Jutut avainsanalla: netti


Epäselvä rooli

Pekka • 18.12.2011, 09.10

Tätähän tämä juttu kai oikeasti tarkoittaa:

Kaupallisen median rooli internetissä on kansalaisille epäselvä, kertoo kaupallinen media.

Lehden (ei kuitenkaan Lehden vaikka niin voisi kuvitella) Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 75 prosenttia suomalaisista näkee eron Ylen ja kaupallisten tekijöiden tarjoamissa nettipalveluissa. Lähes puolet ei osaa sanoa, eroaako kaupallisen median nettipalvelut Ylen vastaavista. Jopa 65 prosenttia vastanneista katsoo, että mainosrahoitteisen median tarjonta ei eroa riittävästi Ylen nettipalveluista.

- * -

Ja tässä vielä oiva mielipide tähän (hohhohijaa, krooh pyyh, zzz…) Yle-kinasteluun Aamulehden blogeista: Kuka eniten hyötyy netistä ovat yksinelävät mutta mitä yle puhuu netistä itsehän sinne ovat tupannneet itsensä.

Päivitys (vähän jutun julkaisun jälkeen): Heh, tuo alkuperäinen Aamulehden juttu löytyy vaikka mistä, muttei Aamulehdestä.


Keskustelin radion kanssa

Pekka • 29.10.2011, 12.19

Kävin dialogia radion kanssa. Ja se vastasi.

En siis höpöttänyt ääneen radiovastaanottimelle kuin mökkihöperö mummo mökissään höperönä vaan annoin palautetta Radio Helsingille verkkosivuillaan olevan shoutboxin kautta. Ääni radiossa kommentoi kirjoittamaani. Tarkensin asiaa hiukan netin kautta. Radio vastasi taas. Kiitin.

Vaikka tapahtumassa ei ollut mitään erityisen uutta, erikoista tai muutenkaan spektakulääristä, pitää kuitenkin todeta, että onhan se tavallaan hienoa kun voi hoitaa homman tällä tavalla.

Tällaisia pieniä asioita jotka voivat saada ihmisen hyvälle tuulelle pitäisi olla enemmän – eikä vaan sitä, vaan pitäisi useammin myös pystyä huomaamaan juuri tällaisia pieniä toimivia asioita. Näistä saa enemmän kiksejä kuin yhdestäkään suurella rahalla tuotetusta tarkkaan suunnitellusta ”elämyksellisestä *)” markkinointihömpötyksestä.


*) jo pelkkä sana on tuoda yöööoksennuksen suuhun.


Nettiä päivittämässä

Pekka • 30.4.2010, 00.15

Päätin päivittää internettini nyt kun Welho on laittanut pakettinsa uusiksi. Kävin jokusen kerran heidän verkkopalvelussaan katselemassa ja olin useamman kerran jo viittä vaille painamassa tilauspainiketta, kun jätin homman kesken.

Jos Welholla katseltaisiin analytiikkaa, niin mitäköhän siellä ajateltaisiin? Ehkä siellä mietittäisiin kyseisen sivun taittoa ja sisältöä ihmetellen mikä pelotti asiakkaan pois useamman kerran? Vaikka tuskin siellä kukaan huomaa, että jo yli kymmenen vuotta Welhon asiakkaana ollut tyyppi jättää tilausprosessin monesti kesken.

Kun sitten päivänä eräänä olin – en osaa sanoa monettako kertaa – taas siinä tilauspainikkeen ääressä, kaikki tiedot lomakkeisiin täytettyinä, jäin miettimään että mikä on, kun en saa tilatuksi. Mikä estää? Se ei ole hinta. Se ei ole se, ettenkö ymmärtäisi mitä olen hankkimassa. Eikä minulla ole mitään Welhoa vastaankaan.

