skrubu

Olen useaan otteeseen täällä kirjoitellut verkko-ostamisesta, etenkin siitä, miten samassa verkkokaupassa hinnat vaihtelevat valitun (joko itse valitun tai automatiikan valitseman) maan mukaan, vaikka kyseessä on aivan samat bitit jotka liikkuvat pitkin interveppiä.

Nyt ajattelin taas kirjoittaa aivan samasta asiasta. Paitsi, että tässä liikkuu identtiset palat muovia.

Koko homma lähti liikkeelle siitä, että päätin etsiä iTuneksessani olevien kansikuvattomien levyjen kansikuvia verkosta. Päädyin siinä puuhassa sitten jonnekin, jossa assosioin jollain tavalla jotain johonkin ja yllättäen minuun iski mieletön nostalgiahätä. Päätin siltä istumalta korjata niitä vaurioita joita CD-kokoelmani on saanut pitkin vuosia, lähinnä opiskeluaikoina pohjanmaalla jolloin jokunen levy vain hävisi jonnekin. Ja kun melkein kaikki vinyylini varastettiin jokin aika takaperin, päätin tässä samalla korjata hiukan sitäkin. Löysin itseni CDONista.

Klikkailin ostoskoriin kaikenlaista ja vasta hetken kuluttua tajusin olevani CDONin Ruotsin saitilla. Olisikohan postituskustannukset halvemmat jos cdon.fi:stä tilaa Suomeen (joka siis on, huomasin hiukan myöhemmin, ainoa mahdollisuus)? Tätä pohtiessani mietin miten CDON myy samoja muoviläpysköitä useammalla kielellä ja valuutalla ja… no, tästähän tulikin sitten vertailu.

Kävin poimimassa ostoskoriin samat levyt eri maiden saiteilla. Hinnat postituskuluineen muunnettu euroiksi:

SE: 46,86 + 2,92 = 49,78
NO: 52,38 + 3,27 = 55,65
FI: 52,80 + 2,95 = 55,75
EU: 52,80 + 3,95 = 56,75
DK: 54,44 + 3,88 = 58,32

Karua. Tanskalaiset saavat pulittaa tasan samoista levyistä postitettuna melkein kympin enemmän kuin ruotsalaiset. Me pääsemme hiukan halvemmalla, mutta ero sweedeniin on kuitenkin kuusi euroa. Vaikuttaa, hintoja katsellessa, että CDON naureskelee matkalla pankkiin ulkomaanpellejen kustannuksella. Olisi kiva tietää millä nämä erot hinnoissa perustellaan. Onko syy vain se, ettei naapurista voi tilata vaan pidetään ostaja oman maansa rajojen sisällä globaalissa internetissä?

Toisaalta, koska interverkko on maailman suurin hinnasto ja tuoteluettelo jonka avulla on naurettavan helppoa vertailla hintoja ja tuotteita, voivat jopa tanskalaiset iloita CDONin hinnoista: Samasta levypaketista amazon.de:ssä kiskotaan hulppeat 146,42 euroa.

Vertailu iTunes Storen kanssa ei oikein onnistu: sen tarjoama valikoima on harmittavan suppea. On kuitenkin mainittava, että ne levyt jotka löytyvät iTunes Storesta ovat noin euron kalliimpia kuin mitä CDON niistä pyytää.

Tieto lisää tuskaa. Se luo myös esteitä ostolle. Kun ihmisillä on mahdollisuus vertailla, he vertailevat. Ja vaikka toistaiseksi varmaan aika harva käy näin tarkkaan läpi eri mahdollisuuksia, uskon vertailun lisääntyvän.

Nyt jäivät kauppiaat ilman rahojani, mikä nyt ei varmaan tämän yhden kaupan kannalta ole iso menetys heille, mutta hyvä huomio itselleni: Toistaiseksi voin hyvinkin elää ilman niitä levyjä, ilman joita olen onnistunut elämään jo yli kymmenen vuotta. Tämä on muistettava seuraavan kerran kun iskee nostalgiahätä.

