Pystyvideovaroitus

Jos olet sellainen henkilö, ettet kestä pystyvideoita, kannattaa sinun pysyä kaukana Taidehallista 26.5.–5.8.2018 välisenä aikana, eli kun siellä on IC-98: 2016–2018 -näyttely. Siellä on meinaan monta metriä korkeita pystyvideoita pari kappaletta. Jos taas et pode irrationaalista kuvaorientaatiofobiaa, mene Taidehalliin katsomaan todella hienoja teoksia.

Pieni kyldyyrirundi

Virka Gallerian näyttely Kasari on tavallaan ihan hauska, mutta siitä jää hiukan valju fiilis. Se on pirstaleinen ja tuntuu mainokselta, mutta mainoshan se onkin. Kirja, Kasari – Sari Poijärven valokuvia, ilmestyy syksyllä.

Sanomatalon mediatorilla olevat Pentti Koskisen lehtikuvat ovat osittain mielenkiintoisia ajankuvia ja hyviä kiteytyksiä tapahtumista, osittain mälsiä räpsäsyjä jotka ilman tekstiä eivät eroa innokkaiden harrastelijoiden tuotannosta mitenkään.

Taidehallissa olevat Claire Ahon kaupalliset työt antavat kyseisestä kuvaajasta paremman kuvan (!) kuin taannoinen Virka Gallerian näyttely. Kysymykseen koska mainoksesta tulee taidetta, vastaa tämä näyttely: Tarpeeksi pitkän ajan jälkeen :) Omasta mielestäni parasta antia näyttelyssä oli se, miten viattoman oloisilta vanhat mainoskuvat tuntuvat kun aikanaan ei pienet yksityiskohdat olleet tärkeitä (esim. saippuamainoksessa likaiset kynnenaluset) ja se, että jotkut kuvat on jätetty rajaamatta näin näyttäen esim. miten mallien kokoeroja on korjattu pinoamalla kirjoja tuolille.

Ateneumin Suomi kutsuu – Aho & Soldan on mojova paketti valo- ja elokuvia Heikki Ahon ja Björn Soldanin tuotannosta. Kuvat ovat hienoja, mutta niistä jää kaipaamaan informaatiota, olisi edes vuosiluku. Elokuvia katsellessa tuli mieleen, miten suomea yhä vaan mainostetaan aivan samalla tavalla (luonto, nähtävyydet ja teollisuus), mutta väreissä ja vähemmällä paatoksella selostuksessa.

Ateneumissa oleva Arjen sankarit on myös oikein mainio kokoelma naturalistisia teoksia.

Noin yleisenä huomiona kirjasin itselleni oikein muistiin kysymyksen: Mikäköhän siinä on, että ihmisille tuntuu olevan tärkeätä koskea kuvaan josta jotain selittävät? Mediatorilla yksi kuva heilui kun pari tyyppiä yritti selvittää, sanoin ja sormin, mistäpäin Helsinkiä joku kuva oli. Ateneumissa vanhempi setä melkein törkkäsi sormensa venäläisen maalarin teokseen 1800-luvulta kun selitti nuoremmille seuralaisilleen ihaluaan yksityiskohdista miten hieno ja kova keskipäivän valo kuvassa on. Ehkä sanat eivät vaan riitä kertomaan?

Kulttuurinkuluttaja

Olisipa mukava jos näitä pääkaupunkiseudun gallerioita ei tarvitsisi etisiskellä monesta paikkaa ja erinäisiltä vanhahtavilta saiteilta. Jos olisi gallerioille, museoille ja muille näyttelytiloille samanlainen palvelu kuin Eat.fi on: Se olisi mukavaa. Kännykässäkin. Luulisi, että tuommoisella voisi lisätä myös kävijämääriä. Jos sellainen siis gallerioita kiinnostaisi.

Olisi mukavaa myös, että näyttelyistä olisi enemmän tietoa siellä missä näyttelyt ovat, etenkin jos maksavat. Ajattelin, kun Taidehallin ohi kävelin, että mikäs näyttely täällä? Kadulla vain näyttelyn nimi, enkä taitelijoiden nimiä tunnistanut. Poikkesin sisään. Pimeässä ala-aulassa kysyin lippuja myyvältä, kun ei missään asiaa sen tarkemmin selitetty, josko voisi kertoa mikä näyttely täällä on. Jotain videoita taitaa olla, kertoi. Tuli semmoinen sika säkissä -fiilis. En ostanut lippua. Olisi näköjään pitänyt tutustua etukäteen – ei satunnaiselle piipahtajalle.