Pim! Yllättäen tajusin. Olin käynyt läpi (melkein) koko prosessin ilman, että missään olisi kerrottu miten vaihto nykymodeemista uuteen tapahtuu. Olenko ehkä ilman nettiä jonkun aikaa? Joudunko olemaan kotona 3-10 päivän kuluttua tilauksen käsittelystä klo 6.30-21 välisenä aikana jotta joku lähettipalvelu voi tuoda laatikollisen uutta rautaa? Entä vievätkö ne mennessään entisen? Meinaan aikaisemmin kun on vaihtanut nopeampaan, on joutunut lievään kuulusteluun jos ei ole ollut kaikki pahvit, johdot, liittimet ja tilpehöörit mukana. Voisiko vaihdon hoitaa Welhon putiikissa? Olin epätietoinen: Siksi en tilannut.

Tajutessani mistä kenkä puristi huomasin asiakaspalvelun numeron Welhon verkkosivulla siinä kohtaa tilausprosessia johon olin jumittunut ja päätin soittaa.

Hitto, että vihaan automatisoituja puhelinvaihteita. Paina yksi jos haluat sitä, paina kaksi jos haluat tätä. Koskaan ei kerrota montako vaihtoehtoa on tulossa ja niinpä sitä on pakko kuunnella kaikki läpi, että tietää sitten lopuksi painaa sitä perhanan ykköstä. Mutta kun olin päässyt kylmän koneellisen osuuden läpi, vastasikin asiakaspalvelija aika nopeasti (nopeammin kuin Saunalahti/Elisa jossa ilmoitetaan keskimääräinen odotusaika, esim. 3 minuuttia, mutta sitten sitä kuuntelee hissimusiikkia ainakin seitsemän kertaa pidempään).

Siinä sitten asiakaspalvelun kanssa jutellessani käy ilmi, että Welhon modeemin vaihto (=nopeampi nettiliittymä) toimii niin, että lähettävät uuden laitteen postissa eikä vanhaa tarvitse palauttaa. Yllätyin. Mitä minä tällä vanhalla sitten, kysyin, johon Welhon edustaja vastaamaan, että minulla on periaatteessa kaksi vaihtoehtoa jos en halua laitetta omaan digimuseeoni (toim. huom.: ei oikeasti käytetty termi vaan kirjoittajan tulkinta). Voin viedä modeemin Welhon putiikkiin josta se hoidetaan jätekierrätykseen oikealla tavalla. Tai voin antaa modeemin jollekin joka voisi tarvita nettiä sillä nopeudella joka minulla on nyt, jolloin itse saan yhden ilmaisen kuukauden uudella nopeudella ja se joka ottaa vanhan modeemini saa kaksi ilmaista kuukautta ja jatkaa listahinnoin sen jälkeen jos niin haluaa. En oikein tajunnut miten modeemin siirto tapahtuisi, mutta tutkin asiaa, sillä se on houkutteleva idea.

Kiitin tiedosta ja tilasin uuden modeemin. Tämän jälkeen painotin asiakaspalvelijalle, että tämän on ilmoitettava Welhossa sille/niille jotka ovat nettipalvelunsa vastaavia, palvelunsa puutteista: tilausprosessi, vaikka muuten on selkeä, ei vala luottamusta sillä missään ei kerrota miten toimitus tapahtuu (tai sitä ei huomaa vaikka käy palvelussa useasti) eikä siellä myöskään kerrota modeemin lahjoituksen mahdollisuudesta (kiva mahdollisuus auttaa muita ja Welholle lisämyyntiä mahdollistava liike). Lupasi kertoa viestin eteenpäin (olen skeptinen sen suhteen, että mitään tulee muuttumaan, mutta hei, ainakin yritin).

Mitä tästä opimme?


Kuka pelkää skrollipeikkoa?

Pekka • 30.11.2008, 20.20

Syksyn mittaan olen useaan kertaan joutunut keskusteluun jossa toinen osapuoli miettii verkkosivujen vieritystarvetta. ”Kyllähän sivun pitää näkyä kokonaan ilman vieritystä”, on sanottu, kuten on myös ”Vieritys on huono juttu, sillä käyttäjät eivät vieritä”.

