Matkapäiväkirjaote

Siinä minä olin. Tuolissa. Tein matkaa, mutta en liikkunut mihinkään. Olin tuolissa ennen matkaa ja sen jälkeen. Mieleni liikkui. Se oli semmoinen jännä haahuileva reissu joka alkoi tekstistä, joka käsitteli arkipäivän estetiikan terminologian pohtimista filosofisen estetiikan raja-aitojen ääreltä. Jatkoa reissu sai luetun pohtimisesta kirjallisesti tekstissä, jossa estetiikka ja, yllätyksekseni, viinit kohtasivat. Tämän jälkeen lähdin temaattisesti toiselle matkalle, reissulle tarkastelemaan merkityksen ongelmaa. En ollut tätä uutta polkua pitkin juurikaan ehtinyt talsia, kun huomasin, miten jokin tämän uuden reissun sivupoluista ohjasi minut takaisin ensimmäisen matkan maisemiin, aikaisemmin tiedostamattomaan yksityiskohtaan. Rämmin hetken pöpelikössä kunnes hahmotin, että kyseessä on oinoglossia. Näin se joskus menee, että sitä on menossa yhteen suuntaan, mutta löytääkin itsensä jostain ihan muualta. Eikä tässä ole mitään sellaista, että olisi tullut ohilyönti tai olisi jotenkin joutunut harhaan. Sitä on tehnyt matkan ja päätynyt tulokseen, hyvään tulokseen. Matka on usein tärkeämpi kuin sen tulos, eikä matka tämän tuloksen myötä tietenkään millään tavoin ole loppu. Mutta istuminen loppuu nyt. On aika nostaa takapuoli tuolista.

Rautahevosen kyydissä kohti pimeämpiä naapurustoja

Voimakas vastavalo ja likaiset ikkunat saivat ulkona vilistävän maiseman tuntumaan kaksiulotteiselta, kuin elokuvaa katselisi, useammasta ruudusta. Nuoret miehet joivat oluitaan ja kehuivat ohikulkevalle miten polttavat muutakin kuin vain tupakkaa, nimittäin jazz-tupakkaa. Taisivat olla ainoita jotka kokivat tekemisestänsä ylpeyttä. Vitsailivat, että tuo mies, joka näpsii kuvia kännykällä, varmaan ilmiantaa heidät. Enhän minä toki sellaista. En toisaalta myöskään kannata äänestysiän alentamista.

junan ikkuna

Parkanossa pysähdyttäessä, aseman kello väitti, että matkaa oli taitettu reilusti alle tunti. Ehdin jo hetken ihmetellä asiaa, mutta sitten oma kello varmisti matka-ajan olevan jo täydet kaksi tuntia. Puoliväli häämötti.

Tampereella sokea nainen vilkutti saattajilleen pitkään sen jälkeen kun nämä olivat poistuneet laiturilta.

Junan saapuessa Hämeenlinnaan oli aurinko jo niin alhaalla ettei se enää loistanut suoraan silmiin. En jaksanut kuitenkaan kaivaa läppäriä esiin, kännykkä sai riittää matkan lopunkin, aikaahan oli. Pendragonin uusimman viimeinen biisi lähti käyntiin hiukan ennen kuin juna nykähti liikkeelle, jatkaen matkaansa kohti etelää.

Järvenpää sujahti ohi tummana lukuun ottamatta katuvaloja. Iltarusko lienee alkanut jo hiukan Hämeenlinnasta etelään. Pilvetöntä, ainakin lähes. Tikkurilassa elokuun yö. Korvissa soi hiukan etuajassa Magentan Journey’s End jota seurasi tunnelmaan hiukan paremmin sopiva Povel Rammelin Underbart är kort, Freddie Wadlingin versioimana.

VR aikataulun mukaisesti Helsingissä. Tasku tuntui tyhjältä. Ei ihme. Kotiavain ja matkakortti vielä repussa. Ratikka kuin tilauksesta. Töölön hallin kohdalla keltaiset vilkkuvalot viestittivät kiskotöistä.

Kotikontu ja citypupu. Onpas täällä pimeä.

Junamatka-ajatuksia

Junassa, yhden kuulutuksen mukaan, ei ole vaunuja vaan myyntinumeroita: Ravintola löytyy myyntinumerosta neljä. Ei erityisen ihmislähtöistä.

*

IC-junissa voisi hyödyntää vaunujen katossa olevia näyttöjä paremmin: Kuvataidetta, teemoja, kuukauden taiteilija?

