Kolme pettymystä toukokuulta

Ennen sanottiin, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Nykyään tuntuu siltä, ettei kannata ostaa ollenkaan. Hinta ei enää ole tae laadusta ja jotenkin tuntuu siltä, ettei se ole vain sattumaa, vaan ajan merkki. Tässä kolme esimerkkiä erään kuluttajan pettymyksistä viime toukokuilta.

Takki

Viime syksynä (lokakuussa) hankin itselleni uuden takin. Kuoritakin, merkiltään Neomondo (tarjous, 80 €). Hiukan yli puolen vuoden käytön jälkeen huomasin uudessa takissani pari reikää. Kulumia. Takki ei siis kestänyt käyttöä. Kangas ei ollut ihan vessapaperia, mutta melkein.

Toukokuun alussa palautin reilusti alle vuoden vanhan takin myyjälle (XXL) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei.

Tätä lähes vessapaperista tehtyä takkia edeltävä palttooni oli myös kuoritakki, Tierra (alennuksessa, 120 €). Se antoi vähitellen periksi noin kolmen vuoden käytön aikana. Kangas oli kyllä kunnossa (ei vessapaperia, ei kulumia), mutta erilaiset yksityiskohdat takissa petti yksi toisensa jälkeen pitkin käyttöä. Milloin siitä irtosi taskun vetoketjun vedin, milloin erilaiset niitit tai sauman teipit. Kun sitten vetokteju yli vuoden reistailun jälkeen lakkasi toimimasta kokonaan eikä takkia saanut kiinni, annoin periksi. Ehkä se oli tehtävänsä tehnyt.

Kengät

Viime vuonna loppukesästä (elokuussa) hankin itselleni uudet kävelykengät, Ecco Terratrailit (ovh 134,90). Olin yhdeksässä kuukaudessa juuri ehtinyt kävellä kengät sisään niin, että ne tuntuivat oikein mukavilta jalassa, kun huomasin oikeassa kengässä reiän. Ei ole iloa Gore-Texistä kun kangas irtoaa saumasta.

Toukokuun puolessa välissä palautin alle vuoden vanhat kengät myyjälle (Intersport) ja sain rahani takaisin. Asiakaspalvelu kohdallaan, mutta tuotteen laatu ei missään nimessä.

Näitä kenkiä edelsi toinen pari Eccoja. Niillä kävelin pari vuotta ennen kuin niistäkin kangas irtosi saumasta ja vesi valui kenkään. Silloin ajattelin, että olin kävellyt ne rikki, koska kävelyä oli paljon. Mutta samalla tavalla ne hajosivat kuin nämä uudemmat. Ehken seuraavaksi hanki Eccoja. Vaikka tuntuvat hyviltä jaloissa, eivät tunnu kestävän. Harmi.

Pasta

Viime syksynä (syyskuussa) söin annoksen pestopastaa. Iso, tosi iso, annos maksoi 8 euroa ja se maistui suussani niin hyvältä, että äidyin kehumaan annosta. Tämän jälkeen kävin jokusen kerran Pasta Boxissa popsimassa pastaa, pestopastaa. (Kerran kokeilin bolognesea, mutta se vakuuttanut.)

Toukokuun puolessa välissä, alle vuosi ensikäynnistä, teki taas mieli pestopastaa. Mutta jotain oli tapahtunut. Hinnat olivat pompsahtaneet. Aikaisemmin hinta määräytyi tuotteen mukaan (pesto oli halvempaa kuin esim. lohi), nyt hinta määräytyy annoskoon mukaan. Tämän johdosta ison pestopasta-annoksen hinta on alle vuodessa noussut kahdeksasta eurosta kahteentoista ja puoleen – 56 % korotus! Aika messevää. Koska nälkä ei ollut kova, mutta peston himo selkeä, päätin ottaa pienimmän annoksen (joka sekin alle vuodessa kokenut n. 40 % hinnankorotuksen).

