Jutut avainsanalla: näyttely


Yksi niistä monista ekoista kerroista

Pekka • 22.2.2013, 19.40

Kävin tänään ensimmäistä kertaa koskaan Heurekassa. Sinne minut houkutteli Body Worlds -näyttely, jossa esillä on plastinoituja ruumiita ja ruumiinosia. Jännää ja hiukan groteskiakin. Samalla tuli tarkasettua mitä muuta Heurekassa oli tarjolla. Ja olihan siellä vaikka mitä. Hauska paikka. Kas kun en ole siellä aikaisemmin käynyt.

Kroppa
Näyttelyssä valokuvaaminen on kielletty.

Comments Off

Avaisanat: , ,


Kyldyyrirundilla

Pekka • 9.2.2013, 18.36

Martti Jämsän valokuvat Virka Galleriassa saivat minut tänään oikein hyvälle tuulelle. Hienoa ympäristön tarkkailua ja ainakin minun makuuni sopivaa huumoria. Näyttely jatkuu 28.3. asti.

Martti Jämsä Virka Galleriassa
Hyvä näyttely.

Toinen erittäin piristävä näyttely oli Lasten kaupunki Sederholmin talossa. Tällainen nostalgikko kuin minä sai hyvän annoksen mennyttä maailmaa näyttelystä. Tämän lisäksi hienoa on se, että näyttelyssä saa koskea tavaroihin (ei ihan kaikkiin mutta moniin) ja näyttelyssä olikin hyvä meininki kun vaahtosammuttimen kokoiset tyypit saivat temmeltää ja säätää.

Lasten kaupunki Sederhomin talossa
Mainio näyttely.

Näiden kahden näyttelyn jälkeen kävin katsomassa miltä näyttivät tyhjät öiset metroasemat jotka ovat esillä Kaisaniemen metroasemalla. Ihan mielenkiintoisilta näyttivät.

Metrossa
Kostea metro.

Päätin kyldyyrirundini Kiasmaan jonne minut houkutteli Jouko Lehtolan valokuvat. Kovaa kamaa oli, huh. Samalla katsastin Dan Perjovschin piirustusinstallaation josta en oikein osaa sanoa pidinkö vai oliko se vähän heppoinen esitys.

Kiasma
Kiasmasta nähtynä.


Pari näyttelyä

Pekka • 3.2.2013, 12.49

Mainostan tässä paria hyvää näyttelyä. Menkää ja katsokaa!

Galleria Kalleria 14.2.2013 asti – Boys Will Be Boys on seitsemän visuaalisen alan ammattilaisen yhteisnäyttely, jossa on esillä tekijöiden lapsuuden aikaisia piirustuksia ja veistoksia, sekä tämän päivän versiot näistä teoksista. Hauska ja mielenkiintoinen.

Minä avajaisissa.
BWBB-näyttelyn avajaisissa. Valokuvaaja: Timo Sulkamo.

Galleria Huuto 10.2.2012 asti – Kia Oraman valokuvanäyttely Anni, osa 1 kertoo talon tarinaa. Siitä, miten asiat muuttuvat asukkaan vanhetessa ja pois muuttaessa. Siitä, mitä talolle tapahtuu asukkaan kuollessa ja kun talosta huolehtiminen siirtyy sukulaisille. Tyylikäs ja tunnelmallinen.

Kia Orama: Anni, osa 1
Kia Orama, Galleria Huuto.

Comments Off

Avaisanat: ,


Polaa

Pekka • 21.8.2012, 10.54

Polaroid-näyttely Valokuvataiteen museossa

Valokuvataiteen museossa on näytteillä polaroideja, niin sellaisina kun ne yleensä tunnetaan kuin myös esim. hopeagelatiinivedoksina (eli ns. mustavalkoprintteinä) – oli joskus sellaistakin polaroidmatskua joista sai negatiivin käyttöönsä. Laaja näyttely, paljon kuvia. Vähän ähky tulee, mutta ihan mielenkiintoinenhan se. Siinä kun katselin niitä pieniä, hieman heikkolaatuisia kuvia joissa on räpsäisyfiilis, tulin ajatelleeksi miten varmaan 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä oli ihmisiä joiden sydämet särkyivät kuin Petteri Järvisen, kun kuvaajat tieten tahtoin valitsivat huonon kuvanlaadun teknisesti paremman sijaan (case instagram). On näyttelyssä toki isoja ja todella huippulaatuisiakin kuvia.

Valokuvataiteen museo järjesti myös kolme Impossible Project -työpajaa joissa pääsi tutustumaan entisessä Polaroid-tehtaassa valmistettavaan pikafilmimateriaaliin. Siitä onkin aikaa kun olen pikafilmille kuvannut. Vaikka kuvaamiseen oli aika vähän aikaa, eikä työpaja ihan vastannutkaan sitä millä sitä mainostettiin (missä oli esim. luvattu kaksoisvalotus?) oli se kuitenkin ihan mielenkiintoinen kaksituntinen.

