skrubu

Verkkopankissani on tilille mahdollista määritellä varatili (jos vaan löytää tehokkaasti piilotetut asetukset). Olen vuosikausia kuvitellut varatilin toimivan niin, että jos yhden tilin saldo ei riitä laskun maksamiseen, nappaa pankki puuttuvat fyrkat varatililtä.

Nyt kävi ilmi, että olen elänyt kuvitelmissa. Eihän se tietenkään ihan noin mene (sehän olisikin aivan liian hyvää palvelua) koska se mikä minulle on lasku ei ole mikään yksiselitteinen asia pankin mukaan, ja minun asiakkaana pitäisi tietenkin ymmärtää pankin näkökulma. Näin oppirahat maksettuani, toki ymmärrän miten monimutkaisista asioista on kyse.

Varatili toimii kuvittelemallani tavalla vain ja ainoastaan silloin kun lasku on maksupalvelussa, eli olen esimerkiksi itse syöttänyt laskun tiedot järjestelmään odotelemaan eräpäivänä maksuun menemistä. Jos maksupalvelussa oleva lasku yrittää sille määritellyltä tilitä kahmaista rahaa, muttei saa kouraansa tarpeeksi fyrkkaa, voi toisen kahmaisun tehdä varatililtä.

Mutta varatilisysteemi ei toimi jos lasku peritään suoravelotuksena. Eli jos suoravelotus haluaa kahmaista tililtä enemmän kuin siellä on, jää lasku maksamatta vaikka varatilillä olisi fyffeä yllinkyllin.

Siitä, että suoraveloitus ei onnistunut, tiedotetaan verkkopankin sisäisellä tiedotusjärjestelmällä pari päivää maksutapahtuman epäonnistumisen jälkeen. Asiakas on asiasta onnellisen tietämätön kunnes näkee tiedotteen käydessään seuraavan kerran verkkopankissa.

Eikö tämmöisistä asioista voisi tulla ilmoitusta verkkopankin ulkopuolelle, ettei tarvitsisi sieltä ilmoitustaululta pankin seinien sisäpuolelta näitä asioita huomata kun tapahtumasta on kulunut jo reilusti aikaa? Jos vaikka tulisi meiliä siitä, että nyt on verkkopankissa kiireellinen tiedote luettavaksi. Ei, sanoivat pankista, sellaista järjestelmää ei ole. Tiedän ettei ole mutta voisiko olla, ihmettelin. Ei semmoista nyt vaan ole, valitettavasti. Valitettavasti todellakin.

Hyötyykö pankki jotenkin siitä, että suoraveloitukset epäonnistuvat? Siitäkö johtuu se, ettei tiedotusjärjestelmää ole? Asiakas ei ainakaan hyödy tilanteesta mitenkään.

Suoravelotuksen ohjaaminen varatilille jos varsinaisen saldo ei riitä, on pankin puhelimessa antaman selityksen (arvauksen?) mukaan ”kai teknisesti mahdotonta”. Samalla tavalla on minulle selitetty, että verkkopankin etusivulla on ”kai teknisesti mahdotonta” näyttää samanaikaisesti niin tilien saldot kuin luottokortin saldo, ettei vain olisi jompi tai kumpi.

Se on hyvä selitys tuo ”kai teknisesti mahdotonta”. Ai… eiku, ei se olekaan. Ei se ole mikään selitys.

Ylläpitääkseni äkäisen internet-sedän mainettani, on minun kontrastin vuoksi joskus annettava hiukan positiivistakin palautetta. Tässä pari tapahtumaa lähimenneisyydestä.

Putiikki

Onnistuin kantamaan Alepasta kotiin asti pussillisen salaattia jonka viimeisen käyttöpäivän huomasin, kun piti kokkailemaan ruveta, olleen jo edellisenä päivänä. Tuote näytti olevan kunnossa mutta ihan periaatteellisista syistä ajattelin palautta pussin putiikkiin.

