skrubu

Sitä kun säästää kaikenlaista, sitä myös toisinaan löytää siitä säästetystä tavarasta jotain. Tällä kertaa vastaan tuli Telen (oikeammin Telecom Finland Oy, josta sittemmin tuli Sonera ja joka nykyään on TeliaSonera Finland Oyj) NMT-GSM hinnasto 1.1.1995. Hinnat ovat markoissa, mutta olen muuntanut ne euroiksi tähän (kaikki hinnat sisältävät 9 % televeron ja 22 % alv:n).

Aika selkeän oloinen hinnasto. Tarjolla näyttää olleen kolme eri liittymätuotetta: Business, Classic ja Privat. Aika ulkomaankielisiä nimiä (jännä miten kaksi nimistä on englanniksi mutta Privat ei), nykyään taitaa operaattorit tarjota liittymäpaketteja suomeksi: on ykköstä, intoa, puhetta ja minun.

Kaikissa liittymissä oli kytkentämaksu (aika harvinainen nykyään), joka oli joko 22,37 € tai 8,95 €. Halvempi hinta oli tarjolla Business- ja Classic-liittymiin mutta vain GSM:lle (tosin jostain syystä Classic-liittymää ei tarjottu NMT 900:lle). Tuolla varmaan pyrittiin ohjaamaan ihmisiä pois NMT-liittymistä.

Perusmaksu (nyk. kuukausimaksu) vaihteli välillä 3,67 - 16,10 €/kk. Privatissa laskutusjakso oli 6 kk ja perusmaksu 22,20 €/6 kk, riippumatta siitä oliko käytössä NMT tai GSM. Halvinta perusmaksua tarjottiin GSM Classic-liittymälle, kalleinta NMT 450:lle Business-liittymässä.

Puhelumaksuissa oli eroja liittymien välillä, tietenkin, mutta myös soiton ajankohta vaikutti hintaan: oli kalliimpaa soitta arkisin klo 7 - 17 kuin muina aikoina.

Business ja Classic -liittymissä halvempi hinta oli 0,18 €/min ja kalliimpi, riippuen käytetystä teknologiasta 0,32 - 0,50 €/min. Privat-liittymässä halvempi hinta oli 0,15 €/min. Kalliimmasta oli kaksi versiota: Kesäaikaan (15.6. - 15.8.) klo 7 - 17 maksoi puhuminen 0,32 €/min, muuna aikana vuodesta hinta oli kaksinkertainen, eli 0,64 €/min.

Ulkomaanpuheluista veloitettiin 0.17 - 0.32 €/min (oletan: normaalin puhelumaksun päälle vaikka missään ei niin sanota), niin että halvin hinta oli Business-liittymässä, kun taas Privat oli kallein.

Joten kaikkiaan… ehkä tuo nyt ei sittenkään ollut niin selvä hinnasto. Paitsi sen suhteen, että silloin varmaan kannatti harkita siirtymistä GSM:ään.

Sitten tietenkin oli vielä lisäpalvelut jotka joko maksoivat tai ei. Esimerkiksi soittajan numeron näyttö (vain GSM) on listattu maksuttomaksi lisäpalveluksi kun taas vastaaja kytkettiin käyttöön 22,37 €:lla. GSM Teksti pärähti toimintaan 8,95 €:lla ja tekstiviestien hinta oli, kuin puheluiden, riippuvainen kellonajasta: klo 7 - 17 viestin lähettäminen maksoi 50 senttiä, muina aikoina 18 senttiä (tai jotain sinnepäin, sillä hinnastossa nuo ovat merkitty oudosti hinta per minuutti).

Tässä jutun lopussa odottaisi varmaan näkevänsä vielä vertailun vuoden 1995 hinnoista nykyisiin, eli mitä on tapahtunut kolmessatoista vuodessa. Mutta sellaista ei tässä näe. Kommentteihin saa toki sellaistakin, jos joku jaksaa.

Matkapuhelimessani on kaksi karttasovellusta. Yksi on puhelimen mukana tuleva Nokia Maps, toinen Google Maps for Mobile jonka olen hakenut verkosta.

Molemmat ovat tavallaan ihan näppäriä, vaikka kuitenkin aika erilaisia. Esimerkiksi Nokian ohjelmassa voi lisätä omia kohteita kartalle, kun taas Googlen ohjelman uusimmassa versiossa on GSM-positiointi niihin tapauksiin kun GPS ei toimi (joita on mielestäni aivan liikaa).

Kumpikin ohjelma hakee karttatiedot netistä – Google tietenkin myös satelliittikuvat. PC-käyttäjät voivat ladata Nokialaiseen karttoja tietokoneelta, joka vähentää hitaan mobiilinetin yli ryömivää datamäärää (ja mahdollisia kustannuksia, riippuen tietenkin siitä millainen liittymätyyppi on käytössä).

Vaan molemmissa karttaohjelmissa on kuitenkin tavallaan sama perustavanlaatuinen puute.

Nokian ohjelmassa käyttäjän itse kartalle asettamat pisteet ovat ja pysyvät mobiilisovelluksessa, vaikka sovellus selvästikin on yhteydessä maailmanlaajuiseen tietoverkkoon. Eli käyttäjä ei saa omaa dataansa pois sovelluksen aidatulta alueelta. Ei netin kautta, eikä millään muullakaan tavalla. Nokialla edes ole karttasovellusta verkossa, mutta kyllähän se olisi kiva jos omat tiedot jotenkin saisi omaan käyttöönsä puhelimesta.

Googlella on mitä mainioin karttasovellus verkossa ja siinä on Omat kartat -toiminnallisuus jossa käyttäjä voi viskellä merkkejä maailman joka nurkkaan oman mielensä mukaan. Mutta vaikka saman yhtiön mobiilikarttaohjelma selvästikin hakee tietoa verkosta, ei se kuitenkaan osaa siirtää käyttäjän verkossa tuottamaa omaa dataa puhelimeen.

Molemmat karttasovellukset ovat hyvin Web 1.0:llaa: yksisuuntaisia ja rajattuja – ohjelmia jotka eivät kykene kanssakäymiseen muiden ohjelmien kanssa. Hassuinta kai siinä on se, että molempien karttasovellusten valmistajat haluavat olla Web 2.0:llaa.

Kuka muistaa vielä kun meillä oli tasan kaksi mobiilioperaattoria, Tele ja Radiolinja? Silloin joskus oli mahdotonta lähettää tekstiviestejä näiden kahden välillä. Se oli aivan mielettömän ärsyttävää ja hyvin vaikea asia ymmärtää. Jotenkin tuntuu siltä että nämä karttasovellusjutut ja internetsynkkauksen puute tässä hetkessä ovat yhtä ärsyttäviä ja mahdottomia tajuta kuin Tele ja Radiolinja vuonna keppi ja risu.