skrubu

Vuosi sitten hän [50 Cent] vaati internetin mainosfirmalta miljoonaa taalaa, kun se käytti räppärin mukaan [...]
–
Taloussanomat tänään, jumalan vuonna 2008 (lihavointi omani)

Voisiko joku kertoa mitä mainostoimistoa internet käyttää?

Näin auton jonka rekisterikilvessä luki REO. Minulle tuli mieleen Speedwagon, vaikka tajusin, että kyseessä oli Lada.

Vetoomus: Tilaa Lehti paperiversiona – n. 11 päivää jäljellä.

Leffa: No Country for Old Men – mainio pätkä.

Adressi: Aloittakaa Blogisanomien julkaisu uudestaan – kannatetaan!

Musiikki: The Tangent, Not As Good As The Book - parhautta.

Äänikirja: Seth Godin, Small is the New Big – viihdyttäviä tarinoita.

Tekstikirja: Michael Gerber, Barry Trotter och den onödiga uppföljaren – parodiaa.

Oli perjantai. Iltapäivä. Istuin työpaikalla tehden vertailuanalyysiä. Yhdestä vertailun palvelusta jäi jonnekin taustalle soimaan radio-ohjelmaa. Yllättäen huomaan keskittymiskykyni herpaantuvan, hitaasti – jokin jossain siirtää aivotehoja muualle. Huomaan kuuntelevani jotain tuttua vaikka en oikein tajua mistä on kyse. Joudun lopettamaan hetkeksi leipätyöni ja keskittymään kunnolla kuuntelemaani musiikkiin. Sehän on… hetkinen, kyllähän minä tämän tunnen, ööh… Finlandia. Sibeliuksen Finlandia. Mutta mikäs versio se tämmöinen on? Kuoro. Taitaa olla poikakuoro. Ja sanat englanniksi?

Pienen etsimisen jälkeen olin taas hiukan viisaampi (tai ehkä olen kuullut siitä ennenkin, mutta en vaan muistanut). Wikipedia tiesi nimittäin kertoa, että Finlandiaan on olemassa Oi, Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa ohella useampiakin englanninkielisiä sanoituksia (ja ainakin yksi kymriksi).

Finlandia (kokonaisuutena) on upea sävelruno, mielettömän kaunis ja täynnä tunnetta. Ja vaikka poikakuoro Liberan versio hymnitaitteesta on mitä mainiointa kuunneltavaa, tuntuu hyvin vieraalta liittää Finlandia uskonnolliseen kontekstiin. Sitä kun on oppinut, että teos kuvaa tämän kansan taistelutahtoa 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa, sisua ja perkelettä.

Vallan mahtavaa viihdettä on kuitenkin lukea kyseisen kuoron joidenkin videoitten (aika paljon löytyy, en jaksa linkittää) kommentteja. Jos viestit eivät koske kuoron tajutonta fanittamista, niin sitten siellä on joko ihmettelyä siitä miksi suomalaiset käyvät kommentoimassa, tai sitten siellä tapellaan jumalan olemassaolosta.

Muita huomioita tänään: Keppana muovipullossa on kalliimpaa kuin vastaava aine lasipullossa tai tölkissä (mitenköhän se vaikuttaa muovipullon myyntiin). Yhtäkään en ostanut. Spårakuski muistutti yhtä entistä opettajaa (oletan nähneeni väärin – toivon jopa niin). Guitar Hero III:ssa oleva Barracuda-biisi soi ekassa Charlie’s Angels leffassa (siksiköhän se on GHIII:ssa?).

On perjantai. Puolta vaille keskiyö.

Och Sting: Gabriel’s Message, Ian Anderson & Band: God Rest Ye Merry Gentlemen, The Pogues & Kirsty MacColl: Fairytale of New York, Lindisfarne: Wintersong samt Shane MacGowan & Nick Cave: What a Wonderful World.

Eilen sai lukea kuinka klassisen musiikin mp3-kauppa riemastui myynnistä.