Jos olisin verkkokauppias ryhtysin välittömästi miettimään: en sitä, miten minunlaiselleni asiakkaalle voisi myydä vaan sitä, miten välttäisin karkoittamasta potentiaalisia asiakkaita omalla tekemiselläni. Voi tietenkin olla, ettei minun kauppiaana tarvitsisi välittää sellaisesta 91,6 miljoonan euron vuotuisella myynnillä (vuonna 2007). Vaikka ehkä kuitenkin tarvitsisi, sillä minunlaiseni shoppaajat (en usko olevani ainutlaatuinen, meitä on varmaan muitakin) saattaisivat hyvinkin korottaa keskimääräisen transaktion arvoa, ja 200000 transaktion kuukausivauhdilla…

Tänään on Urhon, Birgerin ja Börjen päivä, mutta myös vuoden 169. päivä (karkausvuosi). Puolisen vuotta sitten ihmettelin ennustetta siitä, että tänä vuonna Suomessa avattaisiin 50000 uutta verkkokauppaa.

Jos tahti olisi sellaiset 137 uutta verkkokauppaa vuorokaudessa, pitäisi tänään puoleenyöhön mennessä ilmestyä noin 23016. uutuuttaan kiiltävä kotimainen nettiputiikki.

Minne ne kaikki uudet kaupat menneet on?

Tietääkö kukaan mihin perustuu televisiossa mainostavan Bookplus.fi:n väittämä, että se on Suomen suosituin verkkokauppa? En löydä asiasta mitään mainintaa Bookplussan saitilta, eikä Googlekaan osaa auttaa.

Eilen sai lukea kuinka klassisen musiikin mp3-kauppa riemastui myynnistä.

Kaupan avaus osuu Deutsche Grammophonin mukaan ajankohtaan, jolloin monet ennakoivat klassisen musiikin suosion uutta nousua.

Eikä siitä ole kun vain kuin noin viikko, kun kerrottiin että rockin kuulijoista tuskin kasvaa klassisen suosijoita.

”Kiteytettynä voi sanoa, että klassisen musiikin suosio laskee ja yleisöt vanhenevat”, sanoo Tilastokeskuksen erikoistutkija Mirja Liikkanen.

Yleisö vanhenee. Kopiosuojaamaton musiikki myy. Lieneekö suosion lasku oikeasti kiinni yleisöstä? Tiedä häntä… (ja jos joku minulta kysyisi en syyttäisi rokkia, vaan sitä mautonta, hajutonta ja muodotonta tusinapoppia jota tulee kaikenmaailman hittimusiikkiradiokanavailta 24/7).

Minä ainakin olen viihtynyt Saksalaisen Levysoittimen musiikkikaupassa. Pidän sen no-nonsense ulkonäöstä. Se jopa tuntuisi huomaavan että olen Suomesta. Pieniä asioita, mutta juuri sellaisia jotka vaikuttavat siihen miten koen Deutsche Grammophonin brändinä: tyylikäs, konstailematon ja asiallinen. Ei se ole täydellinen verkkokauppa, mutta tarpeeksi hyvä: Se tuntuu hyvältä. Ainakin musiikin selaamisessa. Rekisteröinnissä ei ehkä niinkään (jossa kauppa mm. ei yllättäen enää tunnista/muista että olen Suomesta) ja on siellä muutakin ärsyttävää.

Olen kuitenkin sen verran kokematon klassisen suhteen, etten oikein tiedä mitä hankkia. Tietenkin tunnistan hittibiisejä esimerkiksi Vivaldilta, Mozartilta, Orffilta ja vaikka Bachilta tai Ravelilta. Jokusen hyvän hitaan vaikka Sibeliukselta tai Barberilta. Mutta on paljon jota en tunne. Enkä oikein osaa etsiäkään. DG Web shop, jos joku, tarvitsisi ehdottomasti hyvän suosittelumekanismin.

