Hetken olin ihan, että huh…

Tänään aamulla ostin työmatkoja varten sarjalipun vr.fi:stä.

Tämän jälkeen piti varata paikka junaan. Varaaminen meni muuten hienosti, mutta jostain syystä selaimeni oli unohtanut oston yhteydessä pakollisen tunnisteen. Koska en huomannut tätä klikatessani itseni kaupassa eteenpäin, jouduin virhetilanteeseen, jossa pakollisen tunnisteen ympärillä oli punainen ruutu indikoimassa mikä oli unohtunut. Samalla tekemässäni ollut paikkavaraus oli vaihtunut sarjalipun ostamiseksi. Virhetilanne oli ilmeisesti jotenkin sekoittanut ostosessioni tiedot. Hämmentävä, muttei maailmaa kaatava tilanne (joka toki antaa verkkokaupasta aika epäluotettavan kuvan).

Kun huomasin VR:n verkkokaupan sekoilun suljin selaimen välilehden, avasin uuden ja aloitin paikanvarauksen alusta. Naputtelin kenttiin sarjalipun numeron sekä sen mistä ja minne matkani käy. Valitsen 8:37 lähtevän junan ja paikan 69 vaunun 4 yläkerrasta, sillä näin tapanani on. Muistan tällä kertaa naputella pakollisen tunnisteen paikalleen, koska sen puuttuminen oli edellisellä kerralla aiheuttanut sekoilua. Voilá. Prosessi valmis, lataan pdf-lipun itselleni ja valmistaudun matkaan.

Linja-autossa matkalla juna-asemalle tapanani on avata junalippu jo valmiiksi kännykään. Mutta mitä ihmettä? Lippu on 9:37 junaan paikalla 18 vaunun 2 alakerrasta! Hetken olin ihan, että huh…

Ilmeisesti tekemäni inhimillinen virhe, eli pakollisen tunnisteen unohtaminen, sekoitti VR:n verkkokaupan niinkin, että siitä tuli satunnaislippugeneraattori. Onneksi katsoin ajoissa minkä lipun VR:n algoritmihalvauksen saanut järjestelmä oli minulle lähettänyt.

Soittamalla VR:n paikkalipun muutos- ja peruutuspalvelunumeroon noin vartin ennen 8:37 lähtevää junaa sain muutettua verkkokaupan random-lipun siihen, jonka olin kuvitellut varaavani jo aikaisemmin.

Tapauksen opetus: Ole täydellinen. Virheesi VR:n verkkokaupassa johtaa yllättävään rangaistukseen.

Kyykkyyn, ylös, kyykkyyn, ylös

Kuvittele itsesi ostamassa junalippua lipunmyyntitiskiltä, ihan ihmiseltä. Tämä voi tietenkin olla vaikea ajatusharjoitus, koska VR koko ajan vähentää ihmismyyjien määrää ja ohjaa rahaliikenteen robotti-/algoritmimyyjien suuntaan.

Mutta kuvittele silti, että olet ostamassa menopaluulippua tiskin yli ja että haluat maksaa ostoksesi käteisellä (sekin on voi olla hiukan vaikeata nykyään). Rahat sinulla on taskussa.

Ilmoitat tiskin takana istuvalle myyjälle mistä haluat lähteä ja mikä on määränpääsi. Myyjä tarjoaa sinulle junien aikataulujen mukaisia lähtöaikoja. Valitset matkaasi sopivat ajat. Kaikki menee toistaiseksi hyvin.

Seuraavaksi myyjä pyytää sinua valitsemaan menomatkan istumapaikan. Teet sen ja myyjä pyytää sinua valitsemaan istumapaikan paluumatkalle. Teet sen. Kaikki menee toistaiseksi hyvin. Sinulla on nyt valittuna matkojen ajankohdat sekä istumapaikat.

Myyjä tarjoaa sinulle mahdollisuutta muuttaa valintojasi tai maksaa matkat. Valitset maksamisen ja olet jo kaivamassa rahoja taskustasi kun myyjä yllättää sinut sanomalla, että valittu paikka matkallesi ei ole sopiva. Tee uusi valinta, myyjä kehottaa.

