Jutut avainsanalla: uutiset


Tiedonkulun nopeudesta

Pekka • 26.10.2011, 17.22

Lähes 160 vuotta sitten Henry Thoreau kirjoitti kirjan Walden; or, Life in the Woods (suom. Elämää metsässä) siitä kun eleli pari vuotta aikakautensa slow livingiä metsässä rakentamassaan majassa.

Kyseisessä kirjassa tuli vastaan kohta jonka voisi, muuttamalla teknisiä yksityiskohtia, melkein kuvitella kertovan tästä päivästä.

(Nopea tiedonkulku oli silloin tietenkin täältä tulevaisuudesta taaksepäin katsottuna aivan eri kuin meillä tässä ja nyt, mutta siinä ajassa eläville, suhteessa siihen mitä heillä oli, varmaan järkyttävän nopeaa. Voisin kuvitella että kun Thoreaun aikakaudella katsottiin 160 vuotta taaksepäin oli meno silloisessa nykyajassa niin modernia, teknistä ja nopeata, ettei voinut nopeammasta kuvitella.)

We are eager to tunnel under the Atlantic and bring the Old World some weeks nearer to the New; but perchance the first news that will leak through into the broad, flapping American ear will be that the Princess Adelaide has the whooping cough. After all, the man whose horse trots a mile in a minute does not carry the most important messages […]

Henry David Thoreau: Walden; or, Life in the Woods (1854)

Että, niin se maailma… öö… ei sittenkään muutu niin hirveästi, Eskoseni. Vaikka tekniikka kehittyykin ja meno vaan nopeutuu, on ihminen yhä vaan se sama ihminen.


Lälläslää piiloon

Pekka • 25.5.2011, 10.49

Ennen oli haettava tietoa. Uutiset eivät juurikaan tulleet sinun luoksesi, sinun oli mentävä niiden luokse. Oli seurattava moni lähteitä, koska lähteitä oli vähän ja ne päivittyivät harvoin. Nykyään koska lähteitä on paljon (liikaa?) ja ne päivittyvät reaaliajassa (tai lähes), lähestymistavan on muututtava. Tieto tunkee silmille, sitä on liikaa (laatu kärsii) ja jokainen yrittää herättää huomiosi. Uutiset ovat muuttuneet (huonoiksi) mainoksiksi. Ne mainostavat itseään. Huutelevat kuin huomionhakuiset räkänokat tai ruinaavat klikkaamaan kuin romanikerjäläiset kaduilla. Kun kaikki vonkuvat ja huutavat, kukaan ei erotu – paitsi ne jotka ovat ärsyttäviä.

Koska minua ärsyttää klikkihakuisten otsikoiden ja pällijournalismin lisääntyminen, päätin tehdä asialle jotain. Piilotin profiilistani Ampparit.comissa kokonaan pahimmat lälläslääjournalismin ja infantiiliotsikoiden edustajat (kuten Staran ja molemmat Ilta-ihansamanlaiset, antaakseni pari esimerkkiä). Ja aina kun huomaan reagoivani siihen, että joku uutisvirrassa esiintyvä lähde selkeästi pyrkii olemaan huomionhakuinen lälläslääjournalismin huutelija ja klikkikerjääjä, käyn napsauttamassa tämän pois näkyviltä. Kerjäläisillä kun harvemmin on mitään tarjottavaa.

Tämän kokeilun tarkoituksena on havainnoida jos jään paitsi jostain järisyttävän tärkeästä (jota ilman ei voi elää) sekä väheneekö samalla turhasta mauttomuudesta ja tyylittömyydestä ärsyyntyminen. Teoriani on, ettei elämäni järky millään tavalla, että en jää paitsi mistään tärkeästä koska uutiset ja muut jutut, niin hyvät, huonot, lälläsläät kuin mielenkiintoiset (ja muutenkin oman tutkani ulkopuolelle jäävät) suodattuvat näkyviini sosiaalisten verkostojeni kautta ja, että ärsyyntyminen vähenee.

Comments Off

Avaisanat: , , , , , ,


Uutisvirtaa

Pekka • 17.9.2010, 12.34

Aivan liian harvoin tulee käytyä katsomassa mitä Digicamera.netin uutisissa lukee. Syy satunnaisiin käynteihin on syötteen puute: Siellä missä minä pörrään ei ole mitään mikä muistuttaisi palvelun olemassaolosta.

Siksipä pykäsin pystyyn muistutussyötteen jossa ei ole uutisia, mutta johon ilmestyy linkki kun on valokuvauutispakettia tarjolla: Digicamera – news alert. Ottakaa siitä käyttöönne, jos tuntuu siltä, että kiinnostaa.


