaan hahmota kokonaisuutta ja se johtaa irralisiin toimenpiteisiin joista ei ole toivottua hyötyä? Mene ja tiedä.

Itseäni kuitenkin ahdistaa hiukan.

Sananvapauden rajoittaminen, ihmisten leimaaminen ja uhkakuvien maalaaminen ei mielestäni ole oikea tapa. Se kun ei rauhoita tilannetta vaan aiheuttaa entistä voimakkaampia vastareaktioita (kuvittele tähän esimerkki maailmanhistoriasta).

Ajauduin eilen taas jankuttamaan asiasta. Se ei jätä mieltäni rauhaan. Ja sillä aikaa kun Jaiku piti minut itsensä ulottumattomissa (tai joku muu piti minut Jaikun ulottomattomissa), kävin muualla.

Wikipedian lista ismeistä sisältää monia ismejä. On despotismi, rasisimi, terrorismi, seksismi, hedomismi, egoismi, eskapismi, fatalismi, kommunismi, ateismi, katpitalismi, absurdismi, avantgardismi, impressionismi, alkoholismi, nihilismi, nepotismi, opportunismi, konservatismi, altruismi, heroismi, pasifismi, behaviorismi, individualismi, liberalismi, mystismi, naivismi…

Mutta yksi on joukosta poissa: journalismi. Ruotsinkielisessä versiossa journalismi on mainittu, mutta siitä ei ole olemassa artikkelia (suomeksi on).

Koska viimeksi en saanut vastauksia kysmykseeni, kysyn nyt: mitä journalismi ei ole? Jos vaikka negaation kautta löytyisi jotain tarttumapintaa. Anybody?

Viikko sitten kävin mielenkiintoisen keskustelun Jaikussa Haakanan Karin ja Sulopuiston Ollin kanssa siitä onko Chicago crime data (entinen chicagocrime.org) journalistinen palvelu vai ei.

Oma mielipiteeni keskustelussa oli se, että kyseessä ei ole sen journalistisempi palvelu kuin mikään mukaan palvelu joka yhdistää syötteitä eri lähteistä. Vertasin palvelua niin Google Earthiin (jossa kartalle tuodaan eri syötteiden informaatiota, esim. valokuvia, uutisia ja yöpymispaikkoja) kuin myös Google Newsiin (jossa monesta uutislähteestä kootaan automaattisesti eri aihealueisiin).

Nyt huomaan olleeni väärässä.

Chicago crime datan vertaaminen Google Earthiin tai Newsiin ei voi toimia. Syy on yksinkertainen. Siinä missä Googlen palvelut kokoavat yhteen paikkaan useita syötteitä, ei Chicago crime data tuo palveluun sisältöä kuin yhdestä lähteestä: Chicagon poliisin rikostietokannasta.

Kyseessä ei ole mashup, vaan palvelu joka varastoi ja tilastoi poliisin generoimaa sisältöä. Se ei yhdistele mitään tietoa toiseen tietoon, eikä myöskään luo mitään uutta, se ei taustoita tai analysoi vaan on tavallaan vaihtoehtoinen käyttöliittymä poliisin tarjoamaan sisältöön (poliisihan tarjoaa myös oman käyttölittymän generoimaansa datan selailuun). En kuitenkaan vaan vieläkään ymmärrä mikä tekee Chicago crime datasta journalistisen palvelun (ja tekeekö siis koodi journalistisen työn?).

(Huomatkaa kuitenkin se, että mielestäni Chicago crime data vaikuttaa hyödylliseltä palvelulta (kuten koko Everyblock-projekti) enkä suinkaan ole kritisoimassa sen olemassaoloa, enkä ollenkaan epäile etteikö kyseisestä palvelusta olisi hyötyä journalisteillekin.)