Kaupan avaus osuu Deutsche Grammophonin mukaan ajankohtaan, jolloin monet ennakoivat klassisen musiikin suosion uutta nousua.

Eikä siitä ole kun vain kuin noin viikko, kun kerrottiin että rockin kuulijoista tuskin kasvaa klassisen suosijoita.

”Kiteytettynä voi sanoa, että klassisen musiikin suosio laskee ja yleisöt vanhenevat”, sanoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Mirja Liikkanen.

Yleisö vanhenee. Kopiosuojaamaton musiikki myy. Lieneekö suosion lasku oikeasti kiinni yleisöstä? Tiedä häntä… (ja jos joku minulta kysyisi en syyttäisi rokkia, vaan sitä mautonta, hajutonta ja muodotonta tusinapoppia jota tulee kaikenmaailman hittimusiikkiradiokanavailta 24/7).

Minä ainakin olen viihtynyt Saksalaisen Levysoittimen musiikkikaupassa. Pidän sen no-nonsense ulkonäöstä. Se jopa tuntuisi huomaavan että olen Suomesta. Pieniä asioita, mutta juuri sellaisia jotka vaikuttavat siihen miten koen Deutsche Grammophonin brändinä: tyylikäs, konstailematon ja asiallinen. Ei se ole täydellinen verkkokauppa, mutta tarpeeksi hyvä: Se tuntuu hyvältä. Ainakin musiikin selaamisessa. Rekisteröinnissä ei ehkä niinkään (jossa kauppa mm. ei yllättäen enää tunnista/muista että olen Suomesta) ja on siellä muutakin ärsyttävää.

Olen kuitenkin sen verran kokematon klassisen suhteen, etten oikein tiedä mitä hankkia. Tietenkin tunnistan hittibiisejä esimerkiksi Vivaldilta, Mozartilta, Orffilta ja vaikka Bachilta tai Ravelilta. Jokusen hyvän hitaan vaikka Sibeliukselta tai Barberilta. Mutta on paljon jota en tunne. Enkä oikein osaa etsiäkään. DG Web shop, jos joku, tarvitsisi ehdottomasti hyvän suosittelumekanismin.

Eilen sai lukea että äskettäin viisikymmentä vuotta täyttänyt EU on ottanut Applen, pian neljä vuotta vanhan, musiikkikaupan hampaisiinsa.

[...]kuluttajat voivat ostaa musiikkia ainoastaan asuinmaansa iTunes-kaupasta.

Lisäksi eri maiden hinnoissa on tuntuvia eroja.
–
Taloussanomat: Applea uhkaa miljardisakko

I feel a song coming on, sanoi Dame Edna aikanaan. Minä en tuntenut laulua tulevaksi, en suojattua tai suojaamatonta, vaan pitkän tekstin. Innostuneena EU:n näkemyksestä hyppäsin sanaisen ratsuni selkään ja suuntasin kohti tuulimyllyjä. Aloittelin hiukan pidempää kirjoitusta jossa oletin että Applen rajoitukset ovat levy-yhtiöiden vaatimuksia. Kaivelin tietoa sieltä täältä.

Ptruu! Ratsu raukka, hidas kuin etana: Tänään sitten saan lukea uutisista sen mitä eilen oletin (kiireessä sielläkin tainnut tulla jokunen kirjotusvrihe?).

Applen vastalauseen mukaan yhtiö on alusta lähtien yrittänyt tarjota yhden Euroopan kattavan kaupan, joka olisi kaikkien jäsenmaiden asukkaiden käytettävissä. Levy-yhtiöt ovat kuitenkin estäneet tämän väittäen, että niillä on lailliset oikedet päätää milaisia oikeuksia Applelle annetaan.
–
Tietokone: Apple torjuu EU:n syytökset

Ei sinänsä mikään yllätys. Ainahan levy-yhtiöt ovat kontrolloineet mitä musiikkia missäkin myydään. Ennen internettiäkin. Eipä ole siitä aikaisemmin tullut niin kovaa porua. Ja siihen on olemassa syy.

