skrubu

Kun[ta/nallis]vaaleista tulikin yllättäen aivan loistavaa monikanavaviihdettä Jaikun avulla.

Vai että vielä yksi vaalikone? No, kun muutkin on testattu, niin miksi ei sitten lärvikirjankin.

[testaa...]

Hyvää tuossa on omien kysymysten lisääminen, oikein kiva idea. Applikaatio myös muistaa vastaukset, joka on vallan mainiota. Muuta mainittavan hyvää tai muuten erikoista muihin verrattuna ei mielestäni tuossa juurikaan ole, mutta homma toimii ja niinhän se pitäisi ollakin.

Vaan ei hyvää ilman huonoa. Mainittavasti huonoa on se miten Facebookin applikaatiot aina tahtovat päästä henkilökohtaisiin tietoihin kiinni, se kun tuntuu hiukan epäilyttävältä. Hämmentävää on joidenkin ehdokkaiden piilossa olevat profiilit: se ei tunnu avoimelta. Ja kun tuloksiin sitten ilmestyy 107-vuotias ehdokas, on tätä kyseistä vaalikonetta vähän vaikea ottaa tosissaan (juu, tiedän: se tuskin on vaalikoneen vika).

Luulen, että Facebookin vaalikoneen ongelma on Facebook. Vaikka koneessa ei sinänsä ole mitään vikaa (sehän toimii ja siinä on jokunen mukava ominaisuus vaikka ei olekaan mitenkään erikoinen) tekee ympäristö siitä vähemmän uskottavan kuin joukkotiedotusvälineiden vastaavista. Tai ainakin minusta tuntuu niin…

… hetkinen.

Hyvät lukijat. Juuri saamamme hakutuloksen mukaan Facebookissa on myös toinen vaalikone: Sosiaalinen vaalikone.

Raportti paikan päältä kertoo, että tähän toiseenkin voi lisätä omia kysymyksiä, siihen vastaaminen vaikuttaa aika monimutkaiselta ja siinä olevien asetuksien mukaan se myös osaa muistuttaa sähköpostitse olemassaolostaan, mutta se ei tunnu olevan kuitenkaan ihan tulevien vaalien ajassa: ”Seuraava sähköposti lähetetään aikaisintaan 01.01.1970, klo 02:00″.

Lisäraporttia Sosiaalisesta vaalikoneesta tuskin tulee, mutta lisätietoa löytyy esimerkiksi täältä.

Joulukuussa 2007 Jyrki J. Kasvi kertoi blogissaan eduskunnan uuden äänestysjärjestelmän vaikeuksista: ”199 äänen laskeminen ei _voi_ olla näin vaikeaa.”

Helmikuussa 2008 hs.fi kertoi, että eduskunnan salijärjestelmä valmistuu syksyksi vuoden myöhässä ja Taloussanomat jutussaan Tietoenatorille lisälasku eduskunnasta, että pompasahti 4,5 miljoonaan euroon alkuperäisestä 3,2 miljoonasta.

Nyt sitten ollaan testaamassa sähköistä äänestystä vaaleissa jossa on hiukan yli 199 äänestäjää. Se tuntuu ihan ajatuksenakin hiukan jännittävältä, eikä vain siksi, että järjestelmän kustannusarvio on toistaiseksi alle eduskunnan systeemin, vaan myös siksi, että koko homma tuntuu hiukan epäilyttävältä.

Voi tietenkin olla, ettei mitään pahaa tule tapahtumaan. Sitä vaan on tässä vuosien mittaan tietotekniikasta huomannut, että kun jossain keksitään suojauksia ja salauksia joiden väitetään olevan mahdottomia murtaa, on joku sitten jo, jopa seuraavana päivänä, paljastanut maailmalle miten suojaus murretaan tai kierretään.

Entä kuinka usein (esim. viime aikoina: talouskriisi jne.) kun yhtenä päivänä viralliset tahot vakuuttelevat, että kaikki on kunnossa, saa seuraavana päivänä lehdestä lukea miten homma menikin ihan toisin ja kakka onkin jo housuissa.