Jaikukeskustelussa Chicago crime datan journalistista ulottuvuutta perusteltiin sillä, että palvelun kehittäjä on journalisti, palvelu on saanut journalistisen alan (innovaatio-)palkinnon ja, että journalistisuus on tämän palvelun tapauksessa funktio tai tavoite. Päämäärä ja tekotapa määrittelevät sen miksi yksi mashup voi olla journalismia ja toinen ei, sanottiin.

Tavoitteeni on oikeasti ymmärtää mikä on, ja mikä ei ole, journalismia, mutta tällä hetkellä olen ehkä hämmentyneempi kuin koskaan. Minusta tuntuu siltä, että journalismi on vähän kuin The Matrix (vrt. Unfortunately no one can be told what The Matrix Journalismi is) ja se tekee meille maallikoille (me ei journalistit) ymmärtämisestä vaikeata, jos ei jopa mahdotonta.

Kari listaa blogissaan jokusen palvelun ja pyytää lukijoitaan kommentoimaan ovatko ne journalismia vai ei.

Minä en listaa palveluita, mutta pyydän lukijoita kertomaan minulle sen mihin en löydä vastausta journalistiliiton verkkosivuilta: mitä on journalismi? Onko Wikpedia oikeassa? Onko hyvä journalismi taidetta? Voiko koodi tehdä journalistista työtä? Entä voiko vain journalisti voi määritellä mikä on journalismia ja mikä ei?

Valaiskaa minua, sillä minä en selvästikään ymmärrä.

Missäs vaiheessa digialan startupit eivät enää ole startuppeja?

Tällaista mietin kun ohjaannuin Taloussanomien jutusta Silicon Ally Insiderin SAI 25 Live -listaan.

Listan top kympissä majailee ikäjärjestyksessä Craigslist joka on semmoiset 13 vuotta, Yandex n. 11, Betfair kohta 8, Habbo kohta 8, Oanda kohta 8, Wikipedia 7, LinkedIn 5,5, Facebook 4, Webkinz 3 (tasan tänään), Mozilla corp 2,5 vuotta.

Google, joka täyttää tänä vuonna 10, ei ole listalla eli se ei ole startup.

Mikä siis määrittelee startupin?

Sitä minä olen ihmetellyt, että miksi metroasemilla, siinä loisteputkirivistössä joka on ihan laiturin reunan yläpuolella, on aina vähintään yksi lamppu joka loistaa sinisenä. Tuli mieleen tämä ihmettely kun huomasin sinisen valon myös Barcelonan metrossa.

Mikä sen tarkoitus on?

Löysin netistä vain yhden selityksen: sinistä valoa edemmäksi ei kannata mennä metroa odottamaan. Kuitenkin yhä vaan ihmettelen, sillä Kaisaniemen asemalla, itään päin mennessä, sininen valo on laiturin länsipäässä, ihan siinä mistä metrojuna tulee tunnelista asemalle: On pakko mennä edemmäs jos haluaa metron kyytiin.

Jos kyseessä oikeasti on merkki matkustajille, ei se ole oikein selkeä.

Tietääkö kukaan mihin perustuu televisiossa mainostavan Bookplus.fi:n väittämä, että se on Suomen suosituin verkkokauppa? En löydä asiasta mitään mainintaa Bookplussan saitilta, eikä Googlekaan osaa auttaa.

Ovatko ravintolat kiinni sunnuntaisin siksi, että ihmiset eivät silloin syö ulkona, vai eivätkö ihmiset syö ulkona sunnuntaisin koska ravintolat ovat silloin kiinni?
(Viime sunnuntaina, kun kävelin nälkäisenä yllättäväen monen suljetun ravintolan ohi)

Miksi elokuvissa roistojen käsiin on annettu sarjatuliaseita, vaikka eivät selvästikään hallitse niiden käyttöä?
(Äsken, kuunnellessani progahtavaa poppia ja katsellessani mykistetyn television kuvatulvaa)

Herranjumalasentään, olenko minä aikuistumassa?
(Ihan juuri nyt, kun luin mitä olen julkaisemass