skrubu

Psykologi Barry Schwartz puhuu vuonna 2005 nauhoitetussa TED talkissa siitä miten vaihtoehtojen lisääntyminen vähentää onnellisuutta. Hieno esitys, kannattaa katsoa.

Schwartz kertoo, että mitä enemmän on mistä valita, sen vaikeampi on tehdä valintaa, samalla myös lisääntyy epävarmuus siitä, että tehty valinta valinta on oikea (olisinko voinut tehdä paremman valinnan?) joka puolestaan vähentää onnellisuuden tuntua.

Tästä näkökulmasta katsottuna HS.fi:n jutussa mainitun Taloustutkimuksen tutkimuksen tulokset eivät ole mitenkään yllättäviä. Televisiokanavien määrän lisääntyminen kasvattaa valintamahdollisuuksia joka vaikeuttaa valintaa ja johtaa siis siihen, että televisionkatselijat ovat onnettomampia (lisääntyisiköhän onnellisuus jos kanavien määrä vähenisi ja ohjelmien laatu paranisi, hmm…?).

No, äskettäin loppuneen vuoden televisiokeskusteluissa on myös käynyt ilmi, että katselijoiden kurjuutta on lisännyt niin uuden teknologian pakottaminen jokaiselle, kuin myös tekniset ongelmat. Samalla myös uusi teknologia on tuonut katsojille lisää valittavaa: digiboksit.

Moni miettii mikä digiboksi kannattaa valita ja mistä löytäisi tarpeelliset tiedot oikean valinnan tekemiseksi? Jos ei osaa valita, onnellisuus vähenee, etenkin kun valinta on pakko tehdä (jos siis haluaa katsoa televisiota). Eikä hankittu laite tyydytä jos jää miettimään josko se toinen digiboksi sittenkin olisi ollut parempi.

Samaa voisi kuvitella taulutelevisioiden ostajista. Merkkejä on monia ja malleja käsittämätön määrä. Laitteiden vertaaminen ei ole vain vaikeata, vaan toisinaan se on jopa täysin mahdotonta, siksi valinnan tekeminen ei ole helppoa ja samalla myös epävarmuus tehdystä valinnasta on suuri.

Mielestäni laitevalmistajat tekevät itselleen hallaa vaikeuttamalla valintaa. Ne luovat omille tuotteilleen oston esteitä. Se ei tietenkään tarkoita etteikö elektroniikka möisi, koska niin televisiot kuin digiboksit kyllä käyvät kaupaksi, mutta en voi olla ajattelematta miten paljon enemmän niitä myytäisiin jos valinta tehtäisiin helpommaksi.

Televisio ei enää ole helppo viihdekanava, iltojemme ilo, jonka ääressä voi nollata aivot, vaan siitä on tullut monien valintojen viidakko. Ehkä televisio ei aikaisemminkaan ole lisännyt onnellisuutta, mutta nyt vaikuttaisi siltä että se tekee monet nimenomaan epävarmoiksi ja samalla onnettomammiksi.

Amerikan ihmemaassa televisiokatselijoiden onnellisuutta lisää TiVo. Se on hyvin ymmärrettävää, se helpottaa valintojen tekemistä, eli suodattaa kohinaa. Meillä ei ole TiVoa, meillä on digi-tv, kohinaa ja enemmän tai vähemmän bugisia digibokseja.

En ollenkaan ihmettele sitä että moni on luopunut television katsomisesta. Ihmiset haluavat olla onnellisia. Digi-tv ei lisää onnellisuutta.

Pitäisi levätä, mutta on ihan pakko kommentoida yhtä asiaa.

Tänään odotellessani vuoroa tohtorin luo tapoin aikaa lukemalla uutisia kännykän kautta. Löysin uutisen joka kiinnosti, luin sen ja… kun lopulta pääsin kotiin, olin jo unohtanut koko asian.

Tulipa sitten sama uutinen vastaan eräässä seuraamassani blogissa. Tällä kertaa, koska en surffannut kännykällä, ajattelin etsiä lisätietoa MTV3:n tulevasta scifikanavasta. Tuohan saattaisi jopa kiinnostaa, kunhan sieltä ei tule vain (taas!) uusintoja vanhoista Star Trekeistä tai avaruusasema Alfoista, vaan jotain oikeasti mielenkiintoista.

Okei. Uutinen löytyy HS.fi:stä. Looginen paikka hakea lisätietoa on MTV3:n sivut. Tottahan tämän uutisen ilmoittaminen Maikkarilta tarkoittaa sitä että ovat valmistuneet ennakkomyyntiin tai vaikka edes ruokkimaan ihmisten tiedonhalua, niin että mahdollisimman moni saadaan koukutettua (myös niille kahdelle muulle uudelle kanavalle), jos ei heti katsojiksi niin ainakin jonkinlaiseen kiihottuneisuuden tilaan jossa asiasta keskustellaan, viedään viestiä eteenpäin.

