Halu palata perusasioiden äärelle

”Yhtä aikaa uuden teknologian kanssa kulkee halu palata vanhaan: luontoon, puhtauteen, perusasioiden äärelle.”
— hs.fi: Oman kehon optimoijat, 30.9.2018

Yllä oleva lainaus biohakkereista kertovasta jutusta toistaa samaa mistä jo esimerkiksi Thoreau ja Rousseau aikanaan kirjoittivat.

Paluu vanhaan ja luontoon on halu joka on suhteessa siihen aikaan, jossa palaamisesta haaveileva elää. Se on halu, joka on suhteessa niin omaan elintasoon ja elämänmenoon kuin muutenkin maailmanmenoon juuri silloin kun kyseinen halu esiintyy. Vaikea uskoa, että biohakkeri, jolla on halu palata vanhaan olisi valmis hyppäämään aikakoneeseen ja jatkaa elämäänsä 1700-luvulla Rousseaun aikalaisena, elämään ilman sähköä tai internettiä kuten Jean-Jacques. Tai jos Thoreau siirrettäisiin Walden-järven rannalta vuoden 2018 biohakkerin näkemykseen vanhoista perusasioista, saattaisi Henry David hyvinkin esittää eriävän mielipiteen siitä mitä ovat elämän olennaiset perusasiat älylaitteineen ja vedenpuhdistmineen (jotka eivät vättämättä ole eri asioita).

En minä biohakkeruutta tai -rointia kritisoi, tai teknologista kehitystäkään. Kunhan nyt vain pohdin sitä miten pelkkä kritiikitön toteaminen vanhaan ja perusasioiden ääreen palaamisen halusta ilman, että asiaa oikeastaan suhteuttaa mihinkään muuhun kuin pelkkään omaan yksilölliseen haluun olla terve, ei kerro oikeastaan mistään muusta kuin epämääräisestä nostalgian potemisesta. Se millainen teknologia kuuluu tähän nostalgian kokemiseen on tavallaan merkityksetöntä, koska ilman teknologiaa ihminen ei ole elänyt miljooniin vuosiin.

”I went to the woods because I wished to live deliberately, to front only the essential facts of life, and see if I could not learn what it had to teach, and not, when I came to die, discover that I had not lived.”
— Henry David Thoreau: Walden, 1854

Hevonkakkaa ja muita ajatuksia

En erityisemmin kiinnitä huomiota muotijuttuihin, mutta olen jostain syystä pannut merkille nykynuorten pipomuodin. Se on jotenkin sympaattinen. En oikein ymmärtänyt miksi, kunnes jossain Rock-Suomen osassa näytettiin talvista 70-lukua ja siellä vilahteli samanlaisia pipoja: Nostalgiaahan se – meilläkin oli tuollaiset pipot päässä joskus.

*

Paljonkohan maailmassa on muovisia pesuainepalloja? Tulevatkohan ne kaikki samasta tehtaasta? Montakohan minullakin on ollut? Onkohan pesuainepallon keksijä tyytyväinen?

*

Mukavaa on se, kun koirain ulkoiluttajat keräävät ystävänsä ruoansulatusjärjestelmän loppupäästä kehon ulkopuolelle työntyvät jätökset sopivasti kakanmentäviin pussukoihin. Että muut voi kävellä katuja pitkin ilman pelkoa kenkäin pohjiin tarttuvista epämiellyttävistä ylläreistä. Miksi saavat kuitenkin hevoisten ratsastajat jättää ratsujensa kakat pitkit katuja? Nehän ovat suurempia eläimiä kuin koirat (hevoiset siis) ja kakkaakin määrällisesti enemmän: Kasana korkeammin, läjänä leveämmin. Kyllä pitäsi olla isot kakkasäkit ja kunnon lapio (harjakin?) kaikilla hevoiskuskeilla mukana kaupungilla kun trotuaareja pitkin klopottelevat, kun nykyään enää ei lannoitteeksi kukaan kerää jätöksiä.