Olen tässä ihmetellyt Tiimarin uutta verkkokauppaa. En jaksanut katsoa koko palvelua läpi, mutta jo nopea silmäily sai minut ihmettelemään miten vielä vuonna 2007 voi tehdä sellaisen kauppapalvelun joka heti kättelyssä on epämyyvä.

Mitä etusivulla on? Iso fiiliskuva ja kasa linkkejä, sinne ei tuoda esille yhtään mitään ostettavaa – ei suosituksia tai muita suoria linkkejä yksittäisiin tuotteisiin (joka on hassua, sillä tiimari.fi:n etusivulla on tuotteita hintoineen… jotka eivät tietenkään ole linkkejä kauppaan).

Entäs se bannerin näköinen grafiikka joka ei ole banneri? Kai se on niin että verkkokaupassa vaan on kerta kaikkiaan oltava jotain vilkkuvaa ylälaidassa viemässä tilaa.

Etusivulla ei ole mitään houkutuksia tai sisäänheittotuotteita. Sivun paras tila on käytetty fiilistelyyn. Ihan kiva, mutta lisääkö se myyntiä? No ei tietenkään. Eli aika hintava kuva, sanoisin.

Navigaatiosta ei pääse tuotteisiin vasta kuin kolmannella klikkauksella. Tunne on tuttu: se on kuin Alkossa 80-luvulla, aikana ennen itsepalvelua. Niin on myös se, kun verkkokaupassa päätyy lopuksi jollekin monista sivuista joilla ei ole tuotteita. Ei ole, sanoi Alkon myyjä tiskin takaa ja jäi tuijottamaan että menetkös siitä kiusaamasta.

Painetussa kuvastossa tuotteisiin pääsee jo ensimmäisellä sivunkäännöllä. Miksi sen pitää olla vaikeampaa netissä?

Tämän lisäksi kaikkialle lyhyen visiittini aikana seurasi virheilmoituksen näköinen muistutus siitä, että enää ei ehdi saada pakettia jouluksi kotiin. Ihan hyvä että muistuttavat, mutta eikös sitä voisi tehdä hiukan ystävällisemmin?

Tällaisiako meillä on odotettavissa ensi vuonna 50000 kpl?

Olen jo useamman kerran, viimeksi ITviikon jutussa Joka kolmas pikkupaja aikoo verkkokauppiaaksi (via), törmännyt ennusteeseen siitä, että ensi vuonna Suomessa avattaisiin 50000 uutta verkkokauppaa. Luku tuntuu aika hurjalta.

Vedetäänpäs tähän hatusta, että vuodessa on semmoiset pari tuhatta työtuntia. Sitten, hyvin epätieteellisesti, jaetaan vuoden aikana avattavien verkkokauppojen määrä työtunneilla jolloin saadaan tulokseksi 25. Eli ensi vuonna jokaisen työtunnin aikana pullautetaan verkkoon 25 uutta verkkokauppaa.

Vaikka, ei kai sitä oikeasti ihan noin voi laskea.

Jos nyt kuitenkin oletetaan että tulevan vuoden jokaisena päivänä pullautetaan nettiin lähes 137 uutta verkkokauppaa, niin riittääkö kaikille asiakkaita? Saadaanko kaikkiin kauppoihin tarpeeksi tuotteita myyntiin niin että kauppa kannattaa? Entä miten käy laadun kun verkkokauppoja tehtaillaan melkein kuusi kappaletta tunnissa, vuorokauden ympäri koko vuoden ajan?

Tuleekohan kukaan pitämään kirjaa, niin että voi ensi vuoden lopussa käydä tarkistamassa millaisia kauppoja verkkoon on avattu. Ja montako. Tai montako niistä on vielä pystyssä vuoden lopussa?

Eilen sai lukea että äskettäin viisikymmentä vuotta täyttänyt EU on ottanut Applen, pian neljä vuotta vanhan, musiikkikaupan hampaisiinsa.

