skrubu

”HKL:lta kerrotaan, ettei myrsky ole toistaiseksi vaikuttanut liikenteeseen pääkaupunkiseudulla”, raportoi Taloussanomat klo 14.24 (päivitetty 15.55), kuitenkin ”runsas lumisade ja kova myräkkä on hankaloittanut raitiovaunujen liikennettä koko päivän” tietää Vartti kertoa klo 16.18.

Niin, että onko se nyt vaikuttanut vai ei?

Vuosi sitten hän [50 Cent] vaati internetin mainosfirmalta miljoonaa taalaa, kun se käytti räppärin mukaan [...]
–
Taloussanomat tänään, jumalan vuonna 2008 (lihavointi omani)

Voisiko joku kertoa mitä mainostoimistoa internet käyttää?

Lueskelin Taloussanomien juttua EU saattaa pakottaa operaattorit ruotuun ja päätin tarkistaa mitä datan siirto kännykällä maksaa kun surffaa kotimaan rajojen ulkopuolella (sitä kun on itse jo tottunut kiinteään kuukausimaksuun ja käyttää nettiä kännykästä koko ajan).

Jotta saisin ymmärrettävämmän kuvan hinnoista, ajattelin konkretisoida asian: Paljonko maksaisi se, jos ulkomailla jostain kumman syystä eksyisi iltasanomat.fi:n etusivulle? Iltasanomien datamäärä tarkistettu tänään klo 13 (n. 2 megatavua) eikä se pidä sisällä mahdollista streamaavaa sisältöä. Hinnat vaihtelevat maan ja/tai siellä käytettävän operaattorin mukaan. Hintahaitari halvimman sekä kalleimman datasiirtohinnan mukaan, loppusumma pyöristetty tasalukuihin.

iltasanomat.fi, mobiilisti ulkomailta

dna: 16 - 22 €

Elisa: 8 -24 €

Saunalahti: 9 - 17 €

Sonera: 7 - 25 €

Aika messevät hinnat yhdestä sivusta. Tämän blogin etusivu (ennen tätä juttua, n. 335 kilotavua) kännykän kautta ulkomailta katsottuna kasvattaisi kännykkälaskua pyöreästi 1 - 4 €:n verran.

Olisi muuten aivan loistavaa jos operaattoreilla (tai miksei vaikka Viestintävirastolla) olisi mobiilidata ulkomailta -laskuri. Sellainen johon voisi antaa verkkosivun osoitteen ja palvelu kävisi tarkistamassa sivun painon ja laskisi sitten eri operaattoreiden hinnoin mitä sen katseleminen ulkomailta maksaa. Voisi olla aika suosittu, sellainen palvelu.

En ollut Mediapäivillä.

Yritin saada kuvaa tapahtumasta valtamedian verkkopalveluiden avulla. Palveluiden omilla hauilla – etsiessäni termein mediapäivät tai mediapäivillä – löytyi seuraavaa (en rekisteröitynyt mihinkään, etsin vapaata tietoa, enkä käynyt kaikissa palveluissa vaan vain niissä jotka tuli mieleen: ne joissa oletin olevan jotain).

HS.fi:stä löytyi lähinnä Vanhasta, Andrew Keeniä mutta myös pari muuta artikkelia. Taloussanomista ei mitään. ITviikolta ei mitään. Digitodaystä ei mitään.

Talentumin emosaitilta etsien ei löytynyt mitään, mutta Markkinointi&Mainonta tarjoaa Andrew Keeniä sekä paria artikkelia viime vuodelta. Tietoviikossa ei mitään. MikroPC:ssä ei mitään.

YLEltä ei löydy yhtään mitään Mediapäivistä. Eikä Kauppalehdestä vaikka Alma Media oli mukana sponssaamassa tapahtumaa.

Tämähän on kuin Hectorin biisistä (maanantai ei mittään, tiistai ei mittään…).

(Hakusanalla Keen löytyi joistain kyllä jotain sisältöä. Vaan kun Keen ymmärtääkseni ei ollut koko Mediapäivät en laske sitä mukaan.)

Googlella etsien löytyy Mediapäivien Vanhasta tabloidilehdiltä, MTV3:lta, Keskisuomalaiselta, Aamulehdeltä, Kalevalta ja aika monelta muulta. Andrew Keenistä, Mediapäivien tähdestä, löytyy jokunen juttu (myös niiltä valtamedian verkkopalveluilta joiden omat haut eivät tuottaneet tulosta).