Luin uutiset tänään voi pojat

Pekka • 17.2.2009, 23.15

Englannissa pelotellaan kansaa terrorismimöröllä oikein kunnolla. Uuden lain mukaan poliisi- tai puolustusvoimiin kuuluvan kuvaaminen voi viedä valokuvaajan jopa kymmeneksi vuodeksi telkien taakse. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Valokuvauksen kytkeminen terrorismiin on elokuvista tuttua eikä perustu todellisuuteen, kirjoitti Bruce Schneier The Guardianissa kesäkuussa 2008.

Uudessa-Seelannissa astuu tämän kuun lopussa voimaan laki jonka mukaan henkilön nettiyhteys voidaan sulkea jos musiikkibisneksen edustaja syyttää kyseistä henkilöä tekijänoikeuksien rikkomisesta. Siis vain syyttää. Mitään todisteita ei tarvita. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan protestoidaan.

Meillä täällä ministeri Lindén ei ymmärrä mitä ihmisillä on Lex Nokiaa vastaan ja pitää jääräpäisesti kiinni laistaan. On täysin ymmärrettävää mielestäni, että lakia vastaan osoitetaan mieltä.

Kuunteleeko kukaan mielenosoittajia ja protestoijia?


Jaarittelua sisällöistä ja tarjonnasta

Pekka • 7.9.2008, 19.22

(Tämä on siis se jaarittelu, josta aikaisemmin kadotin punaisen langan.)

On totta, että ilman päivittäistä lehteä jään aina jostain paitsi. Ehkä en ole lukenut häbläristä sitä kovaa juttua josta kaverit puhuvat, tai nähnyt sitä yhtä juttua hesarissa. Toisaalta, minulta menee ohi paljon kaikenlaista muutakin, niin televisiosta, radiosta kuin verkostakin. Meille tarjotaan niin paljon sisältöä, ettei kaikkea vaan voi sisäistää. On tehtävä valintoja, suodatettava. Siinä jää jotain aina pois, jotain mitä joku muu seuraa. Me kun emme kaikki suodata samalla tavalla.

Itse olen perustellut itselleni sen, ettei minulle tule lehteä sillä, ettei minulla ole aikaa lukea paperilehteä enkä näe syytä maksaa siitä ilosta, että tilaisin maksua vastaan paperia jotta minulla olisi jotain vietävää paperinkeräykseen (vaikka paperilehti saattaisikin olla nettilukemista luontoystävällisempi). Paperia tulee luukusta maksamattakin ja sisältöä saa netistä samaan hintaan.

Nautin paljosta ilmaisesta sisällöstä, kuten monista hyvistä blogeista ja useasti hyvä blogi on parempi kuin huono joukkoviestinnän tuotos. Ja vaikka blogi ei ehkä olisikaan A-luokan priimatavaraa, ei se tunnu haittaavan. Miksi? Ehkä se on sitä, että odotan enemmän sisällöntuottajien ammattilaisilta vaikka en maksaisikaan sisällöstä. Miksi? Vaikea sanoa. Oletan taustalla piilevän sen, että minut on kasvatettu siihen: se on opetettu koulussa, se on ollut olennainen osa kulttuuria ja joukkotiedotusvälineet itse ovat vuosien mittaan ankkuroineet mieleeni oman hyvyytensä ja ainutlaatuisuutensa.

En suinkaan nyt tarkoita sitä, etteikö joukkotiedotusvälineillä olisi paikkansa, arvonsa ja valtansa – onhan niillä, mutta näin vastaanottajan näkökulmasta netti on tuonut tarjolle todella laajan valikoiman sisältöä. Ja koska minulla on mistä valita, on myös itsestään selvää että vertailen. Mutta lukijana, katselijana ja kuuntelijana, eli joukkotiedotuksen yleisönä, koska en ole journalisti, en ole kuitenkaan sidottu vertailemaan journalistisia tuotoksia vain toisiin journalistisiin tuotoksiin (miksi olisin?) vaan voin vapaasti vertailla sisältöjä sisältöihin, riippumatta lähteestä tai minkä opinalan mukaan niitä on tuotettu – täysin omien preferenssieni mukaan.

