Laatikollinen pastaa

Mitä jos välillä vähän kehuisikin?

Tein eilen visiitin eksoottiseen itään. Siellä kun sitten Itäkeskuksen kaupunginosassa olin, huomasin miten salakavalasti nälkä yllätti flaneeraajan. Kännykällä hiukan tutkailin mitä olisi idän isossa kauppakeskuksessa ruokaa tarjolla ja päädyin sitten Pasta Box -nimiseen ruokalaan.

Ihan mukavan oloinen, aika pieni mutta modernin oloinen pytinki. Väkeä oli laatikkopastapaikassa jonkin verran ja näyttipä siellä annoksen mukaan ostavan joku Fafa’sin duunarikin. Silleen trendikäs mesta, että tilatessa kysytään nimi ja sitten annos ilmoitetaan valmiiksi huutamalla tilaaja tiskille. Tämä johti siellä ollessani yleiseen hauskuuteen kun tiskiltä huudettiin Juttaa pariin otteeseen eikä ketään ilmaantunut paikalle. Yhdestä pöydästä sitten kuuluu miehen ääni: ”Olisiko se ehkä Juha?”. Ja olihan se.

Jos aluksi listaan negatiiviset, niin saan ne alta pois. En ole mikään takeway-estetiikan ystävä, kun ajatuksena on syödä ruoka paikan päällä ja siksi muovihaarukka, pahvimuki ja se, että annos tarjoillaan laatikossa ei ihan hirveästi innostanut. Mutta eihän se olisikaan box jos annokset olisivat lautasella. Eivätkä kertakäyttöastiat varmaankaan ole paras valinta noin ekologisuuden kannalta.

Sitten hyvät. Valitsin pöperökseni pestopastan, suurimman koon. Ajattelin, että koska suuri, kahdeksan euron hintaan, tarkoittaa usein ehkä nippa nappa riittävää annosta, saisin näin sen kokoisen annoksen, ettei tarvitse heti lisää syödä. Käy ilmi, että iso on oikeasti iso. Siinähän sitten pospin pestopastaa pötsiin hyvän tovin. Tässä annoksessa hinnan ja määrän suhde toisiinsa yllätti positiivisesti (mietin siinä syödessäni, että saako kertokäyttöastioilla esim. hinnat alas kun ei tarvitse erityisemmin tiskata?). Toinen positiivinen yllätys oli miten hyvä annos oli. Pesto oli oikeasti maukasta, täyteläistä ja sitä oli sopivasti (ei liikaa, ei liian vähän). Pasta oli, kuten verkkosivuilla kehuvat, juuri oikein keitettyä ja annoksessa ei ollut pinjansiemeniä vain kolme koristeena, vaan niitä riitti hyvin alusta loppuun asti. Hinta-laatu-suhde oli siis myös kohdallaan. Jos tekisin ja ylläpitäisin listoja (jota en tee) voisin kuvitella tämän olleen pestopastakokemusten top kympissä. Ehkä jopa top vitosessa.

Hyvältä maistui, nälkä lähti ja oli poissa kauan. Jos saan itseni samaan paikkaa joskus myöhemmin (ja voi hyvinkin olla, että pelkkä ajatus hyvästä pastasta saa minut ajelemaan metrolla jokusen minuutin itäänpäin), pitää muistaa ottaa pienempi (ehkä jopa pienin) annos ja mahdollisesti salaatti sen kaveriksi.

Pasta Box
Pastaa boksissa.

Amatöörisafkaaja

Mietin tässä sitä, miten minusta on tullut amatööri, tai oikeastaan ihan mitäänsanomaton harrastelija. Nimittäin syömisessä. Minä se vaan popsin lihaa, kaalia, jugurttia, salaattia tai vaikka leipää. Juon kahvia maidolla sekä vettä ja tokihan minulle viinikin maistuu. Mutta tunnen itseni niin typeräksi ja osaamattomaksi kun luen miten pro- ja semi-pro-ruokailijat keskustelevat ruokajutuista. On nopeaa ja hidasta proteiinia. Eri nopeuksisia hiilihydraattejakin on. On kaseiinia ja vaikka mitä josta minulla ei ole mitään tietoa. Kohta en kehtaa syödä missään julkisesti kun olen niin out näiden ruokajuttujen kanssa.