Vaan eipä ollut minulla kuittia. Ja väsytti ja vaikka mitä. Samana päivänä en sitten saanut itseäni Alepaan takaisin – vasta seuraavana.

Ojensin hyllyjä järjestelleelle myyjälle eilen ostamani ja toissapäivänä vanhaksi menneen salaatin. Kerroin ettei minulla ollut kuittia ja odotin sopivaa kommenttia johon voisin sitten heitellä sarkastisia piikkejä. Vaan loihe myyjä minua ymmärtäen ja kuitin puutteesta välittämättä lausumaan, että tainnut käydä päivämäärien tarkastajalle vanhanaikasesti ja kas tässä sinulle uusi samanlainen. Otti vielä ja kaivoi esiin sellaisen jonka viimeinen käyttöpäivä on mahdollisimman pitkällä tulevaisuudessa. Pysyy pidempään tuoreena, hymyili.

Hymyilin sitten minäkin. Kisahallin Alepa, kiitos.

Paakari

Olin sattumoisin eräänä aamuna tavallista aikaisemmin liikenteessä ja kotiinpäin tullessani, ennen kuin päivä edes oli ehtinyt vaaleta kunnolla, muistin, ettei minulla ole leipää kotona. Koska satuin olemaan Töölöntorin lähettyvillä, päätin käydä tarkistamassa viikkoa aikaisemmin noteeraamani Crustum-leipomon myymälän Topeliuksenkadun alkupäässä.

Astuessani vasta noin kuukauden vanhaan myymälään, huomasin siellä kunnon kahvilaitteen ja päätin ravita kehoa ja mieltäni cappuccinolla sekä unikonsiemenkinkkusämpylällä joka näytti huokuvan herkullisuutta.

Siinä istuessani myymälän ainoan istuttavan pöydän ääressä aamiaista nauttiessani myyjä kyseli oliko kahvi hyvää – oli nimittäin vasta äskettäin saanut laitteen eikä ollut siihen ehtinyt tutustua kunnolla, vaikka olikin aikaisemmin vastaavia käyttänyt. Vastasin kahvin maistuvan. Sämpyläkin maistui, tuoretta oli.

Höpöteltiin siinä sitten niitä näitä mm. kahvilakulttuurista, Jöröjukasta, Maxista ja Moritzista sekä silkkilakanoista. Lähtiessäni ostin mukaan kotiin lämpimän täysjyväleivän.

Kokemus oli mitä mukavin. Kiitos Topeliuksenkadun Crustumille oikein mukavasta aamuhetkestä.

Kuulin aamulla radiosta, että Helsingin kaupungin rakennusvalvontavirasto on julkaissut palvelun josta voi tilata melkein minkä tahansa Helsingissä sijaitsevan rakennuksen piirustuksia. Hienoa, ajattelen, ehkä nyt viimeinkin saan hankittua kämppäni piirustukset.

Arska. Se on palvelun nimi (vaikkakin isoin kirjaimin, joita en tähän tekstiin halua huutamaan). En tiedä rakennusvalvontaviraston verkko-osoitetta, niinpä päädyn hakemaan jotain joka ohjaisi minut oikeaan suuntaan. Löydän vain aamuista uutista toistavia ns. uutispalveluita jotka ei sisällä linkkiä Arskaan (haloo mediatalot, kuinka vaikeata on linkkien lisääminen?).

Haen rakennusvalvontaviraston osoiteen, löydän sen ja sieltä löydän sitten Arskan. Terve!

Arska on palvelulle loistava nimi: Arska on vähän sinnepäin, mutta ei ihan tiptop. Arska toimii, ei loistavasti eikä nopeasti, mutta tavalla tai toisella, äijämäisesti, jäyhästi, puhumatta turhia. Kuin rautakaupat joskus.

Arskan uusin tiedote kertoo, että palautetta voi antaa, muttei linkitä lomakkeelle (muutenkin vähän oudosti toimii tuo tiedotteiden lukeminen) vaan selittää mistä linkin voi löytää (ihan oikeasti, vieläkö näin tehdään?).