*

Mitä jos ravintola ei olisi junassa siksi, että jo junassa olevilla voi olla/on nälkä ja/tai jano, vaan, että ihmiset valitsisivat kaukojunan matkustusvaihtoehdoksi siksi, että siellä on ravintola? Pidemmillä junamatkoilla on aikaa syödä ja juoda kunnolla. Mitä jos sieltä saisi oikeasti hyvää ruokaa, eikä mitään mikrossa lämmitettyjä Atrian einespöperöitä. Hans Välimäen gourmetvaunu, varmasti parempaa skruudaa kuin lentokoneessa?

*

Junassa, parikymmentä minuuttia kohti pohjoista Tampereelta lähdön jälkeen.
– Mentiinkö me jo Tampereen ohi, kysyy mies ravintolavaunussa bistron myyjältä.
– Mentiin, vastaa bistron myyjä.
– Ai mentiin? Mikäs on seuraava pysäkki?
– Parkano.
– Pääseekö sieltä takaisin päin?
– Eiköhän.
– Vielä tänään siis?
– Kyllä kyllä.

*

Koska olette muuten viimeksi nähneet miehen ravintolavaunun henkilökunnassa?

Arkisen disruption ilo

Lähdin matkaan. Olin pakannut mukaan kaiken tarvittavan. Junassa ajattelin kirjoittaa hiukan, tuulettaa ajatuksia, näpytellä tekstiä tiedostoon. Aikaahan on.

Kaivan repusta läppäriäni mutta käsi kahmaisee tyhjää. Mukana on kyllä virtalähde vaan ei läppäriä.

Epic nerd fail, totean itselleni sanomatta ääneen mitään. Ottaa päähän. Ottaa aika pahasti päähän. Sitten tajuan, että minua harmittaa oma mokani (läppärin jääminen kotiin) eikä koneettomuus an sich. Koska en voi asialle mitään, hyväksyn todellisuuden sellaisena kun se on.

Olen siis kännykän, paperin ja kynän armoilla, ilman kaikkia niitä tiedostoja joita en siis ottanutkaan mukaani. Hetken asiaa pohtiessani päädyn hymyilemään (mitä vieressä istuvakin luulisi jos nauraisin). Kyllä tämä näinkin suttaantuu. Tai ehkä jopa: Kävipä hyvin – panee miettimään asioita toisin.

Englanti, hyvin lyhyesti

Englannissa ollaan niin ystävällisiä, että lakaisukoneessa, heti sen tekstin alla jossa ilmoitetaan laitteen olevan hitaasti liikkuva, pyydetään anteeksi hitaudesta mahdollisesti aiheutuvaa epämukavuutta.

*

Hotelleissa, varmaan kaikissa, on nykyään jonkinlainen tiedote pesuhuoneessa siitä, että miljoonia pyyhkeitä pestään päivittäin ihan turhaan ja että jos haluaa säästää luontoa voi samaa pyyhettä käyttää useamman päivän ajan – pitää vaan muistaa olla heittämättä pyyhettä lattialle tai ammeeseen. Kuitenkin aika monessa hotellissa (tai B & B:ssä) vaikka pyyhkeen laittaa kuivumaan, kuin kotona ikään, se vaihdetaan kuitenkin. Sitä jää miettimään tuollaisten ”säästä luontoa” -ilmoitusten tarkoitusta. Ajatus on hyvä. Mikseivät majoituslaitokset itse toteuta sitä?

*

Greenwich Prime Meridian NeedleKännykän GPS:n mukaan nollameridiaani oli noin sata metriä Greenwichin nollapituuspiiristä itään ja vanha nolla 0.0014 astetta lännessä. Kävin molemmilla.

*

Matkalla (21.7. – 3.8.) askelmittari mittasi 242352 askelta, eli keskimäärin 17310 askelta per päivä. Vähiten askelia 3.8. (takaisintulopäivä): 5747. Eniten askelia 22.7. (Lontoota sinne tänne): 27268.

*

Englantilaisissa kaupungeissa ja kylissä on enemmän roskiksia tarjolla kuin Helsingissä koskaan.

*

Cornwall on hienoa seutua. Jylhä rannikko. Nousu- ja laskuvesi on jännä näky tällaiselle tallaajalle jolle se ei ole arkipäivää.

*

Kuviakin on. Flickristä löytyy uk10 tagilla. Myöhemmin samalla tagilla räpsyblogista, mutta ei ihan vielä (pitää saada vanhemmat alta pois ensin).

Päivitys perjantaina 13. elokuuta: No nyt, kuvablogin tagilla uk10 on eka kuva julkaistu.

