skrubu

(Tämä on siis se jaarittelu, josta aikaisemmin kadotin punaisen langan.)

On totta, että ilman päivittäistä lehteä jään aina jostain paitsi. Ehkä en ole lukenut häbläristä sitä kovaa juttua josta kaverit puhuvat, tai nähnyt sitä yhtä juttua hesarissa. Toisaalta, minulta menee ohi paljon kaikenlaista muutakin, niin televisiosta, radiosta kuin verkostakin. Meille tarjotaan niin paljon sisältöä, ettei kaikkea vaan voi sisäistää. On tehtävä valintoja, suodatettava. Siinä jää jotain aina pois, jotain mitä joku muu seuraa. Me kun emme kaikki suodata samalla tavalla.

Itse olen perustellut itselleni sen, ettei minulle tule lehteä sillä, ettei minulla ole aikaa lukea paperilehteä enkä näe syytä maksaa siitä ilosta, että tilaisin maksua vastaan paperia jotta minulla olisi jotain vietävää paperinkeräykseen (vaikka paperilehti saattaisikin olla nettilukemista luontoystävällisempi). Paperia tulee luukusta maksamattakin ja sisältöä saa netistä samaan hintaan.

Nautin paljosta ilmaisesta sisällöstä, kuten monista hyvistä blogeista ja useasti hyvä blogi on parempi kuin huono joukkoviestinnän tuotos. Ja vaikka blogi ei ehkä olisikaan A-luokan priimatavaraa, ei se tunnu haittaavan. Miksi? Ehkä se on sitä, että odotan enemmän sisällöntuottajien ammattilaisilta vaikka en maksaisikaan sisällöstä. Miksi? Vaikea sanoa. Oletan taustalla piilevän sen, että minut on kasvatettu siihen: se on opetettu koulussa, se on ollut olennainen osa kulttuuria ja joukkotiedotusvälineet itse ovat vuosien mittaan ankkuroineet mieleeni oman hyvyytensä ja ainutlaatuisuutensa.

En suinkaan nyt tarkoita sitä, etteikö joukkotiedotusvälineillä olisi paikkansa, arvonsa ja valtansa – onhan niillä, mutta näin vastaanottajan näkökulmasta netti on tuonut tarjolle todella laajan valikoiman sisältöä. Ja koska minulla on mistä valita, on myös itsestään selvää että vertailen. Mutta lukijana, katselijana ja kuuntelijana, eli joukkotiedotuksen yleisönä, koska en ole journalisti, en ole kuitenkaan sidottu vertailemaan journalistisia tuotoksia vain toisiin journalistisiin tuotoksiin (miksi olisin?) vaan voin vapaasti vertailla sisältöjä sisältöihin, riippumatta lähteestä tai minkä opinalan mukaan niitä on tuotettu – täysin omien preferenssieni mukaan.

Siksipä minun näkökulmastani netissä sisällöntuotannon ammattilaiset ja ei-ammattilaiset (amatööri lienee tässä aivan väärä sana) ovat aika pitkälti samalla viivalla. Ja sitä katsellessani olen näkevinäni miten ei-ammattilaisen sisällön huikeaan määrään (sisällöntuottajia on todella paljon) reagoidaan ammattilaisten puolelta myös panostamalla määrään. Ja kun yksi joukkotiedotusväline tekee sen, joutuu toinenkin tekemään sen ja kolmas. Kun tarpeeksi moni sitten tekee samoin, joutuu ensimmäinen sitten hiukan lisäämään tahtiaan näkyäkseen paremmin, ja sitten toinen ja sitten kolmas. Ja näin meillä onkin aikamoinen noidankehä, tai kilpavarustelu, joka täältä ei-ammattilaisesta näkökulmasta manifestoituu yhä heikkenevänä laatuna ja vähitellen laatuero ammattilaisten ja ei-ammattilaisten tuottaman sisällön välillä hämärtyy.

Voi tietenkin olla, ettei ei-ammattilaisten tuottama sisältö ole ollut katalysaattori tiedotusvälineiden nopeammin ja heikkolaatuisemmin -kilpaan, mutta se ei muuta sitä, etteikö kyseistä, uskottavuutta nakertavaa kilpaa joukkotiedotusvälineillä olisi menossa.

