skrubu

Minulla on kasa laatikoita, aika isoja pahvilaatikoita, joihin olen vuosien varrelta säästänyt kaikenlaista tavaraa. En muista ihan mitä kaikkea niissä on, enkä oikein nyt uskalla mennä tarkistamaankaan, sillä aina kun tongin kyseisiä laatikoita jään tekemään sitä moneksi tunniksi. Laatikoissa olevat tavarat, vaikka paljon siitä on oikeasti turhaa ja arvotonta, ovat muistoja… tai, siis ne laukaisevat muistoja. Joskus aika voimakkaitakin.

Äsken selailin ulkoista kovalevyä johon olen heittänyt kaikenlaisia tiedostoja vuosien varrelta. Satuin eksymään kansioihin jossa on vanhoja tiedostoja. Ja vielä vanhempia. Seilasin siinä katsellessani kuvia ja logohahmotelmia takaisin 90-luvun puoliväliin. Jopa hiukan siitäkin vielä taaksepäin. Aikakone. Viisitoista vuotta taaksepäin ajassa. Huh. Se oli aivan kuin olisin tonkinut pahvilaatikoitani.

Oli hyvin hämmentävää kokea yhtä intensiivisesti sellainen nostalginen muistovyöry kovalevyn sisältöä selaillessa kuin mihin olen tottunut koskettelemalla esineitä.