Ajatus uudelle vuodelle

Aloitan vuoden ajatuksella, joka ei ole tuore. Eikä ajatus ole omani, mutta se viestii sitä, mitä usein itse ajattelen. Satuin törmäämään tähän katsellessani valokuvia. Tämä on Neil Gaimanin kirjoittamasta toivomuksesta uudelle vuodelle, vuoden 2011 lopussa. Se on hyvä ajatus.

I hope that in this year to come, you make mistakes.

Because if you are making mistakes, then you are making new things, trying new things, learning, living, pushing yourself, changing yourself, changing your world. You’re doing things you’ve never done before, and more importantly, you’re Doing Something.

Paperin ystävä

Eilen oli sitten blogimiitti. Mukavaa oli, kuten yleensä. Tällä kertaa paikalla oli myös, Pörrön toimesta, Boogie Board Rip, jolle illan aikana tallentui kaikenlaista (joka joko kestää päivänvaloa tai ei kestä). Tähän laitan jonkun (ei voi muistaa kenen) Oopan minusta, sanomani perusteella tekemän teoksen.

Boogie Board Rip -teos

Tiedonkulun nopeudesta

Lähes 160 vuotta sitten Henry Thoreau kirjoitti kirjan Walden; or, Life in the Woods (suom. Elämää metsässä) siitä kun eleli pari vuotta aikakautensa slow livingiä metsässä rakentamassaan majassa.

Kyseisessä kirjassa tuli vastaan kohta jonka voisi, muuttamalla teknisiä yksityiskohtia, melkein kuvitella kertovan tästä päivästä.

(Nopea tiedonkulku oli silloin tietenkin täältä tulevaisuudesta taaksepäin katsottuna aivan eri kuin meillä tässä ja nyt, mutta siinä ajassa eläville, suhteessa siihen mitä heillä oli, varmaan järkyttävän nopeaa. Voisin kuvitella että kun Thoreaun aikakaudella katsottiin 160 vuotta taaksepäin oli meno silloisessa nykyajassa niin modernia, teknistä ja nopeata, ettei voinut nopeammasta kuvitella.)

We are eager to tunnel under the Atlantic and bring the Old World some weeks nearer to the New; but perchance the first news that will leak through into the broad, flapping American ear will be that the Princess Adelaide has the whooping cough. After all, the man whose horse trots a mile in a minute does not carry the most important messages […]

Henry David Thoreau: Walden; or, Life in the Woods (1854)

Että, niin se maailma… öö… ei sittenkään muutu niin hirveästi, Eskoseni. Vaikka tekniikka kehittyykin ja meno vaan nopeutuu, on ihminen yhä vaan se sama ihminen.

Valintoja

Sheena Iyengaring kirjasta The Art of Choosing löytyi pari sitaattia jotka kirjoitin muistiin.

Ensimmäinen puhuttelee minua siksi, että siinä on jollain tasolla jotain tuttua siitä millaisena koen valokuvaamiseni. Tosin minä teen ja motivoidun asioista nimenomaan palkkion vuoksi, mutta palkkio on oma mielihyvä onnistumisessa/kehittymisessä, kaikki muu on ylimääräistä kivaa.

You have control only over your actions, never over the fruit of your actions. You should never act for the sake of reward, nor should you succumb to inaction.

Bhagavad Gita

Toinen on loistava esimerkki demystifioinnista.

Intuition is nothing more and nothing less than recognition.

Herbert Simon

Samaisesta kirjasta jäi mieleen myös termi amateur restaurant goers joka tuntui jotenkin hassulta. Olen joskus huvikseni miettinyt termiä amatöörikävelijä sellaisista ihmisistä jotka esimerkiksi kaupungilla eivät osaa kävellä suoraan, kävelevät pyöräteillä, pysähtyvät yllättäen kuin seinään ilman mitään suurempaa syytä tai tukkivat (tyhmyyttään, ymmärtämättömyyttään tai välinpitämättömyyttään) tien muilta kulkijoilta (ja nimenomaan tietenkin minulta!). Eihän ne kuitenkaan ole amatöörikävelijöitä, vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka käyttäytyvät kuin tavalliset ihmiset. Samalla tavalla ravintoloissa käy tavallisia ihmisiä eikä mitään amatöörejä. Käy siellä sitten niitäkin jotka ovat sisäistäneet ravintolakulttuurista enemmän tietoa ja yksityiskohtia, mutta ei yhden henkilön osaaminen ja tieto tee toisesta henkilöstä amatööriä. Paitsi tietenkin siinä tapauksessa jos tuntee tarvetta alleviivata tasoeroja, paukutella henkseleitä ja hyväillä omaa egoaan.