Distribution is the key aspect to making money in the music industry.
–
The Mac Observer: The Real Threat To Record Labels From The Apple Music Stores: Independence

Levy-yhtiöitä uhkaa miljardisakot? Missä sellainen otsikko?

Vaikka sanainen ratsuni ei eilen laukannut tarpeeksi nopeasti, ja ympäröivä maailma ajoi ohi, ajattelin kuitenkin julkaista sen mitä eilen löysin. Kävin nimittäin katsomassa paria verkkokauppaa. Renkaita potkimassa.

Ensin astelin reteästi Amazoniin.

Amazonin Euroopan verkkokaupoista voi tilata levyjä suomeen, posti kulkee ja Itella polkee. Eli ei rajoituksia sen suhteen. Mutta, samalla levyllä on eri maissa eri hinta. Esimerkkinä Rollareiden uusin, joka halvimmillaan on 9,99 € (amazon.fr) ja kalleimmillaan 13,29 € (amazon.co.uk) + postimaksut. Vertailuna, ihan vaan huvin vuoksi, sama levy Applen musiikkikaupasta 9,99 € (fr) ja 11,82 € (uk), ei postimaksuja.

Tuntuvia hintaeroja Amazonissa (mikä lienee hintaero ns. normaaleissa levykaupoissa?). Tottahan EU:n kilpailuviranomaiset ottavat huomioon Amazonin epäkoherentin hinnoittelun ja pyytävät heiltäkin lausuntoa asiasta?

Sitten siirryin internetin toiselle puolelle ja avasin oven Adoben putiikkiin.

Adobe harrastaa maakohtaisia (!) kauppoja EU:n internetissä. Oli siis paikallaan tehdä hintavertailua yhdestä heidän ohjelmistaan: Photoshop CS3 Mac (ei päivitys), englanniksi, toimitusmuotona lataus verkosta. Tässä jokunen poiminta euroissa (hintojahan ei pidä verrata ameriikan vastaaviin, sillä siellä ohjelma on vielä halvempi, sama ohjelma – samat bitit samassa järjestyksessä).

• 833,69 monessa Euroopan maassa, myös Suomessa
• 831.68 Tanskassa
• 826,80 Italiassa
• 798.70 Ruotsissa
• 717.52 Norjassa

Luxemburgin kaupassa ladattava versio maksaa 833,69, mutta jos tilaa ohjelman laatikossa, sisältäen CD:n ja painettua matskua, tippuu hinta, ollen vain 792,35. Mikä on hassua, koska laatikkoversio on yleensä kalliimpi. Tunnistikohan järjestelmä minut urkkijana, sillä sain ensin tanskan kaupassakin eurohinnat (fiksuja muks… eiku kauppasovelluksia). Ja jos tilaan Suomeen voin tilata vain suomihinnoin, asuinmaani Adobe-kaupasta.

Adobea uhkaa miljardisakot? Eipä ole sellaista otsikkoa näkynyt vaikka kyseessähän on bittivirran myynti, kuten Applenkin tapauksessa. Eiköhän EU:n aina valppaat virkamiehet ole jo varmasti tämänkin epäkohdan kimpussa. Hmm…? Jotenkin tuntuu siltä, että eivät ole.

Do you think it’s fine that a CD plays in all CD players but that an iTunes song only plays in an iPod? I don’t. Something has to change.
–
Komissaari Meglena Kuneva

Apple on varmaan helpompi syyllistää kuin levy-yhtiöt, ja näyttävämpi kaato (jos sellainen tulee) kuin esim. Universal, jonka brändillä ei Edwin Eurooppalaiselle ole murto-osaakaan siitä voimasta joka on iPodilla. Jossain päin Keski-Euroopan viidakoita gorillat jo karjuen takovat rintojaan ja simpanssit hyppivät villisti kirkuen. Uhuhuhu! Uhuhuhu!

