Kolme pettymystä toukokuulta

Ennen sanottiin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Nykyään tuntuu siltä, ettei kannata ostaa ollenkaan. Hinta ei enää ole tae laadusta ja jotenkin tuntuu siltä, ettei se ole vain sattumaa, vaan ajan merkki. Tässä kolme esimerkkiä erään kuluttajan pettymyksistä viime toukokuilta.

Takki

Viime syksynä (lokakuussa) hankin itselleni uuden takin. Kuoritakin, merkiltään Neomondo (tarjous, 80 €). Hiukan yli puolen vuoden käytön jälkeen huomasin uudessa takissani pari reikää. Kulumia. Takki ei siis kestänyt käyttöä. Kangas ei ollut ihan vessapaperia, mutta melkein.

Toukokuun alussa palautin reilusti alle vuoden vanhan takin myyjälle (XXL) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei.

Tätä lähes vessapaperista tehtyä takkia edeltävä palttooni oli myös kuoritakki, Tierra (alennuksessa, 120 €). Se antoi vähitellen periksi noin kolmen vuoden käytön aikana. Kangas oli kyllä kunnossa (ei vessapaperia, ei kulumia), mutta erilaiset yksityiskohdat takissa petti yksi toisensa jälkeen pitkin käyttöä. Milloin siitä irtosi taskun vetoketjun vedin, milloin erilaiset niitit tai sauman teipit. Kun sitten vetokteju yli vuoden reistailun jälkeen lakkasi toimimasta kokonaan eikä takkia saanut kiinni, annoin periksi. Ehkä se oli tehtävänsä tehnyt.

Kengät

Viime vuonna loppukesästä (elokuussa) hankin itselleni uudet kävelykengät, Ecco Terratrailit (ovh 134,90). Olin yhdeksässä kuukaudessa juuri ehtinyt kävellä kengät sisään niin, että ne tuntuivat oikein mukavilta jalassa, kun huomasin oikeassa kengässä reiän. Ei ole iloa Gore-Texistä kun kangas irtoaa saumasta.

Toukokuun puolessa välissä palautin alle vuoden vanhat kengät myyjälle (Intersport) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei missään nimessä.

Näitä kenkiä edelsi toinen pari Eccoja. Niillä kävelin pari vuotta ennen kuin niistäkin kangas irtosi saumasta ja vesi valui kenkään. Silloin ajattelin, että olin kävellyt ne rikki, koska kävelyä oli paljon. Mutta samalla tavalla ne hajosivat kuin nämä uudemmat. Ehken seuraavaksi hanki Eccoja. Vaikka tuntuvat hyviltä jaloissa, eivät tunnu kestävän. Harmi.

Pasta

Viime syksynä (syyskuussa) söin annoksen pestopastaa. Iso, tosi iso, annos maksoi 8 euroa ja se maistui suussani niin hyvältä, että äidyin kehumaan annosta. Tämän jälkeen kävin jokusen kerran Pasta Boxissa popsimassa pastaa, pestopastaa. (Kerran kokeilin bolognesea, mutta se vakuuttanut.)

Toukokuun puolessa välissä, alle vuosi ensikäynnistä, teki taas mieli pestopastaa. Mutta jotain oli tapahtunut. Hinnat olivat pompsahtaneet. Aikaisemmin hinta määräytyi tuotteen mukaan (pesto oli halvempaa kuin esim. lohi), nyt hinta määräytyy annoskoon mukaan. Tämän johdosta ison pestopasta-annoksen hinta on alle vuodessa noussut kahdeksasta eurosta kahteentoista ja puoleen – 56 % korotus! Aika messevää. Koska nälkä ei ollut kova, mutta peston himo selkeä, päätin ottaa pienimmän annoksen (joka sekin alle vuodessa kokenut n. 40 % hinnankorotuksen).

