skrubu

Olen tässä miettinyt miksi RSS, tai syötteet yleensä, on monille niin vaikea konsepti tajuta (vaikka niitä on selitetty vaikka miten). Ja mikä hassuinta, se on vaikea konsepti jopa niille jotka ovat vuosikausia ehkä jopa päivittäin hyödyntäneet jotain vastaavanlaista. Jos yksi on vaikea, miksi toinen on helppo?

Kuinka monella, jolla on tietokone, on myös toiminnassa ohjelma joka hakee koneelle viestejä joltain toiselta tietokoneelta? Aika monella: sähköposti. Se on kuin posti, mutta sähköisessä muodossa. Postia voi vastaanottaa ja sitä voi lähettää. Tulevat postit jäävät postilaatikkoon. Lähteviin posteihin pitää kirjoittaa vastaanottajan osoite jotta viesti löytää perille. Asiaa ei voi ymmärtää erityisen väärin. Ymmärrettävää. Kyllähän kaikki tietää mikä posti on.

Entä jos sähköpostin selittäisi viestiaggregaattina (ei aggregaatti, vaan sanasta aggregoida eli yhdistää tai kerätä) jonka käyttäminen helpottaa viestien lukemisen yhdestä paikasta niin, ettei ihmisrukan tarvitse surffata johonkin tiettyyn osoitteeseen katsomaan onko postia tullut, tai käydä läpi monia eri viestiservereitä ympäri verkkoa lukeakseen itselleen lähetetyt viestit? Ja, että kaiken lisäksi samalla applikaatiolla voi myös lähettää protokollan mukaisia viestejä jotka vastaanottajan luku- ja lähetysohjelma käy tietyin väliajoin poimimassa viestiserveriltä. Ymmärrettävää? Ei kansantajuisesti.

(Ei mikään aukoton selitys, sillä webmailithan ovat juuri tuollaisia palveluita jonne mennään katsomaan onko postia tullut. Ja syötteitäkin voi seurata netissä – mutta weblikaation tuominen selitykseen ei tässä tapauksessa suinkaan yksinkertaista asiaa mitenkään.)

Okei, syötelukija ei ole ihan samanlainen kuin sähköpostiohjelma. Syötelukijalla harvemmin voi lähettää mitään, eikä viestit (aina) ole suunnattu yksinomaan yhdelle tai tarkkaan määritetylle vastaanottajaryhmälle. Mutta tavallaan toimintaperiaate, vastaanottamisen ja lukemisen kannalta, on sama (sellaisen näkökulmasta jonka ei tarvitse ymmärtää miten ohjelmat, serverit ja protokollat tekevät taikansa).

Ihmiset tilaavat erilaisia uutis- ja viikkokirjeitä jotka tupsahtavat sähköpostilaatikkoon. Ymmärrettävää. Ihmiset tilaavat viestejä verkkopalvelusta jotka näkyvät syötelukijassa. Vaikea tajuta, eikä tilausprosessikaan ole erityisen selkeä. Meiliohjelman virittämien toimintakuntoon ei ole monille mitenkään itsestään selvä toimenpide, mutta sen tarvitsee tehdä vain kerran (tai hyvin harvoin) kun taas jokainen uusi syötteen tilaus vaatii ajattelmista.

Olen nähnyt syötteistä käytettävän termiä uutissyöte. Se on mielestäni väärin jos sitä käytetään kuvaamaan syötteitä yleisesti, sillä sana syöte sellaisenaan ei vielä kerro mitä sisältöä siinä on, eikä sen pidäkään. Eihän sana sähköpostiviesti vielä kerro sisällöstä juuri mitään. Tai kirje, tai postipaketti. Eikä myöskään lehti.

Onko syötteet konseptina vaikea ymmärtää siksi, että kyseiselle tapahtumalle ei löydy suoraan analogiaa mihinkään ns. todellisen maailman tapahtumaan. Vai löytyykö?

- Excuse me, I’m a tourist in this city, where can I buy souvenirs? You know, Helsinki souvenirs.