Siksipä minun näkökulmastani netissä sisällöntuotannon ammattilaiset ja ei-ammattilaiset (amatööri lienee tässä aivan väärä sana) ovat aika pitkälti samalla viivalla. Ja sitä katsellessani olen näkevinäni miten ei-ammattilaisen sisällön huikeaan määrään (sisällöntuottajia on todella paljon) reagoidaan ammattilaisten puolelta myös panostamalla määrään. Ja kun yksi joukkotiedotusväline tekee sen, joutuu toinenkin tekemään sen ja kolmas. Kun tarpeeksi moni sitten tekee samoin, joutuu ensimmäinen sitten hiukan lisäämään tahtiaan näkyäkseen paremmin, ja sitten toinen ja sitten kolmas. Ja näin meillä onkin aikamoinen noidankehä, tai kilpavarustelu, joka täältä ei-ammattilaisesta näkökulmasta manifestoituu yhä heikkenevänä laatuna ja vähitellen laatuero ammattilaisten ja ei-ammattilaisten tuottaman sisällön välillä hämärtyy.

Voi tietenkin olla, ettei ei-ammattilaisten tuottama sisältö ole ollut katalysaattori tiedotusvälineiden nopeammin ja heikkolaatuisemmin -kilpaan, mutta se ei muuta sitä, etteikö kyseistä, uskottavuutta nakertavaa kilpaa joukkotiedotusvälineillä olisi menossa.

Joskus mietin miten laadun heikkeneminen verkossa ilmestyvässä journalistisessa sisällössä vaikuttaa kyseisten joukkoviestintäbrändien paperiolemukseen. Olenko oikeasti siirtynyt pois paperilehtien parista siksi, etten ehdi lukemaan niitä vai siirryinkö nettiin siksi, että lehden arvo ei mielestäni enää vastannut siitä pyydettävää hintaa? Entä kun verkossa juttujen laatu tuntuu heikkenevän vuosi vuodelta, haluanko siirtyä enää koskaan takaisin paperiin? En ole kuitenkaan oikein päässyt tämän miettimisessä mihinkään lopputulokseen.

Lopetan tähän, tämä on jo aivan liian pitkä teksti. Ohjaan teidät kuitenkin s1t.netin:n pariin, jossa on pohdittu uutiskäyttäytymistä.


Haluamme näkyvyyttä, meitä ei saa näyttää

Pekka • 20.8.2008, 08.01

Kuuntelin Tietokone-lehden toistaiseksi viimeisen viikkokatsauksen. Jäin miettimään tuota kuinka tiedotusvälineiden edustajat ovat näreissään siitä, ettei Google ole ilmoittanut heille sisällön ideksoinnista tai kysynyt lupaa käyttää sisältöpätkiä news-palvelussa.

Eikö Google indeksoi sisältöjä koko julkisesta verkosta sen kummemmin kertomatta asiasta indeksoitaville (oli se sitten uutislähde, bloggaaja, yritys tai vaikka oppilaitos)? Ja eikö tiedotusvälineiden julkiset sisällöt löydy Googlen ’tavallisista’ hakutuloksista kaiken muun sisällön joukosta (ja eikö tiedotusvälineet nimenomaan yritä maksimoida näkyvyyttään Googlen hakutuloksissa – eli päästä mahdollisimman hyvin indeksoiduksi)? Uskaltaisin vastata molempiin kysymyksiin kyllä.

Onko Googlen ’tavallisiin’ hakutuloksiin reagoitu yhtä voimakkaasti kuin News-osioon (hakutuloksessahan on aina pätkä sisältöä ja kuvahaku löytää tiedotusvälineiden julkaisemia kuvia)? Pitävätkö mediatalot Googlen poissa julkisilta sivuiltaan? Näihin kysymyksiin uskaltaisin vastata ei. En ainakaan ole huomannut asiasta mitään suurempaa haloota.

Tehdään koe: Haetaan Googlesta ”kotimaa” ja rajataan se Aamulehden osoitteeseen. Tulos? Kuvahaku 362 osumaa (joista osa näyttäisi olevan hotlinkattuja) ja tekstihaussa 6130 osumaa.

Jos en nyt ole ymmärtänyt asiaa ihan väärin, on Google News oikeastaan erilainen käyttöliittymä Googlen keräämään dataan. Google News siis tekee tiedotusvälineille palveluksen suodattamalla niiden tulokset vertaistuotannon, pornon ja muun ei-journalistisen sisällön joukosta mainosvapaaksi kokonaisuudeksi joka on paremmin jäsennelty ja laadullisesti aivan eri tasolla kuin tavalliset hakutulokset.

Mutta tiedotusvälineet eivät selvästikään halua erottua.