Joskus mietin miten laadun heikkeneminen verkossa ilmestyvässä journalistisessa sisällössä vaikuttaa kyseisten joukkoviestintäbrändien paperiolemukseen. Olenko oikeasti siirtynyt pois paperilehtien parista siksi, etten ehdi lukemaan niitä vai siirryinkö nettiin siksi, että lehden arvo ei mielestäni enää vastannut siitä pyydettävää hintaa? Entä kun verkossa juttujen laatu tuntuu heikkenevän vuosi vuodelta, haluanko siirtyä enää koskaan takaisin paperiin? En ole kuitenkaan oikein päässyt tämän miettimisessä mihinkään lopputulokseen.

Lopetan tähän, tämä on jo aivan liian pitkä teksti. Ohjaan teidät kuitenkin s1t.netin:n pariin, jossa on pohdittu uutiskäyttäytymistä.

Jos M&M:ssä kirjoitettaisiin lehdistä, niin siellä varmaan kirjoitettaisiin näin:

Lehden valintaan vaikuttaa kyselyn mukaan eniten aihepiiri. Tärkeimmiksi valintakriteereiksi ilmoitettiin harrastukseen liittyvä aihealue, työhön liittyvä aihealue, lehden asiantuntevuus ja kirjoittajan henkilö.

Mutta ei siellä lehdistä, vaan sisäsiittoisuudesta (?).

Vetoomus: Tilaa Lehti paperiversiona – n. 11 päivää jäljellä.

Leffa: No Country for Old Men – mainio pätkä.

Adressi: Aloittakaa Blogisanomien julkaisu uudestaan – kannatetaan!

Musiikki: The Tangent, Not As Good As The Book - parhautta.

Äänikirja: Seth Godin, Small is the New Big – viihdyttäviä tarinoita.

Tekstikirja: Michael Gerber, Barry Trotter och den onödiga uppföljaren – parodiaa.

Tänään postihenkilö oli tipauttanut postiluukusta lehden. Matkailulehden. Yllätyin: en ole sellaista tilannut. Mikäs juttu tämä on, ehdin hetken miettiä, kun jo älysin mistä on kyse.

Sama pulju joka julkaisee JPG Magazinea (jonka kannatusjoukoista kaikkosin hähmyisen vallanvaihdoksen johdosta), 8020 Publishing, on laajentanut repertuaariaan vertaistuotantolehdissä ja polkaissut maailmalle julkaisun nimeltä Everywhere Magazine (ekan numeron voi imuttaa itselleen palvelun etusivulta pdf-muodossa).

Lehden idea on hyvin pitkälle sama kuin JPG Magazinen, eli ihmiset lataavat kuvia ja juttuja verkkosivuille yhteisön arvosteltavaksi. Eniten suosiota saaneista jutuista ja kuvista toimitus toimittaa (tekee lopullisen juttuvalinnan eniten ääniä saaneiden joukosta) ja taittaa lehden. Julkaisuun päässeet saavat hiukan rahaa ja ilmaisen vuosikerran. Homma tuntuu toimivan kuin junan vessa.

Se mikä erottaa Everywheren sisarjulkaisustaan on matkailuun fokusoituminen ja se, että jutut vaikuttaisivat olevan juttuja tekstein, eivät vain valokuvia. Lehdessä julkaistujen artikkeleiden pituudet ja tyylit ovat sangen monipuolisia ja hyvällä tavalla kirjavia. Ensimmäiseen numeroon on pääteemaksi koottu kuvia ja tekstejä Tokiosta.

Näin nopeasti katsastettuna lehti tuntuu oikein laadukkaalta ja mielenkiintoiselta.

Voisikohan täällä Suomineidon sylissä olla kannattava bisnes tuollainen yhteisön voimalla toimiva lehti?

Otsikko lainattu suoraan Haltian vaaliyön jutusta. Siihen on hyvä syy. Haltian jutussa on nimittäin linkki skannattun lehtijuttuun, ja minä ajattelin että jos ei halua tihrustella sitä, voi saman tekstin lukea digitodayn sivuilta. Silmäystävllisempää, eller hur.