skrubu

Uuteen lehteen on yhdistetty kaikki nuoren käyttäjäkunnan herkut kuten youtubet, twitterit ja facebookit.
–
Taloussanomat: Sanomalehdet pian vahvempia kuin koskaan

Hihi. Tunnen itseni aina niin nuoreksi kun joku keksii kutsua verkkopalveluita ”nuoren käyttäjäkunnan herkuiksi”.

Mutta kun asiaa ajattelee, on juuri tuollainen ajattelutapa niin väärä: Ei kaikki youtuubaajat, twitteröitsijät ja facebookkaajat ole nuoria tulevaisuuden apostoleita. Se, että me (media) ja nuo (tulevaisuuden asiakkaat) on kolumnissa niinkin selkeästi eroteltu tarkoittaa myös sitä, että kirjoittaja näkee itsensä ja edustamansa mediatalon sekä tulevaisuuden lukijakunnan väliin ison aukon. Aukon jota ei ole, sillä siellä olemme me. Me ei-nuoret, juuri nyt ja tällä hetkellä – ei missään spekulatiivisessa tulevaisuudessa. Huhuu!

Siinä vaiheessa kun Taloussanomien jutussa mainittu aivojen ja tietokoneen yhdistäminen tapahtuu on youtuubat, twitteriinot ja facespacet jääneet historiaan, kuten myös internet kuten me sen tänään tunnemme. Kun ihminen on miljardi kertaa älykkäämpi kuin nyt, ovat silloiset keski-ikäiset sen aikaisen tekniikan ja palveluiden käyttäjiä, ihan kuten me olemme sitä nyt. Ennustan, että silloinkin joukkotiedotusvälineet kirjoittavat siitä miten sen hetken tekniikka muka on tulevaisuuden nuorten juttu. Enkä oikein usko, että kolumnit ja artikkelit luetaan, katsotaan tai kuunnellaan silloin joltain tietyltä päätelaitteelta, eiköhän siihen mennessä sisältö ole oikeasti päätelaiteriippumatonta.

Tuli mieleen tämmöinen. Jos korporaatioissa yhä vaan ihmisiä pakotetaan käyttämään IE6:a (Vielä tänä päivänä?! Eikös sellaisesta pitäisi jo vähitellen sakottaa?!), kielletään niin Skypet kuin Facebookit ja pikaviestimet luokitellaan tietoturvariskiksi, niin miten käy sitten kun tulevaisuuden työvoima on tottunut Google Waveen jossa kaikki viestittäminen, kollaboratiiviset dokumentit, tiedostojen jako ja mitäkaikkeasiinäonkaan on yhdistetty yhteen pakettiin ja on vielä laajennettavissakin?

Tulipa mieleen matkalla töihin tänään, että nyt kun Jaikun tulevaisuus näyttää epävarmalta, ja nykyinen toiminnallisuus on vähän niin ja näin, on olemassa yksi taho jonka ehdottomasti pitäisi ottaa vastuu Jaikun ylläpidosta ja ennen kaikkea arkistoinnista: Museovirasto Kansallisarkisto.

Kuvitelkaa miten paljon ja automaattisesti myös aikaleimalla varustettua nykytietoa voisi kerätä Jaikun avulla. Kevyttä dataa, vain tekstiä (kovalevytila on halpaa), suoraan kansalaisten näppiksiltä. Ajankuvaa nykyisyydestä.

Miten arvokasta olisi esimerkiksi kolmen vuosikymmenen kuluttua oikeasti tietää kansan mielipiteitä asioista 00-luvun lopussa? Ja jo nyt Kansallisarkisto voisi Jaikun avulla kerätä lähimenneisyydestä muistikuvia ja kertomuksia, esimerkiksi Top Ass -korteista.

Nyt olisi kuulkaas loistava mahdollisuus imuroida kovalevyt täyteen materiaalia, josta tulevaisuudessa tutkijat voivat kirjoittaa kirjoja ja väitellä tohtoriksi. Eiks vaan olisi hyvä juttu, jätkät hei. Jätkät?

Jotenkin vuoden 2008 lopun trendinä vaikuttaa olevan blogien kuoleman manaaminen. Että tähän tämä nyt loppuisi.