Yllätyin. Miksi minulta tällaista kysyttiin? Siinä minä seisoin, reppu selässä ja kamera olkapäältä roikkuen, Mantan ja Espan puiston välissä odottamassa punaisen ukon muuttumista vihreäksi. Näytinkö turistilta? Ehkä. Yritin keksiä mihin ohjaisin turistiksi ilmoittautuneen ja tämän kaverit. En keksinyt mitään. Punainen ukko muuttui vihreäksi.

- I don’t know I’ve never bought any souvenirs in this town, sanoin.

Osoitin turistille Pohjoisesplanadia: Kävelkää sitä pitkin, josko vaikka tulisi jotain vastaan. Vihreä ukko oli taas muuttunut punaiseksi. Tarkistin varmuuden varalta vielä taskuni. Taisivat oikeasti olla turisteja, mitään ei minulta hävinnyt. Vasta myöhemmin keksin, että Senaatintorin laidallahan on turstirysiä. Äh. Ja tänäänhän torilla olisi ollut eksoottista Pohjois-Karjalaa tarjolla.

Tennarissa oli tarjolla Anton Corbijnin retrospektiivi. Pidin. Kuvat olivat minun makuuni. Katselin myös yhden dokkarin. Vaikuttaa hauskalta hepulta.

Samin jutun – Kasvata blogisi lukijamääriä – inspiroimana siirsin skrubun syötelinkin ylös oikealle ja samalla lisäsin Add to Any -hilavitkuttimen. Saa nähdä josko nuo mitenkään vaikuttavat tilaajamääriin.

Kuten jo ehdin eilen blogijoulupippaloissa mainitsemaan pienessä blogilistakeskustelussa (jossa mukana Kari, Jere ja Nikke), tajusin tässä ihan pari päivää sitten sen miksi käytän blogilistaa, enkä esimerkiksi lue kaikkia seuraamiani blogeja Netvibesin tai muun syötelukijan kautta.

Kun lukee juttuja syötelukijan kautta, saa näkyviin yhteen paikkaan paljon eri sisältöjä. Se on helppoa, nopeata ja kätevää, mutta siitä jää puuttumaan jotain.

Blogi kun ei vain ole kokoelma blogijuttuja, vaan olennaisena osana blogiin kuuluu kommentointi. Ilman kommentointia ei blogeista olisi syntynyt sosiaalista verkostoa, ne olisivat vaan olleet yksisuuntaisia kommunikointivälineitä muiden vastaavien joukossa, toitottamassa sisältöään maailmalle tarjoamatta mahdollisuutta reagointiin.

Kommentointi on näkyvää reagointia joka syntyy joko alkuperäisestä jutusta tai jostain toisesta kommentista. Se on tavallaan oma elävä entiteetti joka syntyy jutusta, mutta ei välttämättä jää elämään siitä (esimerkkinä Pinserin Harry Potter -juttu, jonka kommentointi elää aivan omaa elämäänsä). Kommentti on mauste joka tekee blogista eksoottisen.

Syötteiden kautta blogeja lukiessa kommentit jäävät pois. Ne eivät näy – ei edes niiden määrää mainita (yleensä). Kommentit luetaan vain jos lukija tuntee tarvetta kommentoida tai jos jostain syystä halutaan nimenomaan katsoa kommentit. Sen sijaan Blogilistan (tai Blogispotin) kautta kun siirtyy blogiin lukemaan juttua, saa myös olennaisena osana kokonaisuutta automaattisesti kommentit mukaan.

Syötteet, vaikka ovatkin käteviä, köyhdyttävät blogikokemusta.

Tässä vinkki Blogilistan kehtiystiimille: Älkää unohtako kommentteja, ottakaa ne mukaan seurantaan.

Kuten eilisestä keskustelusta kävi ilmi, ei kommenttien lisääminen seurantaan ole mikään yksiselitteisen helppo tehtävä (jos olisi, niin sellainen olisikin varmaan jo käytössä). Löytyykö RSS:n tai Atomin spekseistä jotain tähän käyttökelpoista? Voiko homman hoitaa jotenkin vastaavasti kuin Gravatarit? Ehkä jotain ihan muuta? Onko jollain tähän jotain hyvää ehdotusta?