[...]kuluttajat voivat ostaa musiikkia ainoastaan asuinmaansa iTunes-kaupasta.

Lisäksi eri maiden hinnoissa on tuntuvia eroja.
–
Taloussanomat: Applea uhkaa miljardisakko

I feel a song coming on, sanoi Dame Edna aikanaan. Minä en tuntenut laulua tulevaksi, en suojattua tai suojaamatonta, vaan pitkän tekstin. Innostuneena EU:n näkemyksestä hyppäsin sanaisen ratsuni selkään ja suuntasin kohti tuulimyllyjä. Aloittelin hiukan pidempää kirjoitusta jossa oletin että Applen rajoitukset ovat levy-yhtiöiden vaatimuksia. Kaivelin tietoa sieltä täältä.

Ptruu! Ratsu raukka, hidas kuin etana: Tänään sitten saan lukea uutisista sen mitä eilen oletin (kiireessä sielläkin tainnut tulla jokunen kirjotusvrihe?).

Applen vastalauseen mukaan yhtiö on alusta lähtien yrittänyt tarjota yhden Euroopan kattavan kaupan, joka olisi kaikkien jäsenmaiden asukkaiden käytettävissä. Levy-yhtiöt ovat kuitenkin estäneet tämän väittäen, että niillä on lailliset oikedet päätää milaisia oikeuksia Applelle annetaan.
–
Tietokone: Apple torjuu EU:n syytökset

Ei sinänsä mikään yllätys. Ainahan levy-yhtiöt ovat kontrolloineet mitä musiikkia missäkin myydään. Ennen internettiäkin. Eipä ole siitä aikaisemmin tullut niin kovaa porua. Ja siihen on olemassa syy.

Distribution is the key aspect to making money in the music industry.
–
The Mac Observer: The Real Threat To Record Labels From The Apple Music Stores: Independence

Levy-yhtiöitä uhkaa miljardisakot? Missä sellainen otsikko?

Vaikka sanainen ratsuni ei eilen laukannut tarpeeksi nopeasti, ja ympäröivä maailma ajoi ohi, ajattelin kuitenkin julkaista sen mitä eilen löysin. Kävin nimittäin katsomassa paria verkkokauppaa. Renkaita potkimassa.

Ensin astelin reteästi Amazoniin.

Amazonin Euroopan verkkokaupoista voi tilata levyjä suomeen, posti kulkee ja Itella polkee. Eli ei rajoituksia sen suhteen. Mutta, samalla levyllä on eri maissa eri hinta. Esimerkkinä Rollareiden uusin, joka halvimmillaan on 9,99 € (amazon.fr) ja kalleimmillaan 13,29 € (amazon.co.uk) + postimaksut. Vertailuna, ihan vaan huvin vuoksi, sama levy Applen musiikkikaupasta 9,99 € (fr) ja 11,82 € (uk), ei postimaksuja.

Tuntuvia hintaeroja Amazonissa (mikä lienee hintaero ns. normaaleissa levykaupoissa?). Tottahan EU:n kilpailuviranomaiset ottavat huomioon Amazonin epäkoherentin hinnoittelun ja pyytävät heiltäkin lausuntoa asiasta?

Sitten siirryin internetin toiselle puolelle ja avasin oven Adoben putiikkiin.

Adobe harrastaa maakohtaisia (!) kauppoja EU:n internetissä. Oli siis paikallaan tehdä hintavertailua yhdestä heidän ohjelmistaan: Photoshop CS3 Mac (ei päivitys), englanniksi, toimitusmuotona lataus verkosta. Tässä jokunen poiminta euroissa (hintojahan ei pidä verrata ameriikan vastaaviin, sillä siellä ohjelma on vielä halvempi, sama ohjelma – samat bitit samassa järjestyksessä).