Haussa Arska neuvoo käyttämään kadun nimeä ja rakennuksen numeroa, mutta vasta kun jätän numeron pois, pääsen valitsemaan tarkemman osoitteen. Tämän jälkeen Arska toimittaa hitaasti katseltavakseni kartan johon on merkitty äsken antamani osoite, mutta Arska vaatii (sitä sen kumemmin ilmoittamatta) vielä kerran valitsemaan saman osoitteen jonka jo olen ilmoittanut. Teen sen ja viimeinkin Arska ilmoittaa dokumenttien olemassaolosta: 25 erilaista piirustusta.

Löydän asuntoni ainakin kahdesta piirustuksesta… mikäköhän niiden ero on? Arska ei kerro. Sitäpaitsi Arskan esikatselukuvista ei juurikaan käy ilmi mitään hyödyllistä (esimerkkikuva ei liity omaan kämppääni).

Esimerkki esikatselukuvan laadusta

Siirtäessäni tuotteita ostoskoriin tajuan, että en tiedä missä muodossa olen näitä piirustuksia hankkimassa. Arska, mikset ole kertonut? Ehkä en ole vain osannut kysyä. Vasta ohjeiden kuudennesta kohdasta käy ilmi, että sähköisessä muodossa tulevat: pdf-tiedostoina ja myös tiff-muodossa jos niin haluaa. Arska ei turhia kerro. Arska pakottaa lukemaan käyttöohjeen. Arska on… Arska.

No, nyt minulla on piirustukset. Valitsin oikein, vaikka toinen olikin turha: vain yhdessä oli mitat (mikä ei siis esikatselukuvista käynyt ilmi).

Huh. Arska tuntuu näin tavattuamme byrokraattiselta stereotyypiltä, että silleen on kyllä käyttökokemus kohdallaan.

(Kas, nyt on mediatalojen uutisiinkin, ainakin joihinkin, ilmestynyt linkki Arskaan.)

Vaan onpas muuten ihanaa, ettei rakennusvalvontavirasto ole vaihtanut nimekseen mitään trendikkään idioottimaista mukamaslatinankielistä pällinimeä kuten niin moni muu.

Olen kassalla, maksan ostoksiani. Kanta-asiakaskortti on nuhjuinen ja kulunut, magneettiraitakin repsottaa reunoista. Ai niin joo, ajattelen, tämäkin kulunut muovinpalanen pitäisi saada vaihdettua, mutta eihän tämä kortti ole mielessäni kuin näin kassalla, maksaessani.

Mitä tapahtuu kun heikossa hapessa olevaa korttia käyttää? Kassa yrittää ja yrittää höylätä muovinpalasta onnistumatta, vilkaisee minua syyttävin katsein samalla huokaisten, näpyttelee jo osittain näkymättömiin kuluneet numerot käsin kassajärjestelmään ja näkee tehtäväkseen hieman moittia minua koska olen kehdannut päästää korttini huonoon kuntoon.

Oikeasti: Ei näin. Ei todellakaan näin.

Valitettavasti kuitenkin juuri näin homma tuntuu toimivan.

Jos kanta-asiakasjärjestelmä toimisi kunnolla, voisi kassahenkilö, huomatessaan huonossa kunnossa olevan kortin, tilata siltä seisomalta asiakkaalle uuden kortin (parilla napin painalluksella kassalaitteessa, esimerkiksi?) ja ilmoittaa asiakkaalle, että uusi kortti tulee pian postissa kotiin. Tämä ei vaan olisi palvelua josta asiakas tulisi hyvälle mielelle vaan myös niin kassahenkilöiden työn helpottamista (vähemmän rikkinäisiä kortteja liikenteessä) kuin myös kauppaketjulle mahdollisuus pitää paremmin kiinni asiakkaistaan.