Että häh, siis anteeks’ mitä? Viimeksi kun tarkistin kalenterista, totesin ettemme enää elä 1990-lukua.

Mistä tämä vierityspelko on löytänyt tiensä ihmisten mieliin? Ei havaintoa, mutta kuvittelisin sen olevan jäänteitä menneiltä ajoilta ja sitä, etteivät ihmiset aina oikein tiedosta omia tapojaan.

Jotta voisin helpommin taistella tätä outoa skrollipeikkoa vastaan, päätin hakea hiukan taustaa perusteluille, työkaluja myytin murtamista varten.

Yksitoista vuotta sitten (eli tämä asia taitaa olla niitä harvoja juttuja verkossa jotka ovat vanhempia kuin IE6) Jakob Nielesenin Alertboxissa luki: Scrolling Now Allowed. Sittemmin Jaakko on keskittynyt haukkumaan lähinnä sivuttaissuuntaista vieritystä tai sellaisia vierityspalkkeja jotka ovat ylidesignattuja eivätkä minkään standardin mukaisia: ”Usability is almost always enhanced when you use the built-in scrollbars rather than design your own.

Jos sivujen vierittäminen olisi paha asia, eivätkä ihmiset sitä tekisi, niin aika monella sivustoilla menisi varmaan aika huonosti. Meneekö? Jos ihmiset eivät vierittäisi, jäisi Amazonilla paljon näkemättä. Jääkö? Kannattaako sivun alatunnisteeseen panostaa?

Jos pelkää sitä, ettei palvelun alalaitaa kukaan näe, on pelko aika turha. Fittsin lain mukaan sivun ylälaita on tietenkin nopein löytää: se on siinä heti tarjolla (kun tulee sivulle). Toiseksi nopein, saman lain mukaan, on sivun alalaita. Se vaatii tietenkin liikkeen (vieritys), mutta koska alalaidan ohi ei pääse, voi sinne vierittää itsensä miten vauhdikkaasti vaan. Alalaitaanhan pääsee myös yhdellä napin näpäytyksellä.

Kun tein työtä Plazan parissa, muistan siellä tulleen esille sen, että oli juttunosto etusivulla missä vaan, se ohjasi aina liikennettä juttusivulle. Ja Plazan etusivu on aika pitkä. Eli riippumatta siitä tarvitseeko sivua vierittää tai ei, ihmiset löytävät sieltä sen mikä heitä kiinnostaa. Tietenkin ylälaidan linkit saavat enemmän klikkejä, mutta se johtuu niin siitä, että ne ovat näkyvillä heti sivulle tultaessa kuin myös siitä, että ylälaidassa yleensä on kaikkein tärkeimmät asiat (esim, navigaatio, uusin sisältö, jne.).

Oma olettamukseni skrollipeikon sitkeydestä on, että ihmiset eivät aina tajua tai muista vierittävänsä. Vierityspalkit eivät ole nettispesifinen ilmiö, vaan vierittämistä esiintyy muissakin ohjelmissa (Wordista videoeditointiin) ja se on ollut osa graafisia käyttöjärjestelmiä kohta neljännesvuosisadan ajan. Ihmiset ovat oppineet – vierityksestä on tullut itsestään selvää, eli rutiinina ja rutiinin jättämä muistijälki ei ole erityisen helposti purettavissa jälkikäteen.

Niin, ja sitten on myös tämä:

While placing valuable content above the fold is a best practice, most users will be exposed to content halfway down the page.

Scrolling: Do They or Don’t They? A Data-Driven Analysis (Digital Design Blog)

Eiköhän tässä nyt alkajaisiksi ole jotain kättä pidempää skrollipeikkoa vastaan.

Tutki data,
mittaa muu,
skrollipeikko lannistuu!