Ja näin olemmekin tilanteessa jossa Google tunnistaa journalistisen sisällön tuottajat ja erottelee niiden sisällöt netin kohinasta samalla kun journalistisen sisällön tuottajat pyrkivät maksimoimaan hakukonenäkyvyytensä mutta eivät kuitenkaan toivo siinä apua Googlelta vaan haluavat velloa samassa sopassa kaiken muun nettisisällön kanssa, samalla minimoiden näkyvyytensä. Onko tässä nähtävissä jotain sisyfonista?

Se, että Google News aiheuttaa haloota tiedotusvälineissä ei johdu Googlesta tai internetistä, vaan tiedotusvälineistä.


Suomalaiset lomailee

Pekka • 8.7.2008, 13.43

Suomalaiset suosivat kaupunkilomia
Suomalaisten matkustusmaku muistuttaa norjalaisia, mutta eroaa ruotsalaisista, jotka valitsevat mieluiten aurinkoloman. [...] Pohjoismainen nettimatkatoimisto Travellink tutki suomalaisten, ruotsalaisten, tanskalaisten ja norjalaisten matkailua.

YLE Uutiset, 08.07.2008, klo 13.11 (päivitetty 08.07.2008, klo 13.16)

Lomatutkimus: Suomalainen halajaa lämpöä ja aurinkoa
Huimat neljä viidesosaa vastanneista ilmoittaa unelmalomakseen rentouttavan aurinkoloman. [...] Tämä ilmenee Finnmatkojen toteuttamasta lomatutkimuksesta.

Iltalehti, 8.7.2008 13:31

Että näin me.


Hinnasto

Pekka • 19.6.2008, 10.46

Osta lainausoikeus! Sitaatit alkaen 2,50 dollaria per sana. Mitä enemmän lainaat, sen halvempi sanahinta.

Lainaan tähän AP:ltä neljä sanaa, hyvin ajankohtaisesta uutisesta: ”Wednesday that gives authorities” – se kun ei siis aiheuta minulle mitään ylimääräisiä kuluja. En kuitenkaan näe syytä linkitä juttuun.

Ehkä hinnoittelu per kirjain olisi kuitenkin parempi? Silloin ”a” tai ”of” ei maksaisi yhtä paljon kuin esimerkiksi ”eavesdropping” tai ”communications”. Kyllähän monimutkaisten sanojen on oltava kalliimpia kuin yksikertaisten. Etenkin kun yksinkertaisia esiintyy useammin.

Olisikohan semmoinen 0,35 dollaria per kirjain hyvä? Sillä pääsisi viiden sanan sitaatissa (pikaisesti laskettuna keskimäärin n. 36 merkkiä) samoihin tuloihin kuin sanahinnoittelulla. Välilyönnit eivät varmaan maksa mitään, ja välimerkitkin tulevat kaupan päälle. Kirjaimistahan voisi sitten tietenkin saada paljousalennusta, jos vaikka äityisi lainamaan kokonaisia lauseita.

Entä jos lainaa uutisesta viisi sanaa josta neljä on kahden yrityksen nimet? Silloinhan maksaisi AP:lle siitä ilosta, että siellä joku on naputtanut juttuunsa Google Inc. ja TeliaSonera AB (oletan että sanat erotellaan välilyönnillä, jolloin esimerkiksi AB on sana [vaikka onkin lyhennys, mutta kirjainhinnoittelulla lyhennykset ovat halvempia]). Voisikohan AP:n hinnoittelussa ottaa huomioon sen, että jonkun muun omistamat nimet ja brändit eivät olisi maksullisia, jos ei nimen tai brändin omistaja siis erikseen hinnoittele niitä (jolloin maksut menisivät nimen tai brändin omistajalle, mutta AP voisi saada niistä provikan). Fortune 500 firmat voisivat laskuttaa nimestään enemmän kuin muut.

Toisaalta, ehkä sitaattivuokraus olisi kannattavampaa. Jos AP julkaisisi jutut kuvina, voisi lainauksen tehdä erillisellä widgetillä jonka lainaaja voisi upottaa verkkosivuilleen kuin YouTube-videon tai Googlen mainokset. Silloinhan AP ei saisi tuloja vain per kirjain, vaan myös ajasta. Sanotaan tuo 0,35 per kirjain ja jokaiselta alkavalta vuorokaudelta widgettimaksu 0,50 dollaria. Arkistotavarasta pitäisi saada alennusta, sillä ajankohtaiset uutiset ovat arvokkaampia.

Vaikeaksi menee. Ehkä on parempi vaan olla lainaamatta. Ja samalla tietenkin linkittämättä.

Päivitys: Oh! TechCrunch: The A.P. Has Violated My Copyright, And I Demand Justice..

Comments Off

Avaisanat: , , , , ,