Mutta nyt annos oli pettymys. Pasta oli toki yhä hyvin keitettyä, mutta pestoa oli annosteltu kitsaasti ja se naurettava liraus joka annokseen oli laitettu, oli pliisua ja mautonta. Annoksessa maistui lähinnä pasta ja öljy. Mehukasta ja mieleenpainuvaa oli vain hinnankorotus ja laaduttomuus. Näin kuoli Pasta Boxin pestopasta. RIP. Eipä tarvitse käydä siellä enää.

Vältä halpoja kopioita?

Käännösjournalismi ei ole helppoa jos ei ymmärrä, esimerkiksi edes alkuperäistä tekstiä. Tästä hyvä esimerkki on Talouselämän jutussa 10 syytä, miksi Powerpoint-esityksesi on surkea.

Kohdassa 4 lukee ”Käytä selvyyden vuoksi yksinkertaisia fontteja ja esimerkiksi ISOJA KIRJAIMIA.”

Käytä isoja kirjaimia? Aivan pöhkö ohje. Isoilla kirjaimilla kirjoitettu teksti vaikeuttaa luetun ymmärtämistä (siksi esimerkiksi monet lakitekstit ovat kirjoitettu versaalein). Miksi tätä suositellaan?

Onneksi linkittävät alkuperäiseen juttuun, josta voi lukea ”avoid boldface, italics and UPPERCASE.”.

Ahaa… avoid! Se mitä alkuperäisessä siis kehoitetaan välttämään, suositellaan käännöksessä käytettäväksi. Hienoa. Ja nyt tämä virheellinen käännös näyttää leviävän Twitterissä ja Facebookissa.

Huokaus.

Monistutin ja tulostutin

Pitääpä vähän kehaista.

Tarvitsin väritulosteita ja kopioita. Koska oma tulostustarpeeni on minimaalinen, ei minulla ole ollut tulostinta pitkään aikaan ja käyn yleensä kirjastossa tulostamassa kun tarvetta on. Niin tein tälläkin kertaa, vain huomatakseni kirjaston tulostimen olevan heikossa kunnossa ja tulosteissa olevan viivoja ja tahroja.

Kun huomautin tulosteen heikosta laadusta, katsoi kirjastovirkailija minua ilmeenkään värhtämättä ja vastasi: ”40 senttiä kappale”. Onneksi tulostin vain pari arkkia.

Kirjasto ei siis tässä tapauksessa oikein sopinut tarkoitukseeni.

Sain apua tutulta joka töissään kokeili millaista jälkeä tulostimet siellä tuottavat. Mutta niin nekin lisäilivät viivoja ja suttua tulosteisiin. Oli siis keksittävä jotain muuta.

Koska minulla oli myös kopioiden (oikeaksi todistettujen) tarve, päätin käppäillä usesasti ohikulkemani Digipaino Mondian pakeille jossa palvelu oli, huomasin, asiallista ja asiantuntevaa.

Siellä sitten monistutin sen mitä piti ja sain tarvittavat kopiot oikeaksi todistetuiksi. Tulostutin myös sen minkä tulostettavaksi tarvitsin ja siihen suosittelivat hiukan paksumpaa paperia ja sitä, että tulostetaan A3-kokoon jonka sitten leikkaavat puhtaaksi – näin ei jää valkoisia reunoja. Mietin ehdotustaan sekunnin ajan ja suostuin, parempi hyvä lopputulos kun siihen nyt on mahdollisuus, ajattelin, kuin heikompi vaihteoehto.

Niinpä minulla oli suht’ nopeasti laadukkaita kopioita ja tulosteita. Kiitin, maksoin ja poistuin. Matkalla kotiin laskeskelin, että tämä määrä paperia itsepalveluna kirjastossa heikohkolla laadulla olisi kustantanut 12 €. Nyt sain laatua ja palvelua, eikä minulla ole tarvetta juosta hakemassa kopioihin todistajia, hintaan 14 €.

Olen hyvin tyytyväinen.