Entä tuo ääretön lauma konekirjoittavia apinoita, jollaisiksi Markkinointi&Mainonnan mukaan Mediapäivien tähti Andrew Keen kutsui niitä ihmisiä jotka aktiivisesti käyttävät internettiä kommunikaatiokanavana? Mitä se tuotti Mediapäiviltä?

Monipuolista ja reaaliaikaista raportointia (jota oli mukava seurata, kiitos kaikille jotka olivat aktiivisia). Paljon muutakin kuin Vanhasta ja Keeniä.

Tässä tapauksessa sanoisin, että apinalauma voitti Keenin ihannoimat ammattilaiset 6-0.

Tuntuu jotenkin hassulta kirjoitella blogiin jo niinkin vanhoista asioista kuin kolme päivää sitten julkaistuista uutisartikkeleista. Mutta koska en ole aikaisemmin ehtinyt, niin parempi nyt kuin ei koskaan.

Mielestäni tämä Lipposen arvostelu on ihan vallattoman viihdyttävää luettavaa.

Lipposen mukaan suomalaisten sanomalehtien ”toimituksissa rehottaa blogikulttuuri”, joka on pesiytynyt lehtiin netistä.

Pakko tunnustaa: nauroin ääneen yksin läppärini ääressä. Enkä vain yllä lainatun pätkän vuoksi (joka on hauska siksi, että valtamedia on leimannut blogit viihteeksi ja siksi, että blogeja ei ole muualla kuin netissä), vaan myös Lipposen nettilehtianalyysistä, joka kaikessa karkeudessaan ja jääräpäisyydessään on yllättävän tarkka.

Ensinnäkään minä en löytänyt hakemaani juttua, enkä pitänyt näkemästäni, enkä kokemastani. Ja loppupäätelmä oli: ei enää koskaan [...]
–
Paavo Lipponen

Valtamedia luo kohinaa verkkoon, mutta ei anna työkaluja sen suodattamiseen. Yhä vaan on helpompaa löytää suomalaisten mediatalojen artikkeleita Googlen avulla, kuin yrittää penkoa niitä esiin palveluiden omilla alkeellisilla hakutoiminnoilla.

Toimitusten tekemisistä en osaa mitään sanoa. Ehkä siellä on blogivaikutteita. Voi tietenkin myös olla ovat päässeet Lipposen kritisoimaan tilaan ihan itsestään, ilman ulkopuolista apua.

Toinen viihdyttävä teksti, joka ei ehkä ole yhtä vallaton kuin edellinen mutta kyllä hiukan tuoreempi, on Talouselämässä julkaistu Pekka Seppäsen kolumni Verkossa ryhmyys tiivistyy, joka omalla tavallaan komppaa hs.fi:n näkemystä valtamedian ulkopuolella tapahtuvasta kommunikoinnista. Mutta siinä missä hs.fi:n Esa Mäkinen käyttää oman konserninsa omistuksessa olevan Blogilistan tilastoja ihmisten määrittelemiseen, on Seppänen kääntänyt katseensa toiseen kansalaisten temmellyskenttään – adressit.comiin.

Seppänen listaa suosituimpia (eli eniten allekirjoitettuja ja kommentoituja) adresseja ja vetää niistä johtopäätöksen.

Edellä olevat esimerkit todistavat sen viisauden, että lähimpänä ihmistä ovat sellaiset asiat, jotka ovat ihmistä lähellä.
–
Pekka Seppänen

Netissä ’kaikkein suosituimmat’, ovat useasti vain poikkeuksia (esim. adressit joita ei ole tajuttu sulkea kun homma on ohi) jotka pulpahtavat esiin siksi että joko mittaustavat ovat vääriä tai mittaustuloksia tulkitaan väärällä tavalla. Tässäkin tapauksessa 2800 adressista alle prosentti on se ryhmä jonka perusteella vedetään johtopäätös sisällöstä (vrt. hs.fi:n tapaukseen jossa 3,5 promillea blogeista sai toimia esimerkkinä sille että kaikista blogeista on tullut viihdesivustoja).

