Hyvä paha avoin suljettu

Lukiessani Tietokoneen juttua Belgian lehdet vaativat Googlelta 53 miljoonaa, jäin ajattelemaan TechCrunchin juttua Old Media Still Needs to Get Over its Control Issues.

Syököhän Google oikeasti lehtien mainostuloja, vai laskeeko mainostulot (joista osa näyttäisi tulevan myös Googlen mainoksista) muusta syystä ja, koska ihmisellä on tarve rationalisoida, on päätetty, että syynä on sama taho jota on jo aikasemminkin syytetty ja tehdään se mitä ollaan aikaseminkin tehty: mennään rosikseen? En tiedä. Luulisi kuitenkin, että tutkimalla lehtisaittien analytiikkatietoja saataisiin esille aika pajonkin faktaa.

Hyökkäyksen useat uhrit

Verkon kautta tehty hyökkäys tukki useita suomalaisia verkkosivustoja tiistaina.

HS.fi: Laaja nettihyökkäys tukki Ylen, Eniron ja Suomi24:n verkkosivustot

En halua mitenkään väheksyä hyökkäyksen vakavuutta sillä, vaikka uutsilähteet eivät asiaa mainitse, kyseessä on yli 2,5 miljoonan viikkokävijän palvelut (lähde TNS Metrix), mutta hyökkäyksestä uutisointi on hiukan… sanoisinko liioiteltua. Uskaltaisinko jopa sanoa sensaatiohakuista? Ehkä en uskalla sanoa sitä. Ajattelen vain, jätän sanomatta ääneen.

Hesarin mukaan siis ”hyökkäys tukki useita suomalaisia verkkosivustoja”. YLE raportoi puolestaan ”Nettihyökkäyksiä useisiin yhtiöihin”.

Katsotaanpas. Kyseessä on kolme palvelua. Verrattuna siihen määrään sivustoja mitä suomessa on (en tiedä paljonko niitä faktisesti on, mutta oletan kolmen olevan aika marginaalinen määrä siinä lössissä) ei kolmen joutuminen hyökkäyksen kohteeksi mielestäni oikein anna perustetta käyttää sanaa ”useita”. Kuten ei myös YLEn ”useisiin yhtiöihin” -otsikointi. Kyseessähän on tasan kaksi yhtiötä, suomi24.fi kun on Eniron palvelu.

Voihan tietenkin olla että hyökkäys kohdistui myös muiden yhtiöiden sivustoihin. Siitä en kuitenkaan tiedä mitään, kun uutiset eivät kerro, mutta otsikothan kyllä antaisivat niin ymmärtää. Teksti ei kuitenkaan.

Eli kahden (2) yhtiön omistamalle kolmelle (3) sivustolle on hyökätty. Ei niinkään useiden yhtiöiden useille sivustoille.

Lopetan tämän todella pitkän, monipuolisen ja laadukkaan kirjoitukseni tähän.

Tai ainakin melkein lopetan. Sillä en malta kuitenkaan olla miettimättä tässä sitä miten valokuvien käsitteleminen on niin kova pala journalismin ammattailaisille, että siihen syyllistynyt valokuvaaja saa pahimmassa tapauksessa potkut jos on sävyttänyt kuvassa taustan väriä lähemmäs sitä mitä se oikeasti kuvaushetkellä oli, mutta jonka kamera oli rekisteröinyt väärin. Sen sijaan se että tekstiä muokataan, jopa väärään suuntaan, ei tunnu hetkauttavan ketään. Se kai on sitä journalistista vapautta.