Kuitenkin mielestäni on hupaisaa lukea väiteteitä blogien kuolemasta erinäisistä blogeista. Miksi joku, joka väittää blogien olevan kuolleita, kirjoittaa asiasta blogiin? Eikö se ole jotenkin paradoksaalista? Toisaalta, mihin muualle nämä blogikuoleman korppikotkat voisivat kirjoittaa?

Hassu tilanne.

Kyyristyn pimeässä huoneessa kristallipallon ylle. Liikutan käsiäni hitaasti pallon pinnan tuntumassa kuitenkaan koskematta tähän maagiseen ja mystiseen supertyökaluun. Dramaattiset tummat pilvet kasaantuvat taivaalle ja ukkonen jyrähtää… jostain kuuluu urkumusiikkia (olenkohan nähnyt liikaa Simpsoneiden Halloween-spesiaaleja?).

- Minä näen, sanon kähisevällä äänellä…

Syvä tuijotus hekuvaan kristallipalloon paljastaa, että netti elää omaa elämäänsä. Sitä on vaikea tai mahdotonta kontrolloida ja sillä on oma kulttuurinsa – se on kuin oma maa, valtio tai maailma – mutta se on olemassa vain siksi, että ihminen on olemassa. Ei netti tule katoamaan, hajoamaan, kaatumaan (asiasta tarkemmin informatiivisemmin englanniksi: NXTcomm08: Breaking the Internet [Telephone Online]) tai tuhoutumaan ennen kuin ihmiset katoavat, mutta muuttumaan netti kyllä tulee. Muutosta on kuitenkin mahdoton ennustaa. Arvauksia voi tehdä, mutta menneisyys ei ole luotettava merkki tulevasta. Netti on sillä tavalla sukua pörssille.

Kristallipallo kertoo, että bisneksen kuihtuminen yhä kasvavan datamäärän alle on hyvin epätodennäköistä. Jos internet jostain syystä näyttäisi tukkeutuvan kaikesta videomateriaalista ja muusta ’rikkaasta’ sisällöstä, saisivat uhkakuvat isojen firmojen isojen tuottojen vähenemisestä todella isot pyörät pyörimään ja yllättäen hommalle tehtäisiin jotain. Internet on kerta kaikkiaan liian arvokas investointi jotta siihen resursseja panostaneet antaisivat sen kaatua siksi, että tekniikka ei tämän päivän ymmärryksellä venyisi tulevaisuuden tarpeisiin. Mutta vasta kun uhka on tarpeeksi todellinen, siihen reagoidaan.

Kaikkea voi tapahtua. Harva osasi ennustaa Googlea tulevaksi, puhelinkoppeja katoavaksi tai internettiä nykymuodossa keksittäväksi ennen kuin se jo oli tapahtunut. Kukapa olisi kuvitellut vuonna 1990, että olisi täysin arkipäiväistä pitää puhelinta mukana kaikkialla, tai surffata sellaisella netissä.

Siristän silmiäni ja näen kristallipallossa tumman muukalaisen. Se on klassisen uhkakuva, tai mahdollisuus: muutos nykyiseen.

Entä jos internet ei hajoa tai kaadu? Mitä jos videot ja ’rikas’ sisältö ei tukikaan kaapeleita ja servereitä? Jos tapahtuukin jotain ihan muuta, jotain päinvastaista?

Mitä jos ihmiset kaikkoavat netistä, sellaisena kun me sen tunnemme. Kyllästyneenä siihen, että vallanpitäjät rajoittavat kuka saa tehdä mitäkin. Siihen, että kansallisen turvallisuuden nimissä yksityisyyden rajoista on tehty epäselvät? Että netin käyttäjät numeroidaan? Että isot firmat saavat täydelliset tiedot siitä mitä videota kukin on jollain saitilla katsonut?

Mitä jos internet kuihtuu? Verkkokaupat kaatuvat yksi toisensa jälkeen. Netistä elantonsa saavat joutuvat etsimään uusia töitä. Liikenne netissä vähenee. Facebook, Youtube ja muut tämän päivän kovat sanat muuttuvat kummituskaupungeiksi. Ihmiset siirtyvät jonnekin muualle, johonkin vaihtoehtoiseen. Internet, sellaisena kun me sen nyt tunnemme, lakkaa olemasta.

- Minä näen, sanon kirkkaalla äänellä ja sytytän kattolampun. Höh, on helppo synkistellä. Ja se on kivaa.