Sitten tietenkin voi miettä, että lukevatko ihmiset sitä mitä sivulla on, ja miksi lukevat, tai jättävät lukematta? Mutta se onkin jo ihan toinen keskustelu.


Linkki on siis oikeasti hyvä asia

Pekka • 24.11.2008, 13.57

Ai, että ei saisi linkata suoraan juttuihin? Että pitäisi ohjata vain palvelun etusivulle?

Olen käsitellyt tätä joukkotiedotusvälineiden linkkipelkoa aikaisemminkin, mutta palataan aiheeseen nyt tästä syystä: Denmark: “Deep Linking” Under Fire by Newspaper Publishers (Global Voices Online).

Tätä ”ei saa linkittää”-hysteriaa tuntuu esiintyvän niin paljon, että sitä oikein jää miettimään mistä tässä oikeastaan on kyse? Minun on vaikea uskoa, että verkkopalveluita pyörittävät tahot oikeasti haluavat päästä eroon suorista linkeistä juttuihin. Nehän tuovat lukijoita paikalle ja lukijathan ovat mainostulojen perusta: Mitä enemmän kävijöitä, sen helpompi mediamyynnin on tahkoa rahaa lehdelle.

Vaan jos haluavat päästä eroon suorista linkeistä, niin tässä jokunen vinkki tanskanmaalle. Ensinnäkin, lopettakaa hakukoneoptimointi heti! Se on teille selvästikin vaan turhaa rahanmenoa. Toiseksi, käyttäkää ensimmäisen vinkin avulla säästetty raha piilottaaksenne sisältönne Googlelta. Tämän voi tehdä useallakin tavalla. Kaiken sisällön voi esimerkiksi laittaa lukkojen taakse, tai sitten kaikkia palveluun ’väärää kautta’ tulevia voidaan rankaista pakottamalla heidät etusivulle. Jälkimmäinen vaatii vain hiukan koodia (ei erityisen vaikeata, veljenpojan kaverin kaimakin osasi tehdä sen jo ala-asteella).

Vaikka liikenteen pakottaminen etusivulle on lastenleikkiä, ei sitä kuitenkaan tehdä. Miksi? Mitä tanskalaiset ket(k)ut tässä ajaa oikeasti takaa sillä, että linkkien pitäisi ohjata palvelun etusivulle eikä suoraan juttuihin? Jokin ei oikein täsmää…

En oikein usko tahtoon ”kontrolloida käyttäjäkokemusta” (vaikka kyllähän etusivulle pakottaminen nimenomaan on käyttäjäkokemuksen kontrollointia, negatiivisessa mielessä). Olisko tässä siis kyseessä yritys keinotekoisesti kasvattaa arvoa? Kun kaikki menevät etusivulle, on se arvokkaampi sivu kuin muut ja näin mediatilan hintaa voi nostaa. Niin ja useampihan altistuu silloin myös koko etusivun valtaaville mainoksille. Näyttömäärät lisääntyvät, kassa sanoo kilikili.

Nythän etusivu ei ole netissä liikkumaan tottuneen kannalta juurikaan sen kummempi sivu kuin mikään muukaan sivu, tärkeimpiähän ovat aina ne joilta saa sen tiedon mitä sillä hetkellä tarvitsee. Millä siis saadaan aikaiseksi supersivu joka on muita arvokkaampi? Taistelemalla tuulimyllyjä vastaan, tietenkin.

On tavallaan surullisen huvittavaa miten voimakkaasti usko bannereihin (joita kuitenkin niin harva klikkaa) ohjaa kaikenlaiseen hullutteluun. Paljonkohan sellaiseenkin oikeasti kuluu rahaa? Voisikohan sitäkin rahaa käyttää jotenkin järkevämmin?

Comments Off

Avaisanat: , , , ,


Pumppuhuoneen kummitus ei ehkä kiinnosta kaikkia

Pekka • 17.9.2008, 20.08

Vuosikymmen sitten 20 prosenttia verkkohauista oli pornoa, mutta enää vain 10 prosenttia. Samaan aikaan Facebookin kaltaisten sosiaalisten verkostojen suosio on noussut huimasti.