Jäin myös miettimään mitä Iyengar kirjoitti valinnanvarasta ja valinnavaran illuusiosta. Miten pelkkä illuusiokin toimii motivoivana voimana. Mietin, että internet tuntuu tarjoavan suorastaan loputtoman määrän erilaisia mahdollisuuksia ja siksi on niin houkutteleva, mutta miten vähän siitä kaikesta mahdollisesta valitaan kuitenkaan käyttöön. Ehkä siksi, että on helpompi valita siitä mikä on tutumpaa, jo nähty, panostaa varman päälle, ilman isompaa riskiä ja laittamatta itseään likoon, ettei mokaa tai joudu noloon tilanteeseen. Asia joka tuli nettiä rakennellessa vastaan moneen otteeseen.

Ja miten 1990-luvun lopulla netissä tuli liikuttua niin eri tavalla. Ennen, kun netissä oli vähemmän tauhkaa (nykyiseen menoon verrattuna), tuli käytyä hyvin monilla sivuilla. Nykyään kun valinnanvaraa on monikertaisesti enemmän, ei samalla tavalla enää käy monilla sivuilla (tai ainakin tuntuu siltä), vaan arkipäiväisiksi muuttuneet palvelut (facebookit, youtubet, uutissivustot, jamitänäitänyton) tarjoavat jo sen verran valintoja, että se riittää (tai on jo sellaisenaan liikaa).

Ja miten Google Reader saa aikaiseksi saman tunteen josta kirjassa käytetään termiä TiVo Guilt. Syyllisyydentunne siitä, ettei ehdi käydä läpi kaikkea sitä minkä on itselleen varastoinut.

Ihan oli hyvä kirja tuo. Pani ajattelemaan.



TED: Sheena Iyengar on the art of choosing

Luovuus on asioiden yhdistelemistä

Seikkailin aamulla hiukan pitkin internetin hassuja turhuuksia kun jostain klikkasin itseni jonnekin josta löysin jotain joka kiinnitti huomioni. Löysin lainauksen joka on merkitty Steve Jobsin nimiin, ja se käsittelee luovuutta. Tunsin tarvetta tutkia asiaa hiukan enemmän: Oliko sitaatti aito ja jos oli, mistä se on?

Kas, niinpäs sitten löysinkin itseni Wiredin arkistosta lukemassa Steve Jobsin haastattelua – Steve Jobs: The Next Insanely Great Thing – joka on julkaistu helmikuussa 1996. Erittäin mielenkiintoista luettavaa näin viisitoista vuotta myöhemmin. (Koko juttu, jostain syystä ilman päiväystä, löytyy kokonaisena yhdeltä sivulta tulostusversiosta.)

Ah. Tämä niitä asioita jotka tekevät internetistä niin valtavan hienon: Hassuttelu, havainnointi ja historia ovat yhteydessä toisiinsa. Parilla klikkauksella pelleilystä pohdintaan ja samalla sanavaraston laajenemiseen (Grok).

Niin, ja se sitaatti joka herätti mielenkiintoni on tämä:

Creativity is just connecting things. When you ask creative people how they did something, they feel a little guilty because they didn’t really do it, they just saw something. It seemed obvious to them after a while. That’s because they were able to connect experiences they’ve had and synthesize new things. And the reason they were able to do that was that they’ve had more experiences or they have thought more about their experiences than other people.

[…] The broader one’s understanding of the human experience, the better design we will have.

Steve Jobs, Wired, Feb 1996

Olen asiasta niin samaa mieltä.

Teknologian muuttuessa

Päivän sitaatti.

We’re not at the “death” of photography as we have known it – rather the beginning. […] As the technology changes (in the way it always has) so too does our understanding of what photography can be and we must deal with these shifts as they occur or the value of what might be achieved photographically will remain static.

Once More, With Feeling by Darren Campion (via)

Vastaavaa voisi varmaan sanoa monista muistakin asioista jotka ovat muutoksen kourissa (esim. vaihtamalla sana photography johonkin muuhun).