Niitä ihmisiä joille ihmistä lähellä olevat asiat ovat… niin, lähellä, ovat niitä samoja jotka äänestävät meille presidentin ja eduskunnan. Ne ihmiset ovat tavallaan niitä jotka ovat nostattaneet Lipposen sille korokkeelle josta hän nyt räkii valtamedian kaljuuntuville päälaille. Samat ihmiset ovat myös niitä jotka ostavat valtamedian paperituotteita.

Mistä adressien allekirjoittajat saavat tietoa niistä lähellään olevista asioista? Oletan, että se massa ihmisiä joka eniten allekirjoittaa adresseja saavat ison osan informaatiostaan massamediasta, esimerkiksi niistä samoista lehdistä jotka sitten ihmettelevät kun ihmiset reagoivat. Hassua.

Kolumnin lopussa ilmoitetaan ettei Seppänen kuulu siihen tiivistyneeseen ryhmyyteen/tyhmyyteen netissä josta kirjoittaa. En kuitenkaan oikein ymmärrä miksi tämä pitää tuoda esiin. Onko se huumoria jota en tajua, vai jotain muuta?

Päivän parasta viihdettä lienee Taloussanomien artikkelin, Ylen Jungner tyrmää teräväpiirron (via), aiheuttama keskustelu tai lähinnä siis rypäs monenlaisia ja usein hyvin eriäviä mielipiteitä jotka on esitetty kronologisessa järjestyksessä. Loistava kokoelma niitä jotka tietävät jotain tekniikasta, niitä jotka tietävät vielä enemmän tekniikasta ja niitä joita Jugnerin lausunto ottaa nuppiin ihan tajuttomasti.

Jugner siis lupaa Taloussanomien artikkelissa ettei YLEn lähetystekniikka tule muuttumaan ainakaan seuraavaan kahdeksaan vuoteen. Yllättävää? No ei todellakaan. Sama heppu muistaakseni on visioinut että perinteistä televisiota ei ehkä enää ole 2010-luvun lopussa. Mielestäni Jugner tuntuu olevan lausunnoissaan jokseenkin looginen.

Televisio ei mediana ole pahemmin muuttunut syntymänsä jälkeen. Teknisesti se on muuttunut. Onhan vastaanotin saanut värikuvan, stereoäänen ja litistynyt, mutta vaikka teräväpiirto tulisikin joskus, ei sekään ole kuin vain tekninen muutos joka ei vaikuta television käyttötapaan. Ainoa uusi ominaisuus joka on tullut televisioon vuosien mittaan on teksti-TV ja sekin on ollut tarjolla kohta kolmekymmentä vuotta.

Videonauhuri, yleistyessään joskus 70-luvulla, tietenkin myös vaikutti tapaan katsella televisiota, mutta se ei muuttanut itse televisiota mitenkään. Lisäosat ovat lisäosia, olivat ne sitten nauhureita, DVD-soittimia tai surround-vahvistimia.

Teräväpiirto on ollut tulossa jo 1980-luvun loppupuolelta lähtien. Silloin televisioita myytiin sellaisin argumentein kuin sadan hertsin virkistystaajuus, pimppinappi (kts. linkitetyn jutun viimeinen kappale) ja teräväpiirto. Nykyään televisioita myydään kontrastin, vasteajan ja teräväpiirron avulla. Vastaanottimia on aina myyty tekniikalla – nykymaailman mystiikalla. Sillä on helppo luoda tarpeita, lumota kuluttajat ja piilottaa vajavaisuudet.

Digitalisointi, kuten teräväpiirtokin, on vain yksi monista teknisistä uudistuksista television historiassa. Mutta vaikka tekniikka uudistuu, ei televisio muutu. Se on yhä yksisuuntainen ja tiukasti aikaan sidottu media joka ei ole muuttunut vuodesta 1955 mitenkään, vaikka ympäröivä maailma kyllä on. Televisio, nykyisellään, on jäänne kylmän sodan ajoilta.

Vaikuttaa siltä, että myös osa kuluttajista on tajunnut tämän, tai ainakin huomannut ettei televisio kiinnosta. Osa vielä keskittyy tekniikkaan, vaikka asian ydin on jossain ihan muualla. Itse kuvittelen, että keskustelu siitä mitä television pitäisi olla mediana olisi antoisampaa kuin teknisistä yksityiskohdista kiisteleminen.