Mutta nyt annos oli pettymys. Pasta oli toki yhä hyvin keitettyä, mutta pestoa oli annosteltu kitsaasti ja se naurettava liraus joka annokseen oli laitettu, oli pliisua ja mautonta. Annoksessa maistui lähinnä pasta ja öljy. Mehukasta ja mieleenpainuvaa oli vain hinnankorotus ja laaduttomuus. Näin kuoli Pasta Boxin pestopasta. RIP. Eipä tarvitse käydä siellä enää.

Laatikollinen pastaa

Mitä jos välillä vähän kehuisikin?

Tein eilen visiitin eksoottiseen itään. Siellä kun sitten Itäkeskuksen kaupunginosassa olin, huomasin miten salakavalasti nälkä yllätti flaneeraajan. Kännykällä hiukan tutkailin mitä olisi idän isossa kauppakeskuksessa ruokaa tarjolla ja päädyin sitten Pasta Box -nimiseen ruokalaan.

Ihan mukavan oloinen, aika pieni mutta modernin oloinen pytinki. Väkeä oli laatikkopastapaikassa jonkin verran ja näyttipä siellä annoksen mukaan ostavan joku Fafa’sin duunarikin. Silleen trendikäs mesta, että tilatessa kysytään nimi ja sitten annos ilmoitetaan valmiiksi huutamalla tilaaja tiskille. Tämä johti siellä ollessani yleiseen hauskuuteen kun tiskiltä huudettiin Juttaa pariin otteeseen eikä ketään ilmaantunut paikalle. Yhdestä pöydästä sitten kuuluu miehen ääni: ”Olisiko se ehkä Juha?”. Ja olihan se.

Jos aluksi listaan negatiiviset, niin saan ne alta pois. En ole mikään takeway-estetiikan ystävä, kun ajatuksena on syödä ruoka paikan päällä ja siksi muovihaarukka, pahvimuki ja se, että annos tarjoillaan laatikossa ei ihan hirveästi innostanut. Mutta eihän se olisikaan box jos annokset olisivat lautasella. Eivätkä kertakäyttöastiat varmaankaan ole paras valinta noin ekologisuuden kannalta.

Sitten hyvät. Valitsin pöperökseni pestopastan, suurimman koon. Ajattelin, että koska suuri, kahdeksan euron hintaan, tarkoittaa usein ehkä nippa nappa riittävää annosta, saisin näin sen kokoisen annoksen, ettei tarvitse heti lisää syödä. Käy ilmi, että iso on oikeasti iso. Siinähän sitten pospin pestopastaa pötsiin hyvän tovin. Tässä annoksessa hinnan ja määrän suhde toisiinsa yllätti positiivisesti (mietin siinä syödessäni, että saako kertokäyttöastioilla esim. hinnat alas kun ei tarvitse erityisemmin tiskata?). Toinen positiivinen yllätys oli miten hyvä annos oli. Pesto oli oikeasti maukasta, täyteläistä ja sitä oli sopivasti (ei liikaa, ei liian vähän). Pasta oli, kuten verkkosivuilla kehuvat, juuri oikein keitettyä ja annoksessa ei ollut pinjansiemeniä vain kolme koristeena, vaan niitä riitti hyvin alusta loppuun asti. Hinta-laatu-suhde oli siis myös kohdallaan. Jos tekisin ja ylläpitäisin listoja (jota en tee) voisin kuvitella tämän olleen pestopastakokemusten top kympissä. Ehkä jopa top vitosessa.

Hyvältä maistui, nälkä lähti ja oli poissa kauan. Jos saan itseni samaan paikkaa joskus myöhemmin (ja voi hyvinkin olla, että pelkkä ajatus hyvästä pastasta saa minut ajelemaan metrolla jokusen minuutin itäänpäin), pitää muistaa ottaa pienempi (ehkä jopa pienin) annos ja mahdollisesti salaatti sen kaveriksi.

Pasta Box
Pastaa boksissa.