Kirjoitin kolmisen viikkoa sitten, miten Posti/Itella lähetti takaisin tilaamani paketin, kun säilyttävät paketteja tuloviikon sekä kaksi seuraavaa (joka aika usein riittää, mutta loma-aikoina ei niinkään).

Olin siis tilannut moo.comista pieniä kortteja, joilla ajattelin ripotella tietoisuutta kirjastani ympäri Englantia, jonne olin matkalla.

Mitä en edellisessä kirjoituksessa maininnut (mutta josta päätin kirjoittaa jos homma toimii) on se, että kun olin varmistanut ettei postitoimistossa todellakaan enää ole pakettiani, otin yhteyttä Moon asiakaspalveluun: Lähetin keskiviikkona (14.7.) Moolle kertomuksen siitä mitä oli tapahtunut ja, koska tarvitsin tilaamani kortit matkalle Englantiin ja Moon euroopan toimintojen sijaitessa sopivasti Yhdistyneissä kuningaskunnissa, kysymyksen josko voisivat lähettää palautetut korttini mahdollisesti siihen hotelliin Lontoossa jossa tulen asuskelemaan jokusen päivän ajan.

Saman päivän aikana, ennen kuin asiakaspalvelu ehti vastata, sain Moolta automaattisen viestin: Olivat huomanneet, että jotain häikkää näyttäisi olevan enkä nähtävästi ole saanut korttejani. Pyysivät ottamaan yhteyttä asiakaspalveluun. Tämänhän olin jo tehnyt, joten jäin odottelemaan.

Vielä samaisen keskiviikon aikana, asiakaspalvelusta vastattiin. Kertoivat, että voivat lähettää uudet (!) kortit hotelliini Lontooseen pikapostina (ilman lisäkuluja), jolloin niiden pitäisi saapua perille ollessani paikan päällä. Eivät uskaltaneet vedenpitävästi luvata korttien ehtivän perille ajoissa, mutta lupasivat yrittää.

Kiitin asiakaspalvelua vuolaasti ja he puolestaan regoivat kiittämällä kiitoksista.

Viikkoa myöhemmin, keskiviikkona 21.7. Lontoossa, kun hotellin pakolliset paperityöt oli tehty ja huoneen avain livahtanut taskuuni, mainitsen vastaanotossa palvelevalle henkilölle, että lähipäivinä tänne saattaa hyvinkin saapua paketti nimelläni. Hämmennykseni oli suuri ja iloni lähes rajaton, kun kävi ilmi, että Moolta olikin jo paketti odottamassa minua. Sain kuin sainkin korttini.

Aivan loistavaa palvelua Moolta! Siellä selvästikin on prosessit kunnossa, asiakkaista oikeasti välitetään ja asiakaspalvelu on todellakin palvelua.

Moo on hyvä.

Baarimikko nostaa katseensa toastista, jota on valmistamassa, minuun: Mitäs saisi olla? Vastaan kysymykseensä olutmerkillä jota kyseisellä baarilla on hanassa. Baarimikko kääntää katseensa takaisin toastiin jota on valmistamassa. Paistaa leipäannosta hetken, siirtää luomuksensa grillistä lautaselle, ottaa lautasen käteensä ja siirtyy baaritiskin sille puolelta jolla asiakkaat yleensä ovat. Ei minulla ole kiire, vaikka hiukan janoa tuntuisi olevan: Hyvä vaan, että se joka on leivän tilannut saa sen lämpimänä. Baarimikko istahtaa baaritiskille ja haukkaa palan toastista jonka oli juuri valmistanut. Istuu siinä sitten syömässä, keskittyen ruokaansa – näyttää maistuvan, ei näytä huomaavan mitään ympärillänsä. Minulla on yhä jano. Tilasin oluen, mutta hän joka kysyi mitä halusin, kysyi mitä halusin ja siirtyi sitten syömään: Päätti olla välittämättä. Kunhan nyt vaan kysyi. Jotenkin hyvin Kaurismäkimäistä, joka tietenkin sopii oivasti Corona Bariin. Varmistan kuitenkin kännykän näytöltä, ettei enää ole 1990-luku. Ei ole. Enkä ole mustavalkoisessa elokuvassa, näen värejä ympärilläni. Toistan hiukan myöhemmin juomatoiveeni toiselle baarimikolle, in english. Saan sen josta olen valmis maksamaan ja raha vaihtaa omistajaa. Vessan ovella tulee vastaan Stefan Lindfors.