Pikafilmille kuvattuja kuvia


Peukutusta

Pekka • 25.3.2012, 15.36

Helsinki Photography Biennalen näyttely No Exit, josta Kaupungin tila -niminen kokonaisuus löytyy Hakasalmen huvilasta ja Eletty kaupunki -setti on näytillä Sederholmin talossa, on mielestäni oikein mainio ja monipuolinen näyttelykokonaisuus.

- * -

Niin ja on pitänyt jo jonkin aikaa kehua Villa Kaurilan saunatupaa. Ei ehkä kaupungin halvimpia tilaussaunoja, mutta vallan hurmaava paikka. On kuin landella olisi vaikka onkin vain kivenheiton päässä keskustasta. Viihtyisä ja tunnelmallinen tupa, hyvät löylyt, loistava palvelu ja terassilla on jääkaappi on juomien ja grillimakkaroiden säilyttämiseen.

- * -

Lopuksi juomajuttu. Hankin vähän aikaa sitten kahvinvalmistukseen AeroPress-häkkyrän. Suhtauduin hiukan skeptisesti laitteeseen, mutta jo ensikupponen sumppia oli ilo makunystyröille. Pienen harjottelun jälkeen (jotta löytäisin sopivan suhteen kahvin ja veden määrälle) on ihan pakko kehua apparaattia: sen avulla saa nautittavakseen loistavan makuista kahvia.

kukka muurissa
kukka se on


Näyttely digiseinällä

Pekka • 7.6.2011, 12.25

Pietarsaaressa? Kyseinen, lähes huudahdus, on monen reaktio siihen, kun kerron mihin olen valokuvanäyttelyni (ensimmäinen näyttelyni kahdeksaan vuoteen) ripustanut. Jep, musiikkikahvila After Eightissä on esillä koko kesän, 26.8. saakka, valikoima monivalotuksia joiden aiheena on luonto ja sen värit sekä muodot.

Koska kuitenkin internet on olemassa, olen kasannut näyttelyni, pienin eroin, esille ja myyntiin Kuvaloon. Pienet erot fyysiseen näyttelyyn ovat ne, että kuvavalikoima on hiukan eri (esim. siksi, että jotkut kuvat eivät sovi Kuvalon tarjomiin kuvakokoihin) ja, että kuvia on netissä on hiukan enemmän. Kuvalosta voi tilata kuviani paperisesta kymppikuvasta halvalla 70 x 100 cm canvastauluun hiukan kalliimalla, itselle, lahjaksi tai itselle lahjaksi.

Monivalotuksia - Flerexponeringar
Monivalotuksia Kuvalossa


Kysyvä ei tieltä eksy, jos nyt edes tietä löytää

Pekka • 27.5.2011, 13.39

Jos haluaisi olla hyvä kansalainen ja pelata peliä sääntöjen mukaan, on se tehty hyvin vaikeaksi. Paljon on asioita joista ei pieni ihminen mitään tiedä, mutta jotka ovat viranomaisille ja byrokraateille erittäin tärkeitä asioita. Niinpä siis kun vastaan tulee jotain jota ei ymmärrä, pitää viranomaiselta kysyä miten toimia jotta asiat menevät oikein.

Vaan aina ei kuitenkaan kysyminen auta.

Case: Verottaja

Siinä minä sitten olin, yllättävän lyhyen jonotusajan jälkeen, verotoimiston asiakaspalvelupisteen luukulla. Istahdan alas ja tervehdin tiskin toisella puolella olevaa, mukavan oloista naista. En voi olla huomaamatta tämän todella siistiä pukeutumista, huoliteltua ulkonäköä ja timantein koristeltua kellon ranneketta.

Kysyn sen mitä tänne olin tullut kysymään. Olin toki jo netistä katsonut mitä viranomainen kertoo taiteen myynnin verotuksesta, mutta koska en tuosta mielestäni tullut hullu hurskaammaksi, päätin käydä ihan kasvokkain asiaa kyselemässä. Siispä kysyin: Jos minä yksityishenkilönä pidän valokuvanäyttelyn ja myyn sieltä teoksia, miten hoidan asian niin, että se menee verotuksellisesti oikein?

(Jännää tietenkin on se, että kun tässä on 6,5 vuotta taideopintoja takana, en muista kyllä kertaakaan tällaisen asian olleen esillä. En kyllä mitään tuollaista opiskeluaikana kaivannut – tai ymmärtänyt kaivata – mutta jotenkin, näin jälkikäteen ajateltuna, siitä olisi kyllä ollut hyötyä.)