Tietoviikko: Facebook vie enemmän aikaa kuin porno

Niin, tai kuten kolleega tokaisi mainitessani hänelle tästä uutisesta: ”Ehkä pornoa ei enää tarvitse hakea”. Eli jos porskia löytyy hakematta, niin totta ihmeessä sen hakeminen vähenee.

Toisaalta voisi varmaan miettiä, että jos hakukäyttäytyminen (onko tuo sana oikeasti?) muuttuu kolmessa vuodessa, mitä tapahtuukaan kymmenessä? Kymmenessä vuodessa netti on muuttunut paljon. Todella paljon.

Entä jos ei oleteta pornoa etsivien määrän pysyvän suhteellisesti samana riippumattaa siitä paljonko verkossa on ihmisiä (12/1998 147 milj., 6/2008 1463 milj. [lähde])? Mitä jos kymmenessä vuodessa netissä vaan hengaa sen verran enemmän jengiä joiden motivaatio ei ole porno vaan muut asiat? Sehän johtaisi siihen, että hauissa pornon suhteellinen osuus vähenee. Onko siitä sitten kiittäminen vain sosiaalisten verkkojen? Miten paljon vaikuttaa kouluissa lisääntynyt netin käyttö, verkkokauppojen yleistyminen, selaimet kännyköissä tai se, että kymmenen vuotta sitten ei juurikaan Googlea käytetty. Paljonko vaikuttaa se, että nyt netissä on tarjolla paljon enemmän sisältöä kuin kymmenen vuotta sitten (muutakin kuin pornoa)?

Vaan oli syy missä tahansa, on kai kuitenkin hyvä juttu, että 18 – 24 vuotiaat eivät hae pornoa verkosta nykyään yhtä paljon kuin ollessaan 8-14 vuotiaita?

Hiukan lisää tutkimuksesta Reutersilta: Porn passed over as Web users become social.

Päivitys: Lisäsin lauseen sisällön määrästä.


Toimiiko se kuin Suomi?

Pekka • 16.9.2008, 19.40

Kun nyt sitten ovat kehittämässä Suomelle brändiä olisi jotenkin mukava nähdä, että siinä otettaisiin kantaa myös miten Suomi toimii verkossa: Millainen käyttökokemus tukee ja rakentaa mielikuvaa Suomesta. Heijastuuko maabrändi myös nettiin, muutenkin kuin logolla, trendikkäällä taitolla ja skip intro -animaatioilla?


Jaarittelua sisällöistä ja tarjonnasta

Pekka • 7.9.2008, 19.22

(Tämä on siis se jaarittelu, josta aikaisemmin kadotin punaisen langan.)

On totta, että ilman päivittäistä lehteä jään aina jostain paitsi. Ehkä en ole lukenut häbläristä sitä kovaa juttua josta kaverit puhuvat, tai nähnyt sitä yhtä juttua hesarissa. Toisaalta, minulta menee ohi paljon kaikenlaista muutakin, niin televisiosta, radiosta kuin verkostakin. Meille tarjotaan niin paljon sisältöä, ettei kaikkea vaan voi sisäistää. On tehtävä valintoja, suodatettava. Siinä jää jotain aina pois, jotain mitä joku muu seuraa. Me kun emme kaikki suodata samalla tavalla.

Itse olen perustellut itselleni sen, ettei minulle tule lehteä sillä, ettei minulla ole aikaa lukea paperilehteä enkä näe syytä maksaa siitä ilosta, että tilaisin maksua vastaan paperia jotta minulla olisi jotain vietävää paperinkeräykseen (vaikka paperilehti saattaisikin olla nettilukemista luontoystävällisempi). Paperia tulee luukusta maksamattakin ja sisältöä saa netistä samaan hintaan.

