skrubu

Oli perjantai. Iltapäivä. Istuin työpaikalla tehden vertailuanalyysiä. Yhdestä vertailun palvelusta jäi jonnekin taustalle soimaan radio-ohjelmaa. Yllättäen huomaan keskittymiskykyni herpaantuvan, hitaasti – jokin jossain siirtää aivotehoja muualle. Huomaan kuuntelevani jotain tuttua vaikka en oikein tajua mistä on kyse. Joudun lopettamaan hetkeksi leipätyöni ja keskittymään kunnolla kuuntelemaani musiikkiin. Sehän on… hetkinen, kyllähän minä tämän tunnen, ööh… Finlandia. Sibeliuksen Finlandia. Mutta mikäs versio se tämmöinen on? Kuoro. Taitaa olla poikakuoro. Ja sanat englanniksi?

Pienen etsimisen jälkeen olin taas hiukan viisaampi (tai ehkä olen kuullut siitä ennenkin, mutta en vaan muistanut). Wikipedia tiesi nimittäin kertoa, että Finlandiaan on olemassa Oi, Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa ohella useampiakin englanninkielisiä sanoituksia (ja ainakin yksi kymriksi).

Finlandia (kokonaisuutena) on upea sävelruno, mielettömän kaunis ja täynnä tunnetta. Ja vaikka poikakuoro Liberan versio hymnitaitteesta on mitä mainiointa kuunneltavaa, tuntuu hyvin vieraalta liittää Finlandia uskonnolliseen kontekstiin. Sitä kun on oppinut, että teos kuvaa tämän kansan taistelutahtoa 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa, sisua ja perkelettä.

Vallan mahtavaa viihdettä on kuitenkin lukea kyseisen kuoron joidenkin videoitten (aika paljon löytyy, en jaksa linkittää) kommentteja. Jos viestit eivät koske kuoron tajutonta fanittamista, niin sitten siellä on joko ihmettelyä siitä miksi suomalaiset käyvät kommentoimassa, tai sitten siellä tapellaan jumalan olemassaolosta.

Muita huomioita tänään: Keppana muovipullossa on kalliimpaa kuin vastaava aine lasipullossa tai tölkissä (mitenköhän se vaikuttaa muovipullon myyntiin). Yhtäkään en ostanut. Spårakuski muistutti yhtä entistä opettajaa (oletan nähneeni väärin – toivon jopa niin). Guitar Hero III:ssa oleva Barracuda-biisi soi ekassa Charlie’s Angels leffassa (siksiköhän se on GHIII:ssa?).

On perjantai. Puolta vaille keskiyö.

Kelloradio on jo tunnin särissyt suosikkikanavaasi. On lauantaiaamu. Kännykän torkkutoiminto ei annan armoa enää – on siis aika nousta. Vaikka päätäsi hiukan kivistääkin, muistat miten eilen oli hauskaa kavereiden luona. Hieno loppu viikon arjelle. Muistat myös että kirjoitit siitä jopa Jaikun tullessasi kotiin.

On aamiaisen aika. Kun avaat jääkaapin oven, hämmästyt: Verta! Jääkaapissa on verta! Mistä, miten ihmeestä?

Hetken ihmeteltyäsi muistat, että….

Minä varmaan kadun tätä aamulla, mutta nyt vain on pakko kommentoida. Pistetään kännipolkkauksen piikkiin (loma ja silleen).

Hesarissa kerrotan että internet mullistaa uutisvälitystä. Tämähän on uutinen nimenomaan siksi että…? Että? Uutinen? Kenelle? Ai, nythän on heinäkuun puoliväli. Uutiskuivuus.

STT:n päätoimittaja, vuoden vaihteessa Yleisradion uutisten vastaavaksi päätoimittajaksi siirtyvä Atte Jääskeläisen uskoo, että juuri nyt on tapahtumassa internetin toinen tuleminen.

Ahaa! Juuri nyt! Se kuuluisa toinen tuleminen. Onko tässä siis Web 2.0 kyseessä? Ubiikkia ja vaikka mitä?

”Päätehtävä tulevaisuudessa on tuottaa mahdollisimman hyvät tv-uutiset, radiouutiset ja mahdollisimman hyvä uutispalvelu verkkoon”, Jääskeläinen linjaa.

Ahaa okei. Totta. Mahdollisimman hyvää ei ole aikaisemmin tarvinnut tuottaa. Huonompikin on riittänyt. Siksipä internetillä on toinen tuleminen. Vai? Eikös se kuitenkin ole niin että kilpailu kovenee kun niitä uutisia löytyy internetistä helposti. Ja jopa ilmaiseksi. Siinä missä kotimaan mediat joko suunnittelevat ottavansa rahaa uutisista, tai jo ottavat, tarjotaan samaa kamaa netissä ilmaiseksi. Minne vie surffaajan tie?