Ja vaikka järjestelmä oikeasti olisikin luotettava, voi hyvinkin olla, että yleisesti ei niin uskota. Irlannissa käytettiin 50 miljoonaa euroa sähköiseen äänestyssysteemiin jota ei otettu käyttöön koska kansa ei kokenut sitä luotettavaksi.

Tässä tullut jotain vaalidebattia töllöstä hiukan sivusilmällä ja -korvalla seurattua. Jäin miettimään miten ennen vaaleja kaikki vaikuttavat olevan niin ”minä” tai ”minun mielestäni”, mutta vaalien jälkeen ollaan sitten ”me” tai ”puolueen kanta”. Näin tavallisena vaalikoneiston käyttäjänä siitä jotenkin hämmentyy tuosta yksilö- ja ryhmäajatelun vaihtelusta.

Olen parina aamuna matkalla töihin katsellut ratikoissa roikkuvia kunnallisvaaliehdokkaiden potretteja. Henkilöt eivät jää mieleen, eivät kyllä numerotkaan tai edes puolueet, mutta kevyttä viihdykettä ovat mainoksissa olevat lasautukset. Etenkin jäin miettimään tätä moniselitteistä viestiä, jolla joku nuori miesi halusi hämmentää mainoksensa katsojaa: ”Autot pois tieltä”.

Viestin kiteyttäminen ei aina ole helppoa. Voisin kuvitella, että se lienee erityisen vaikeata jos ei oikein ole mitään järkevää sanottavaa. En minä kuitenkaan sitä, etteikö kaikilla olisi jotain järkevä sanottavana. Onhan niillä. Onhan?

Vaan ei kai vaaliviestintää voi kommentoida ottamatta mukaan kirjoitusvirheitä, etenkin kun lounaalla tuli vastaan kollaboratiivinen ilmoitus. Joku mummeli tai ukkeli oli ollut tarkkaavainen, kuten viestissä kehoitetaan.

Eilen kaverin synttäreillä, ruokapöydässä pääaterian yhteydessä, tulivat vaalikoneet puheeksi. Itse kerroin kokeilleeni kolmea (HS, MTV3 ja Yle) ja että jokaisesta tuli hyvin erilaiset tulokset. Juttelun aikana syntyi monia kysymyksiä kuten: Kuinka paljon vaalikoneet vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen, entä onko sitä koskaan tutkittu? Onko olemassa ihmisiä jotka luottavat vaalikoneen tuloksiin? Vaikuttaako brändin viihteellisyys siihen miten jonkin tietyn vaalikoneen tulosta arvostetaan (esim. YLE vs. MTV3)?

Vastauksia ei syntynyt samaan tahtiin.

Tänään olen miettinyt lisää kysymyksiä. Tarjoaako yksikään vaalikone mitään tietoa puoluetasolla? Esimerkiksi ehdokkaiden määrä/moniko löytyy vaalikoneesta per puolue. Se vaikuttaa varmastikin tuloksiin. Tai vaikka onko jollain puolueella enemmän selityksiä vastauksiinsa kuin toisella? Se olisi kiva tietää. Puolueen sopivuus omiin vastauksiin? (Jep, tuo viimeinen on IRC-gallerian vaalikoneessa)

Entä korvamerkintä? Se, että kun kerran käy vastailemassa koneessa ja saa jonkun tuloksen, voisi merkitä itselleen suosikkeja joita sitten vois palata vertailemaan myöhemmin. Ja se olisi etenkin kiva jos, seuraavissa kun(nallis/ta)vaaleissa löytyisi myös edellisten vaalien vaalikonekysymykset ja vastaukset ehdokkailta, saisi hiukan perspektiiviä. Siihen kun sitten vielä saisi tiedon siitä mitä ovat sitten oikeasti saaneet aikaiseksi…

Tietenkin parasta olisi jos vaalikoneet eivät olisi kertapläjäyksiä juuri ennen vaaleja, vaan olisivatkin vuoden ympäri toimivia politiikkakoneita joissa voisi verrata omia näkemyksiään sillä hetkellä vallassa oleviin.