Nainen tiskin takana ei osannut suoraan vastata. Olisin ollut aika yllättynyt jos olisin saanut vastauksen suoraan, kuin apteekin hyllyltä. Eihän kukaan voi kaikkea verotusteknistä tietää, ajattelin. Kehui sitä, että olin jo käynyt verkossa katsomassa ja täten tiesin enemmän kuin moni muu joka käy asiakaspalvelupisteessä kyselemässä asioita. Otti puhelimen käteen ja soitti jonnekin kysyäkseen asiaa. Kyseli siinä puhelun lomassa, josko minulla on Y-tunnus (ei ole, olen siis yksityishenkilö) tai jos olen ennakkoperintärekisterissä (en ole).

Siinä sitten puhelun jälkeen juteltiin kaikenlaisista asioista jotka liittyvät kysymääni ja täytyy painottaa, että harvoin olen saanut niin mukavaa palvelua mistään kuin verotoimiston asiakaspalvelussa sain. Ihan oikeasti, se oli todella mukava käynti.

Pitää kuitenkin sanoa, että olen hiukan hämmentynyt siitä, että verottajan asiakaspalvelussa eivät osanneet sanoa, miten minun pitää homma hoitaa, että se menee verotuksen kannalta oikein. Toistan: Verottaja ei osaa kertoa, miten minun yksityishenkilönä pitää toimia, jotta näyttelyssä myytyjen teosten verotus menee oikein. Vielä kerran, vaikka tämä jo rupeaa tuntumaan toistolta: Verottaja ei osaa informoida miten yksityishenkilön pitää toimia jos tämä pitää näyttelyn ja sieltä myy teoksia.

Olen pöllämystynyt. Kuka sen tietää, että miten verotus menee, jos ei veroviranomainen? Oikeasti? Miten voi olla?

Jäin sitten miettimään, että eikö tässä maassa yksikään yksityishenkilö ole koskaan pitänyt taidenäyttelyä jossa on myyty teoksia? Sekö on syy, ettei veroviranomainen osaa kertoa miten asia menee. Vai onko niin, että koska verottaja ei osaa kertoa miten asia hoidetaan oikein, on se yksityishenkilön kannalta niin ongelmallinen tapahtuma, että mieluummin jätetään sitten kaikki vero maksamatta? Vai katsotaanko taidetulot niin pieniksi, ettei niistä jakseta välittää, kunnes tietenkin sitten jälkikäteen ukaasein, jälkiveroin, koroin ja rosiskeikoin?

Luulisi verottajankin ymmärtävän sen, että jos rahasta luopumisen tekee helpoksi, rahasta luovutaan helpommin. Mutta nyt kun rehellisenä oleminen on tehty todella hankalaksi niin ettei viranomainenkaan osaa auttaa, jää miettimään mitä sellainen viestittää? Että rehellisyyden eteen on silmät sidottuina taisteltava hiki hatussa läpi epämääräisen pykäläviidakon, tallata itselleen polku jonnekin jossa ei edes viranomainen ole käynyt. Pelottavaa. Ja vielä pelottavampaa on se, että tällä tavalla verottaja ohjaa ihmiset epärehellisyyteen. Ei siksi, että ihmiset haluaisivat olla epärehellisiä, vaan siksi, että ihminen synnynnäisesti on eläin joka valitsee helpoimman tien, yksinkertaisimman tavan. Oikopolkujen syntyminen ei ole sattumaa, se kuuluu luonteeseen. Järjestelmä itse siis tukee sitä, ettei järjestelmää pidä tukea tekemällä väärät asiat helpommiksi kuin oikeat asiat.

Tässä vielä vinkki. Koska viranomainen ei osaa auttaa, ehkä joku muu osaa. Luulisi tällaisen asian tuovan ihmisiä esim. kurssille (esim. työväenopisto) jossa opastetaan ja konkreettisesti näytetään miten nämä asiat on hoidettava.


Kulttuurinkuluttaja

Pekka • 6.4.2011, 19.02

Olisipa mukava jos näitä pääkaupunkiseudun gallerioita ei tarvitsisi etisiskellä monesta paikkaa ja erinäisiltä vanhahtavilta saiteilta. Jos olisi gallerioille, museoille ja muille näyttelytiloille samanlainen palvelu kuin Eat.fi on: Se olisi mukavaa. Kännykässäkin. Luulisi, että tuommoisella voisi lisätä myös kävijämääriä. Jos sellainen siis gallerioita kiinnostaisi.

Olisi mukavaa myös, että näyttelyistä olisi enemmän tietoa siellä missä näyttelyt ovat, etenkin jos maksavat. Ajattelin, kun Taidehallin ohi kävelin, että mikäs näyttely täällä? Kadulla vain näyttelyn nimi, enkä taitelijoiden nimiä tunnistanut. Poikkesin sisään. Pimeässä ala-aulassa kysyin lippuja myyvältä, kun ei missään asiaa sen tarkemmin selitetty, josko voisi kertoa mikä näyttely täällä on. Jotain videoita taitaa olla, kertoi. Tuli semmoinen sika säkissä -fiilis. En ostanut lippua. Olisi näköjään pitänyt tutustua etukäteen – ei satunnaiselle piipahtajalle.