Kädessäni pieni lippunen, jossa numero. Jonotan vuoroani kaupan valmisruokatiskille. Siinä väistellessäni muita, usein jo kunnioitettavaan ikään päässeitä, kuluttajia ja heidän ostoskärryjään, kuuntelen myyjien ja asiakkaiden keskustelua.

- Minä ottaisin tuolla olevia kermaperunoita kakkoseen kiitos, selvitti eräs herra myyjälle, joka kyselemättä ryhtyi annostelemaan pyydettyä tuotetta.

Huomasin miten pieni naurahdus oli pulpahtaa suustani muiden kuuluville, mutta onnistuin pitämään sen vain hymynä ja hiukan liioiteltuna uloshengityksenä nenän kautta samalla kun käänsin katsettani hiukan alemmas. Yritin keskittyä edessäni tarjolla oleviin salaatteihin kun viereeni änki vanhempi rouvashenkilö jonka jonotusnumero oli juuri huudettu tiskin takaa.

- TÄÄLLÄ!

Jonotusnumeron huutanut nuori mies tiskin takaa saapuu paikalle.

- Ja mitä saisi olla, myyjä kysyy.
- Ottaisin marinoitua kaalisalaattia, asiakas kertoo.
- Paljonko laitetaan?
- Niin paljon kun kakkoseen mahtuu.

Tavallaan on oikein hyvä, ettei kaupan myyntipakkauksia ole merkitty kirjaimin vaan numeroin, koska sillä ei olisi ikää pidentävää tehoa. Numerointi on ehdottamasti paljon hauskempi, ainakin niille joilla on vilkas mielikuvitus.

Kun sitten viimeinkin oli oma vuoroni pyysin oman ostokseni tylsästi ”siihen toiseksi pienimpään purkkiin”. Oli pakko, puhekyvyn säilyttämisen vuoksi.

Kuinka moni on varannut hotellin verkon kautta? Aika moni varmaan. Entä mitä olette tehneet muistaaksenne varauksen? Tulostaneet sähköpostissa tulleen vahvistuksen paperille? Kirjoittaneet tiedot muistiin joko muistivihkoon tai liiton lähettämään almanakkaan? Ehkä leikanneet ja liimanneet tiedot johonkin sähköiseen kalenteriin joko verkossa, tietokoneella tai kännykässä?

Itse olen sitten joku aika takaperin ottanut tavaksi kirjata reissuihin kuuluvia kellonaikoja ja päiviä tietokoneella olevaan kalenteriin (niin kirjoittaen kuin leikkaamalla ja liimaamalla) jonka sitten synkkaan kännykkään (koska kännykkä on aina reissussa mukana, tietokone ei yhtä usein).

Siksi tulikin hyvä mieli kun booking.com tarjosi varauksen teon jälkeen haluamiani tietoja siirrettävksi kalenteriin (tai GPSään, jos sellainen olisi) napin painalluksella. Näin sain chek-in ja chek-out ajat, hotellin osoitteen ja hiukan muutakin tietoa kalenteriin yksinkertaisesti ja helposti.

Positiivista elämystä ei tarvitse yrittää luoda äänellä, koko ruudun valtaavalla liikkuvalla kuvalla tai erilaisilla härpättimillä, vilkkeillä ja kilkkeillä, vaan sen voi tehdä pienellä, yksinkertaisella ja hyödyllisellä tavalla: Sama tieto joka näkyy varauksessa, tai on muuten palvelun tiedossa, annetaan asiakkaalle hiukan toisenlaisessa paketissa. Tosi jees.