*

Niin, ja tietenkin Doom Bar (Sharp’s), Landlord (Timothy Talylor), SA Gold (Brains), Greene King IPA, Haymaker (Hook Norton), Deuchar’s IPA, Southworld Bitter (Adnams), London Pride (Fuller’s Real Ale), Wandle (Sambrook’s), Tawny Owl (Cotleigh), Branoc (Branscombe Vale), Otter Bitter, Dartmoor Best Bitter (St Austell), Cornish Coaster (Sharp’s), Betty Stogs Bitter (Skinner’s), Summer Lightning (Hopback), One And All (Keltek), Clouded Yellow (St Austell), Castle Special (Tintagel), Bay View Sunset (The Bay View Inn), Gem Bitter (Bath Ales), Best Bitter (Palmer’s), Bellringer (Abbey Ales), Stark Raven (The Raven), Raven (The Raven), Harbour Master (DBC), Abbot Ale (Greene King), Oxford Prospect (Shotover), White Horse Bitter, Oxford Gold (Brakspear), Doctor Morton’s Truth Serum (Abbeydale), Brakspear Bitter, Tollgate High Street Bitter, Old Hookey (Hook Norton), I.K.B. (Wickwar), Hobgoblin (Wychwood) sekä kolme muuta (joista yksi oli olut kylässä nimeltä Beer) joille en löydä järkeviä linkkejä (syytän hutiloiden tehtyjä muistiinpanoja).

Tammikuun yhdestoista

Kirjoitin matkalla yhden tekstin, lentokoneessa matkalla sinne. Se sisälsi hassuja paikannimiä koneessa näkyvästä reittikartasta.

Olimme mielestäni jossain Uralin eteläpään kohdalla. Kommentoin aikaisemmin tarjottua ruokaa ja suhdettani siihen sekä vieressä istuvaa miestä joka syödessään tunki oikeata kyynärpäätän rajoitettuun elintilaani, mutta nukkuessaan pysyi hyvin käsinojan tuolla puolen.

Mielikuvani kirjoittamastani on, että se oli ihan hyvä sepustus. Eipä sitä kuitenkaan enää ole. Väsyneenä ei pitäisi tehdä mitään sellaista jota ei voi perua. Virheistään oppii, sanotaan, en allekirjoittaisi sanontaa juuri nyt. Kuvien kimppuun kuitenkin vasta huomenna. Pyykinkin.

Tänään ehkä vain enää pieniä pakollisia kuvioita, nyt kun vatsakin on viimeinkin rauhoittunut viimeisten päivien epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Olisi pitänyt se viimeinen maitohappopilleri ottaa hiukan aikaisemmin, matkalla takaisin. Klassinen talvimaisema täällä oli mukava yllätys.

Unen tuloa tuskin tarvitsee pitkään odotella.

Paluu internettiin

Kun eilen palasin reissulta ilman internettiä, oli vastassa 102 sähköpostiviestiä ja 4881 fiidijuttua. Mistä olin jäänyt paitsi? Hotellitelevisiot kertoivat maailmasta kielillä jotka eivät aina olleet niin tuttuja, että olisin ymmärtänyt mistä oli kyse. Osan ymmärsin, mutta se oli joko paikallista väärästä maasta tai liian globaalia. Kotimaasta ei hajuakaan. Tavallaan hienoa: Kuin aikana ennen nettiä.

Meilit luettu. Tekisi mieli painaa Mark all as read -painiketta Google Readerissa…

Tässä hieman numeroita matkalta:

1 progefestari
4 maata
10 hotellia
18 yötä
886 otettua kuvaa
1438 kilometriä autolla
274000 askelta (pyöristetty alaspäin)
Sekä tuntematon määrä pienpanimo- ja/tai paikallisoluita maisteltu ympäri Belgiaa.

Hyvä reissu.

Lyhyt reissuraportti

Matka-aika pitkä. Liikenne on vääränpuoleista ja meikäläisten menoon verrattuna toisinaan kaoottista, ei erityisen nopeaa mutta kuitenkin yllättävän joustavaa. Pohjoisen mies huitoo iltaisin vähemmän hyttysmyrkyn avulla. Mitä halvempi ruokapaikka, sen parempaa paikallista safkaa. Ruoka ei niin tulista kuin mitä odotin. Ananakset mehukkaampia ja makeampia kuin mitä täällä koskaan. Vähemmän turisteja kuin yleensä tähän aikaan, kertoivat: sitä se Bangkokin lentokentän kiinnipitäminen aiheutti, hyvä niin – hiljaisempaa altaalla ja rauhallisempaa aamiaisella. Ja se aamiainen… oh:

kuvia aamiaisesta

Mukavaa Thaimaassa oli. Pidempäänkin olisi viihtynyt. Kuvia tulee näytille (ainakin tänne ja tänne), kunhan ehdin käydä niitä läpi.