Jätkät hei, ei sitten pistetä sitä YLEn mahdollisimman hyvää nettikamaa maksujen taakse, se ei niin kuin ole oikein sitä internetin toista tulemista. Jätkät? Vai mitä. Jätkät, hei? Eihän BBC:kään sitä tietoa panttaa. Jätkät? Huhuu?!

Se [netti] on tehnyt sen, ettei ole enää mitään tiettyjä aikoja, koska uutisia julkaistaan.
–
MTV3:n uutisten sähketuottaja Ulla Rannikko

Ihan hiton hyvä pointti!

Toisaalta ehkä sen voisi myös katsoa siltä kannalta että koska uutiset eivät kelloa katso, ei pidä niiden julkaisevankaan. Ainakaan niitä hakeva ei katso kelloa.

Mikä on sitten pakottanut julkaisemaan uutiset tiettyinä aikoina? Radio vai tv? Luulisi että sen minkä voi työntää nettiin, voisi julkaista niin tv:ssä ja radiossa, samalla tavalla 24/7. MTV3 tuskin voi vedota painokoneisiin? Ehkä kyseessä on henkinen aikataulu jota ei ole voinut rukata. Vähän niin kuin joskus yritettiin siirtää pääuutisten alkamisaikaa ja koko kansakunta vajosi suureen epätoivoon. Eihän siitä siirrosta sitten tullut mitään. Näin meidät oli Pavlovin oppien mukaan opetettu uutiskuolamaan tiettyyn aikaan. Hyvin koulutettu yleisö puri kouluttajaa.

Vaihtoehtojen lisääntyessä ja sukupolvien vaihtuessa ehdollistamisen vaikutus ei ole yhtä kova. Silmät katsovat ja korvat kuulostelevat myös muina aikoina kuin mihin oman maan vakiintuneet uutisajat ovat edellisen sukupolven opettaneet. Huomisen uutiset jo tänään. Tuoreena.

MTV3:n uutisten vastaava päätoimittaja Merja Ylä-Anttila sanoo, että sisältöä pitää tuottaa sinne, missä yleisöä on.

No nyt! Sisältöä ei siis kannata tuottaa sinne missä yleisöä ei ole. Logical, sanoisi Spock. Aivan. Juuri näin. Tosinaan itsestäänselvyydet on lausuttava ääneen etteivät ne unohdu.

Lopuksi vielä ajatus siitä kuinka aikanaan kirkko, sen ajan päämedia, poisti elävien kirjoista niitä jotka kehtasivat harhaoppisesti väittää ettei maapallo ole maailman napa. Olihan se julkeaa ajatella että maailmankaikkeuden kehittynein, ja ennen kaikkea nimenomaan jumalan luoma, ihminen, ei ollut se kaikkien tärkein asia universumissa.

Mitä jos alla olevasta sitaatista muuttaa sanan ’netti’ muotoon ’aurinko’, ’sanomalehti’ muotoon ’maailmamme’ ja ’Helsingin Sanomat’ muotoon ’meidän’?

”Tällä hetkellä Helsingin Sanomissa sanomalehti on keskiössä. Tulevaisuudessa netti tulee olemaan keskiössä, ja muut osat rakentuvat sen ympärille. Tapahtuu tällainen voimatasapainon muutos.”

Voimatasapaino. Se on hieno sana.

Mutta entä jos aurinko aina oikeasti on ollut keskiössä, mutta sitä ei vaan ole nähty niin (tai ymmärretty) muuttuuko voimatasapaino silloinkin? Vai siis… hmm… niin?

Sanomalehdille jää maailman selittäminen

Missäköhän vaiheessa pääte ’-lehti’ jätetään pois? Meinaan jos aurinko on oikeasti keskiössä, niin ei kai sitä maailmaa selitetä vain paperijulkaisussa? Ai mutta, voihan netissäkin olla lehtiä. Ne ovat paperisten serkkujensa digitaalisia kollegoja. Atrappeja. Mutta ilman samaa reaktiota.

Mikäs siinä keskiössä siis onkaan? Maailma, lehti vai aurinko?

Anteekskiitos.

Pimpelipompeli!

Pyhien jälkeinen arki saapuu sovinnaisesti raiteelle kaksi. Astukaa kyytiin harmaisiin vaunuihin: matka kohti vääjäämätöntä päätepysäkkiä jatkuu.

Vardagen avgår från spår två. Konventionell resa!

Pimpelipompeli!

- Vedin pienet kalsarikännit.
- Ai ihan vaan tangat?

Onneksi kävin tämän keskustelun vain omassa päässäni sillä ajatus meikäläisestä tangoissa on omiaan tuhoamaan herkän mielen, mutta ajatus kalsarikännien nimeämisestä koon mukaan on täynnä mahdollisuuksia. Pitkät, lyhyet, löysät, tiukat. Tätä ideaa pitää viljellä. Hot damn, pimp my underwear drunkenness!