Lasersäteitä raitiovaunussa

Tapanani on seistä ratikassa, mutta tällä kertaa istahdan koska reppuni on todella painava, täynnä kaikenlaista jota tarvitsen tänään opetusta varten. Ajankuluksi kaivan esiin kännykän ja räplään siinä vähän Facebookkia ja pällistelen uutisotsikoita. Huomaan miten partainen hiukan nuhjuisen oloinen mies katselee minua vähän matkan päästä.

Hetken kuluttua vaihdan paikkaa, siirryn johonkin missä on vähemään hajuhaittaa. Ehdin hädin tuskin painaa takapuoleni penkille kuin minua katsellut partainen mies ilmestyy vierelleni. Nostan katseeni ja mies alkaa puhumaan, ihan rauhallisesti ja asiallesti.

– Oletko huomannut, kysyy mies osoittaen puhelinta, miten puhelimesi lähettää säteitä?

Mietin sekunnin murto-osan mitä vastaan ja mielessä käy asian myöntäminen, koska tottahan laite lähettää kaikenlaisia radioaaltoja, mutta en ehdi sanomaan mitään ennen kuin mies jatkaa.

– Teräviä säteitä jotka tuntuu pahalta kun ne osuu päähän tai sydämeen, tarkentaa partasuu, kuin lasersäteitä.
– Enpä ole semmoista kyllä huomannut, vastaan hiukan pöllämystyneenä.
– Kannattaa viedä puhelin huoltoon tarkistettavaksi, neuvoo mies ja poistuu paikalta.

En katsonut sen tarkemmin minne mies meni, mutta oletan tämän siirtyneen taaemmas ratikassa, mahdollisimman pitkälle pois lasersäteitä ampuvasta puhelimestani.

– Kiitos vinkistä, vastaan.

Hetken mietin, pitäisikö laittaa puhelin taskuun. En kuitenkaan tee sitä. Päätän jatkaa lasersäteiden ammuskelua ympäri ratikkaa kirjoittamalla muistiin äsken tapahtuneen. Ziu! Ziu!

Isot numerot

Olen tässä miettinyt, että olisi kiva, jos ratikoiden (ja miksi ei myös bussien) numerot näkyisivät isoina. Se ei vain olisi mukavan näköistä, vaan myös helpottaisi bongaamaan eri linjoja pidemmän matkan päästä. Ei siksi, että niihin ehtisi juosta (sellainen on mielestäni usein turhaa) vaan siksi, että näkisi paremmin mikä rautahevonen rullaa missäkin.

Raitiovaunu, iso numero

(Ymmärrän toki, etteivät numerot voi olla teipattuina vaunuihin, kuvahan on vain esimerkki ajatuksesta.)

Aurinkolasit silmillä

Edessäni istuva nainen, joka kuulemani perusteella on espanjalainen, vilkuttaa iloisesti vastaantulevan ratikan matkustajille kuin veneilijä ikään. Kukaan toisessa ratikassa ei vilkuta takaisin.

Istun ratikassa 3T. Olemme Hämeentiellä matkalla kohti Hakaniementoria. Aurinko paistaa. On kuuma kesäaamupäivä.

Jossain takanani nainen ja mies keskustelee.

– This is so different from Sweden, sanoo nainen.
– Oh yes, vastaa mies ponnekkaasti, VERY different.