Öh… yllättävän pitkän etsimisen jälkeen huomasin pienen, melkein näkymättömän, ilmoituksen asiasta. Klikkasin katsomaan… en löytänyt sieltä mitään lisää tietoa, mutta kyllä linkin jonka takaa voisi lukea lisää MTV3 Kanavapaketista, vaan siellä oli aivan sama teksti kuin edelliselläkin sivulla.

Ei edes kaapelioperaattorini tiedä verkkosivuillaan mitään MTV3:n uusista kanavista.

Tiedonhakuni ei tuottanut tulosta. Petyin.

Miten ihmeessä tällainen mahdollisuus WoMMiin voidaan mokata näin perusteellisesti? Kerrotaan jotain, mutta ei anneta mitään tietoa. Ei ruokita mielenkiintoa, ei koukuteta, ei houkutella, ei… ei yhtään mitään. Jätetään kuluttaja tyhjän päälle. Aika vanhanaikaista toimintaa, mielestäni.

Rupean epäilemään että tällaisen käyttäytymisen takana on armeijamme, joka opetti meitä kiirehtimään odotusta varten. Kauhealla tohinalla ja hopulla piti saada lössi ja varusteet kasarmialueelta lähimetsään odottelemaan… odottelemaan… odottelemaan… Odottelemaan jotain joka on tulossa, mutta josta rivimies ei tietenkään tiedä mitään.

Millaisen kuvan MTV3:sta tällainen antaa?

Vitonen palaa normaaliin päiväjärjestykeen viime viikon uutisen jälkeen. Siirtykäämme toiseen mediaan. Ennen elokuvat olivat videonauhoilla, nykyään DVD-levyillä. Eikä vain elokuvat, myös televisiosarjat. Eläviä kuvia pienellä pyöreällä kiiltävällä levyllä, se on Vitonen viikolla 49.

1. Onko sinulla DVD-soitinta? Jos on, niin kerro millainen se on.
2. Kuinka usein vuokraat elokuvia videovuokraamosta?
3. Oletko käyttänyt mitään tilausvideopalvelua verkossa? Kerro toki tarkemmin kokemuksistasi jos olet.
4. Ovatko nettitelevisiopalvelut tuttuja? Kerro toki tarkemmin kokemuksistasi jos on.
5. Ostatko elokuvia tai televisiosarjojen kausia? Kuinka usein ja mistä?

Voit vaikuttaa Vitoseen lähettämällä kysymysvinkkejä vitosvinkki (ättä) skrubu. Net. Vitonen myös RSS -syötteenä.

Sonyllä on taas iso kamppis meneillään, värikkäitä pupuja tulee vastaan kadulla, televisiossa ja netissä. Netissä on myös kilpailu. Semmoin oikein helppo, niin että saavat mahdollisimman paljon osallistujia jotka toivottavasti kutsuvat kaverinsakin mukaan. Peruskamaa. Sen minä ymmärrän. Mutta miksi kilpailun palkintoina on matka ja mediasoitin? Miksi ei sitä televisiota jota mainostavat? Eikö se ole tarpeeksi houkutteleva?

Jotkut ilmaisut hiipivät tietoisuuteen salaa ja jäävät leijumaan ilmaan kuin mykät hiihtäjät. Niitä ei pääse pakoon, ne seuraavat ja yllättävät läsnäolollaan kun sitä kaikkein vähiten odottaa. Tuulettaminenkaan ei oikein auta. Pimp sitä ja pimp tätä. Sana tuntuu sopivan hyvin suomalaiseen suuhun. Tänään lounaalla piti hiukan yrittää tuulettaa kun sana pimp tuli vastaan eräässä firman sisäisessä tiedotteessa. Ei auttanut. Elämä on.

Jäin miettimään että eikös Pimp My Bride olisi hieno idea telkkariturhuudeksi? Mekaanikkokirurgit tuunaisivat tulevan vaimon timmiin kuntoon. Silotetaan pintaa, laitetaan vähän kromia koristeeksi, poistetaan vauhtiraidat ja asennetaan vielä vaikka televisio takapuoleen. Kiillotetaan ja palautetaan onnelliselle omistajalle. Ai mutta, semmoinenhan on jo: Extreme makeover.

Mutta pimpin voimaa ei pidä aliarvoida, sen opin jo kauan sitten, nuorena poikana, kun ansaitsin leipäni kotikylän kodinkoneliikkeessä myyjänä. Yksi jos toinenkin paikallinen äijä kävi ihmettelemässä uusinta teknologiaa; kiinnostus kuva kuvassa -toiminolla varustettua televisiota kohtaan oli iso. Etenkin yhden mallin kaukosäätimestä tuli kylällä pienoinen nähtävyys. Siinä kun oli ihan vastustamattoman tuntuinen pimppinappi, eli PinP (picture in picture) -nappi. Oli siinä sitten varmaan emännät onnensa huipulla kun joka setä roudasi, suu messingillä ja silmät kiiltäen, uuden pimppinapilla varustetun television tuvan nurkkaan ihmeteltäväksi.