(Kesällä junassa vanhemmat opettivat nuorta tytärtään: se ei ole hevoinen, vaan hevonen. Hevoinen, sanoi tyttö. Ikkunasta näkyi Seinäjoki.)

*

Pyörättömät skeittilaudat. Ensin en tajunnut miksi niitä kanniskelevat kaupungilla, sitten päättelin, että käyttävät niitä lumilautoina. Perin näppärää.

Viikon Cool

Jouduin siis yllättäen tilanteeseen jossa olen pakotettu käymään läpi digitaalista arkistostoani, tai lähinnä sitä siis mitä siitä on jäljellä, lähes käsityönä. Data Rescue 3 -ohjelman esiin kaivamat tiedostot, 143364 kpl, löytyvät nätisti niputettuina tiedostomuodon mukaan nimetyissä kansioissa.

Koska vanhaa kansiorakennetta ei tietenkään ole, on esimerkiksi JPG-kansioissa (joita taitaa olla 57) niin valokuvia, taittoja, verkkosivujen osia, powerpoint-esitysten kuvituksia, ruutukaappauksia ja vaikka mitä kuvamatskua täysin sikin sokin, tuhat tiedostoa per kansio. Kuvatiedostot ovat nimettyjä koon perusteella, eli näkemättä mitä esimerkiksi J2267x1581-07807.jpg pitää sisällään ei voi millään hahmottaa mistä on kyse.

Toisaalta, vaikka näkisi, että P205x65-01645.png sisältää selvästikin jonkun verkkopalvelun palasen (gradientti valkoisesta vaaleankeltaiseen, tumma viiva ja heittovarjo) ei voi millään muistaa mikä kaikista niistä vuosien mittaan valmistuneista palveluista on kyse, tai edes tietää pitäisikö siihen olemassa jossain muita palasia tai edes jotain HTML- tai PHP-sivua. Kerran jonkinlaisen merkityksen omannut palanen on nyt lähinnä vain turha tiedosto.

Työ etenee hitaasti edellä mainittujen syiden vuoksi, mutta samalla tavalla kuin fyysisissä arkistoissa (lue: kaikkissa säilyttämissäni isoissa laatikoissa) on vanhojen tavaroiden läpikäymisessä aina myös toinen hidaste: nostalgia. Mitä kaikkea sitä löytääkään, kun käy joutuu kelamaan läpi monen vuoden asioita satunnaisessa järjestyksessä.

Törmäsin tiedostoon G65x65-02686.gif yhdessä niistä kansioista johon oli pelastettu gif-tiedostoja. Ah, ajattelin kun näin mistä oli kyse, tuota en olekaan varmaan nähnyt yli kymmeneen vuoteen. Jotkut tiedostot kyllä tunnistaa.

Serveri.net: Viikon Cool -merkkiKyseessä on nimittäin Serveri.netin (kotimainen linkkihakemisto/hakukone 1996-1998) aikanaan jakelema Viikon Cool -pränikkä. Niitä jaeltiin jollain logiikalla verkkosivuille jotka löytyivät Serveri.netin linkkilistoilta. Ja Wayback Machinen avulla löysin tiedon siitä, että silloin www.uiah.fi -osoitteessa asustanut Pekka’s PhotoDiner sivusto oli Viikon Cool 9.12.1996.

Miltä näytti se Pekka’s PhotoDiner josta tuli viikon cool? Se tieto löytyi jostain kumman syystä TIFF-kansiosta ja siellä majailleesta PS6-00214.tif -tiedostosta:

Pekka's PhotoDiner etusivu 26.8.1997

Entä mitä tapahtui Serveri.netille? Se vaihtoi nimeä ja omistajia, ja on nyt osa sen palvelun historiaa joka aloitti nimellä Sirkus.com mutta tunnetaan nykyään Suomi24:na, tietää Wikipedia kertoa.