• 833,69 monessa Euroopan maassa, myös Suomessa
• 831.68 Tanskassa
• 826,80 Italiassa
• 798.70 Ruotsissa
• 717.52 Norjassa

Luxemburgin kaupassa ladattava versio maksaa 833,69, mutta jos tilaa ohjelman laatikossa, sisältäen CD:n ja painettua matskua, tippuu hinta, ollen vain 792,35. Mikä on hassua, koska laatikkoversio on yleensä kalliimpi. Tunnistikohan järjestelmä minut urkkijana, sillä sain ensin tanskan kaupassakin eurohinnat (fiksuja muks… eiku kauppasovelluksia). Ja jos tilaan Suomeen voin tilata vain suomihinnoin, asuinmaani Adobe-kaupasta.

Adobea uhkaa miljardisakot? Eipä ole sellaista otsikkoa näkynyt vaikka kyseessähän on bittivirran myynti, kuten Applenkin tapauksessa. Eiköhän EU:n aina valppaat virkamiehet ole jo varmasti tämänkin epäkohdan kimpussa. Hmm…? Jotenkin tuntuu siltä, että eivät ole.

Do you think it’s fine that a CD plays in all CD players but that an iTunes song only plays in an iPod? I don’t. Something has to change.
–
Komissaari Meglena Kuneva

Apple on varmaan helpompi syyllistää kuin levy-yhtiöt, ja näyttävämpi kaato (jos sellainen tulee) kuin esim. Universal, jonka brändillä ei Edwin Eurooppalaiselle ole murto-osaakaan siitä voimasta joka on iPodilla. Jossain päin Keski-Euroopan viidakoita gorillat jo karjuen takovat rintojaan ja simpanssit hyppivät villisti kirkuen. Uhuhuhu! Uhuhuhu!

Niin ja Applehan on ameriikkalainen yhtiö. Levy-yhtiöistä, siis niistä neljästä suuresta, kaksi ja puoli on Eurooppalaisia (Steve Jobs: Thoughts on Music, 6.2.2007).

Odottelen jännityksellä miten tämä tapaus etenee. Rankaisevatko EU:n kuluttaja-asiavirkamiehet niitä tahoja jotka pakottavat musiikkimyynnin rajoituksiin vai saako Apple syyt niskoilleen, ammutaanko viestinviejä?

Jatkoa odotellessa voin antaa kuolan valua suupielistä ja hakkua kotimaisia nettimusiikkikauppoja kuten MTV3, Welho, NetAnttila, Musiikkilataamo… Yksikään näistä ei myy musiikkia jota voisin edes tietokoneellani soittaa, saatikka siirtää sitä omaan ’mp3′-soittimeen (hassu termi). Oikeastaan kaikki musiikkikaupat, jotka IFPIn ylläpitämällä latauslistalla mainitaan, ei ole vain käyttöjärjestelmärajoitteisia, vaan myös niin mediasoitin-, kuin myös selainrajoitteisia. Microsoftin musiikkikauppaan en edes pääse katselemaan. Hesarin kännykkäversio musiikkilataamosta ei tue minun puhelintani.

Miksi listalta puutuu iTunes Store? Luulisi että se on iso tekijä digitaalisen musiikkikaupan alalla?

Hmm.. hetkinen – IFPIn lista tietokoneella/puhelimella ladatusta musiikista? Eikös IFPIn apulaisjohtaja Kyyrä tässä jokunen aika sitten ollut sitä mieltä että musiikin kuuntelussa kaikki paitsi stereo tai autoradio on ekstraa ja että ei pidä odottaa että se toimii… ai mutta, siinähän olikin puhe vain CD-levyistä ja miten ne ovat kopiosuojaamattomia, tai ainakin hyvin harva on. Tai miten se nyt menikään?

Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat. Nyt sitä ekstraakin sitten oikein listataan.

No, tästähän olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Turha jauhaa asiaa tätä enempää.

Paitsi että tähän on pakko linkittää: EFFI: Kopiosuojaukset uhka kotimaisille verkon sisältöpalveluille.