skrubu

Olen tässä miettinyt miksi RSS, tai syötteet yleensä, on monille niin vaikea konsepti tajuta (vaikka niitä on selitetty vaikka miten). Ja mikä hassuinta, se on vaikea konsepti jopa niille jotka ovat vuosikausia ehkä jopa päivittäin hyödyntäneet jotain vastaavanlaista. Jos yksi on vaikea, miksi toinen on helppo?

Kuinka monella, jolla on tietokone, on myös toiminnassa ohjelma joka hakee koneelle viestejä joltain toiselta tietokoneelta? Aika monella: sähköposti. Se on kuin posti, mutta sähköisessä muodossa. Postia voi vastaanottaa ja sitä voi lähettää. Tulevat postit jäävät postilaatikkoon. Lähteviin posteihin pitää kirjoittaa vastaanottajan osoite jotta viesti löytää perille. Asiaa ei voi ymmärtää erityisen väärin. Ymmärrettävää. Kyllähän kaikki tietää mikä posti on.

Entä jos sähköpostin selittäisi viestiaggregaattina (ei aggregaatti, vaan sanasta aggregoida eli yhdistää tai kerätä) jonka käyttäminen helpottaa viestien lukemisen yhdestä paikasta niin, ettei ihmisrukan tarvitse surffata johonkin tiettyyn osoitteeseen katsomaan onko postia tullut, tai käydä läpi monia eri viestiservereitä ympäri verkkoa lukeakseen itselleen lähetetyt viestit? Ja, että kaiken lisäksi samalla applikaatiolla voi myös lähettää protokollan mukaisia viestejä jotka vastaanottajan luku- ja lähetysohjelma käy tietyin väliajoin poimimassa viestiserveriltä. Ymmärrettävää? Ei kansantajuisesti.

(Ei mikään aukoton selitys, sillä webmailithan ovat juuri tuollaisia palveluita jonne mennään katsomaan onko postia tullut. Ja syötteitäkin voi seurata netissä – mutta weblikaation tuominen selitykseen ei tässä tapauksessa suinkaan yksinkertaista asiaa mitenkään.)

Okei, syötelukija ei ole ihan samanlainen kuin sähköpostiohjelma. Syötelukijalla harvemmin voi lähettää mitään, eikä viestit (aina) ole suunnattu yksinomaan yhdelle tai tarkkaan määritetylle vastaanottajaryhmälle. Mutta tavallaan toimintaperiaate, vastaanottamisen ja lukemisen kannalta, on sama (sellaisen näkökulmasta jonka ei tarvitse ymmärtää miten ohjelmat, serverit ja protokollat tekevät taikansa).

Ihmiset tilaavat erilaisia uutis- ja viikkokirjeitä jotka tupsahtavat sähköpostilaatikkoon. Ymmärrettävää. Ihmiset tilaavat viestejä verkkopalvelusta jotka näkyvät syötelukijassa. Vaikea tajuta, eikä tilausprosessikaan ole erityisen selkeä. Meiliohjelman virittämien toimintakuntoon ei ole monille mitenkään itsestään selvä toimenpide, mutta sen tarvitsee tehdä vain kerran (tai hyvin harvoin) kun taas jokainen uusi syötteen tilaus vaatii ajattelmista.

Olen nähnyt syötteistä käytettävän termiä uutissyöte. Se on mielestäni väärin jos sitä käytetään kuvaamaan syötteitä yleisesti, sillä sana syöte sellaisenaan ei vielä kerro mitä sisältöä siinä on, eikä sen pidäkään. Eihän sana sähköpostiviesti vielä kerro sisällöstä juuri mitään. Tai kirje, tai postipaketti. Eikä myöskään lehti.

Onko syötteet konseptina vaikea ymmärtää siksi, että kyseiselle tapahtumalle ei löydy suoraan analogiaa mihinkään ns. todellisen maailman tapahtumaan. Vai löytyykö?