Niin ja Applehan on ameriikkalainen yhtiö. Levy-yhtiöistä, siis niistä neljästä suuresta, kaksi ja puoli on Eurooppalaisia (Steve Jobs: Thoughts on Music, 6.2.2007).

Odottelen jännityksellä miten tämä tapaus etenee. Rankaisevatko EU:n kuluttaja-asiavirkamiehet niitä tahoja jotka pakottavat musiikkimyynnin rajoituksiin vai saako Apple syyt niskoilleen, ammutaanko viestinviejä?

Jatkoa odotellessa voin antaa kuolan valua suupielistä ja hakkua kotimaisia nettimusiikkikauppoja kuten MTV3, Welho, NetAnttila, Musiikkilataamo… Yksikään näistä ei myy musiikkia jota voisin edes tietokoneellani soittaa, saatikka siirtää sitä omaan ’mp3′-soittimeen (hassu termi). Oikeastaan kaikki musiikkikaupat, jotka IFPIn ylläpitämällä latauslistalla mainitaan, ei ole vain käyttöjärjestelmärajoitteisia, vaan myös niin mediasoitin-, kuin myös selainrajoitteisia. Microsoftin musiikkikauppaan en edes pääse katselemaan. Hesarin kännykkäversio musiikkilataamosta ei tue minun puhelintani.

Miksi listalta puutuu iTunes Store? Luulisi että se on iso tekijä digitaalisen musiikkikaupan alalla?

Hmm.. hetkinen – IFPIn lista tietokoneella/puhelimella ladatusta musiikista? Eikös IFPIn apulaisjohtaja Kyyrä tässä jokunen aika sitten ollut sitä mieltä että musiikin kuuntelussa kaikki paitsi stereo tai autoradio on ekstraa ja että ei pidä odottaa että se toimii… ai mutta, siinähän olikin puhe vain CD-levyistä ja miten ne ovat kopiosuojaamattomia, tai ainakin hyvin harva on. Tai miten se nyt menikään?

Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat. Nyt sitä ekstraakin sitten oikein listataan.

No, tästähän olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Turha jauhaa asiaa tätä enempää.

Paitsi että tähän on pakko linkittää: EFFI: Kopiosuojaukset uhka kotimaisille verkon sisältöpalveluille.

Mitä jos olisi tosi pähee ride joka olisi pimpattu viimeisen päälle semmoisella poppikoneella josta lähtisi kunnolla desibelejä. Sitten sitä istua nököttäisi jossain torilla luu ulkona ja luukuttaisi sitä tämän päivän parasta musiikkia kybällä kun kaikenmaailman datsun sata aat ajelisi pillurallia luullen että ne oikeasti saa. Onko se se julkista musiikin esittämistä? Pitäisikö semmoisesta maksaa Teostolle fyrkkaa?

Entä jos kuuntelisi musaa dösässä jostain ipodista tai jostain muusta kännettavasta soittimesta niin tajuttoman kovaa että puolet koko bussista kuulee mikä soi. Onko se se julkista musiikin esittämistä? Pitäisikö semmoisesta maksaa Teostolle fyrkkaa?

Missä menee julkisen esittämisen raja?

Jos linja-autossa soi radio ja yksi matkustaja haluaa radion kiinni, on, jos en ole väärässä, kuskin suljettava radio vaikka muut matkustajat haluaisivatkin kuunnella sitä iän ikuista iskelmäkanavaa. Miksi ei samaa veto-oikeutta voisi käyttää jos ei halua kuulla sitä iänikuista hissimuzakkia shoppaillessa tai jos päivän kuumimmat hittirenkutukset eivät kiinnosta kun mussuttaa hampurilaista jossain perheravintolassa? Olisi se muuten kauheata jos spudarillakin pauhaisi poppi kun käy nappaamassa illan päätteeksi matkaevästä.

Koskahan Teosto ryhtyy perimään hilloa siitä että kuulee musaa (julkisella paikalla)?

Kun maanantain lounaalla puhutaan tämmöisiä, mitä voi perjantailta odottaa?