Nautin paljosta ilmaisesta sisällöstä, kuten monista hyvistä blogeista ja useasti hyvä blogi on parempi kuin huono joukkoviestinnän tuotos. Ja vaikka blogi ei ehkä olisikaan A-luokan priimatavaraa, ei se tunnu haittaavan. Miksi? Ehkä se on sitä, että odotan enemmän sisällöntuottajien ammattilaisilta vaikka en maksaisikaan sisällöstä. Miksi? Vaikea sanoa. Oletan taustalla piilevän sen, että minut on kasvatettu siihen: se on opetettu koulussa, se on ollut olennainen osa kulttuuria ja joukkotiedotusvälineet itse ovat vuosien mittaan ankkuroineet mieleeni oman hyvyytensä ja ainutlaatuisuutensa.

En suinkaan nyt tarkoita sitä, etteikö joukkotiedotusvälineillä olisi paikkansa, arvonsa ja valtansa – onhan niillä, mutta näin vastaanottajan näkökulmasta netti on tuonut tarjolle todella laajan valikoiman sisältöä. Ja koska minulla on mistä valita, on myös itsestään selvää että vertailen. Mutta lukijana, katselijana ja kuuntelijana, eli joukkotiedotuksen yleisönä, koska en ole journalisti, en ole kuitenkaan sidottu vertailemaan journalistisia tuotoksia vain toisiin journalistisiin tuotoksiin (miksi olisin?) vaan voin vapaasti vertailla sisältöjä sisältöihin, riippumatta lähteestä tai minkä opinalan mukaan niitä on tuotettu – täysin omien preferenssieni mukaan.

Siksipä minun näkökulmastani netissä sisällöntuotannon ammattilaiset ja ei-ammattilaiset (amatööri lienee tässä aivan väärä sana) ovat aika pitkälti samalla viivalla. Ja sitä katsellessani olen näkevinäni miten ei-ammattilaisen sisällön huikeaan määrään (sisällöntuottajia on todella paljon) reagoidaan ammattilaisten puolelta myös panostamalla määrään. Ja kun yksi joukkotiedotusväline tekee sen, joutuu toinenkin tekemään sen ja kolmas. Kun tarpeeksi moni sitten tekee samoin, joutuu ensimmäinen sitten hiukan lisäämään tahtiaan näkyäkseen paremmin, ja sitten toinen ja sitten kolmas. Ja näin meillä onkin aikamoinen noidankehä, tai kilpavarustelu, joka täältä ei-ammattilaisesta näkökulmasta manifestoituu yhä heikkenevänä laatuna ja vähitellen laatuero ammattilaisten ja ei-ammattilaisten tuottaman sisällön välillä hämärtyy.

Voi tietenkin olla, ettei ei-ammattilaisten tuottama sisältö ole ollut katalysaattori tiedotusvälineiden nopeammin ja heikkolaatuisemmin -kilpaan, mutta se ei muuta sitä, etteikö kyseistä, uskottavuutta nakertavaa kilpaa joukkotiedotusvälineillä olisi menossa.

Joskus mietin miten laadun heikkeneminen verkossa ilmestyvässä journalistisessa sisällössä vaikuttaa kyseisten joukkoviestintäbrändien paperiolemukseen. Olenko oikeasti siirtynyt pois paperilehtien parista siksi, etten ehdi lukemaan niitä vai siirryinkö nettiin siksi, että lehden arvo ei mielestäni enää vastannut siitä pyydettävää hintaa? Entä kun verkossa juttujen laatu tuntuu heikkenevän vuosi vuodelta, haluanko siirtyä enää koskaan takaisin paperiin? En ole kuitenkaan oikein päässyt tämän miettimisessä mihinkään lopputulokseen.

Lopetan tähän, tämä on jo aivan liian pitkä teksti. Ohjaan teidät kuitenkin s1t.netin:n pariin, jossa on pohdittu uutiskäyttäytymistä.