Suositut ja suosittelu

Users are shaping news by voting up popular-culture coverage and gossip on many sites. ”Celebrities, sex and anything Jon Stewart-related” rise quickly to the top of the list at the news-aggregator Newser, according to Chief Executive Patrick Spain. ”This is at odds with what people tell us about what they want in their news — serious, important stories,” Mr. Spain says.

The Wall Street Journal: Look at This Article. It’s One of Our Most Popular

Taasko tässä syyllistetään lukijoita? Että ne eivät ymmärrä mennä kunnon juttujen perään, että menevät julkkisjutuista ja seksiskandaaleista lukemaan?

Jotenkin kuvittelisi, että kun suositteluiden (sitähän top-listat pohjimmiltaan ovat) mekanismit tuntuvat olevan ymmärrettyjä, niin niitä osattaisiin käyttää hyväkseen. Eihän sitä aina tarvitse mennä helpoimman (luetuimmat, meilatuimmat, linkitetyimmät) teknisen ratkaisun mukaan vaikka se nyt sattuukin olemaan ehkä kustannustehokkain. Sillä ehkä saadaan käyntejä, mutta kyllähän se syö laadukkaamman sisällön osuutta/suosittuutta (ja varmaan myös motivaatiota tuottaa sitä).

Tässä painitaan mielestäni samojen asioiden parissa, kuin mistä Henry Ford aikanaan tokaisi “If I’d asked my customers what they wanted, they’d have said a faster horse”. Kyse on oikeastaan vaan siitä mitä lukijoille tarjotaan, ja miten. Suosittelu on verkon lööppi. Jos jengille tarjotaan skeidaa, jengi menee skeidan perään ja kun jengin liike on suosittelumekanismin perusta niin… no… sitä saa mitä tarjoaa. Turha siinä on lukijoita syyllistää.

Flickrissä, esimerkiksi, ei näytetä helpoimman mukaan ”kiinnostavimpia” kuvia, vaan ovat kehitelleet oman Interestingness-kaavan joka ottaa huomioon ei vaan yhden muuttujan vaan useamman. Miksei joukkotiedotusvälineet käytä jotain vastaavaa joka tukisi ja painottaisi sitä hiukan älykkäämpää sisältöä? Eihän Amazonissakaan näytetä vain katsotuimpia tuotteita – sielläkin jyllää ihan toisenlaiset algoritmit suosituksia varten.

Olen joskus hahmotellut ajatusta siitä, että joukkotiedotusvälineiden verkkopalveluiden pitäisi ottaa oppia Amazonilta siitä, miten jengi pidetään saitilla, miten heille tarjotaan aina jotain – jopa sellaista mistä ei edes tiennyt olevansa kiinnostunut. Joukkotiedottajien pitäisi mielestäni oppia ’myymään’ (=suosittelemaan) sisältöjään älykkäämmin omissa palveluissaan. Tämä on juuri sitä, ettei verkossa toimi paperimedian perinteet. Sitä, että on pakko tehdä asioita toisin.

Mutta, tästä ei ole hirveästi aikaa kun ehdotukseen hiukan älykkäämmistä suositteluista tuli joukkotiedotusvälineen edustajalta tiukka ei. ”Suosittelu ei toimi”, oli väite jos en ihan väärin muista. Olivat ihan VTT:llä asiaa tutkineet. Suosittelu kaventaa ihmisten kiinnostusta yhä enemmän tietynlaisiin sisältöihin kunnes lopuksi ei näe kuin yhdenlaisia juttuja. Ja kyllä, näinhän juuri käy silloin kuin suosittelut perustuvat vääriin mittareihin, kuten lukijoiden määrään eikä juttujen laatuun (mitä se ikinä sitten tarkoittakaan) tai niiden sisältöön.

Se, miten laadusta ja/tai sisällöstä sitten generoidaan suositteluita onkin sitten ihan oma keskustelunsa.