Myyjä ei kuitenkaan kerro, onko kyseessä meno- vai paluumatkan paikka, eikä myöskään anna mahdollisuutta edes kysyä asiaa. Kuvittele. Siinä sinä sitten olet rahat kädessä, ostamassa menopaluulippua, mutta joko menon tai paluun istumapaikka on jotenkin väärin. Tietoa ei myöskään ole siitä mikä on väärin (esim. menikö paikka juuri alta kun olet sitä varaamassa, vai olisiko ehkä niin, että kalusto onkin eri eikä sitäkään ilmoiteta). Olisi toki ollut kiva saada tietää tämä paikkavalinnan erheellisyys jo ennen kuin rupeat maksamaan, mutta kerrankos sitä.

Koska et tiedä kumpi on väärin ilmoitat myyjälle, että poistat jo tekemäsi paikkavaraukset ja varaat menomatkan istumapaikan uudestaan. Ja sitten varaat paluumatkan istumapaikan uudestaan. Myyjä ottaa vastaan uudet paikkasi mukisematta ja tarjoaa jälleen mahdollisuutta muuttaa valintojasi tai maksaa matkat. Kerrot, että haluat maksaa. Kaivelet jälleen rahoja taskustasi ja olet juuri ojentamassa niitä myyjälle kun myyjä sanoo, että paikkavalintasi on väärin. Et taaskaan tiedä onko kyseessä meno vai paluu (tai mikä on syy valintojen epäonnistumiseen), eikä myyjä sitä kerro. Miksen taaskaan saanut tietää tätä erhettä ennen kuin rupean kaivamaan rahoja esiin, pohdit.

Ja niinpä sinun pitää taas ilmoittaa poistavasi jo tehdyt paikkavalinnat niin meno- kuin paluumatkalle. Ja niinpä jälleen kerran varaat paikat niin meno- kuin paluumatkaa varten. Et ole tietenkään enää täysin varma mitä paikkoja mihinkin suuntaan olet jo kokeillut, eikä myyjä tätä myöskään kerro, ja näin paikkojen valinta on muuttunut täysin sattumanvaraiseksi räpeltämiseksi. Ja hiukan jo pelonsekaisin tuntein valmistaudut maksamaan matkasi, koska haluat ostaa matkat, koska tarvitset liput. Kaivat rahojasi taskusta jännittäen ottaako myyjä ne vastaan vai ei.

Nyt on hyvä hetki lopettaa kuvittelu, ettei verenpaine nouse vaarallisiin lukemiin.

Tällaista hakuammuntaa ja täysin käsittämätöntä perseilyä ei kukaan kestäisi jos ostotapahtuma tapahtuisi tiskin yli ihmisen kanssa asioidessa. Kun verkosta ostaa junalippuja tällaista tapahtuu. Ja kun tällaista tapahtuu muistelen lämmöllä millaiseen kyykytykseen joskus joutui Alkossa ennen itsepalveluaikaa. Mutta vaikka Alko aikaan näytti asiakkaalle asiakkaan paikan hyvinkin selkeästi, tuntui se niin paljon asiakaslähtöisemmältä kuin VR:n verkkokauppa pahimmillaan.

Päivitys 31.1.2016: Lähinnä itselle muistiin, asiaan jollain tavalla liittyen juttu Kalevasta: Mies väsyi VR:n lippukaupan hitauteen – koodasi pai­kan­va­lin­nas­ta mutkat suoriksi

Ei paikkaa ei lippua

Siinä minä olin, ostamassa lippua junaan, kun yllättäen huomasin joutuvani outoon luuppiin. En voi varata paikkaa, jolloin en voi ostaa lippua ja en voi ostaa lippua kun en voi varata paikkaa. Tilanne ei ollut win-win, vaan lose-lose. Raha ei vaihda omistajaa, Pekka ei saa matkalippua.

”Paikkojen varaaminen ei onnistu. Lisätietoja vr.fi –sivuilta tai VR Asiakaspalvelukeskuksesta.” lukee pienin kirjaimin sivulla sen jälkeen kun olen niin jo valinnut itselleni paikan kuin myös klikannut Jatka maksamaan -painiketta. Eli siis vasta kun siirryn maksamaan. En löydä lisätietoja vr.fi -sivulta (jossa mielestäni jo olen). Mihinkään VR Asiakaspalvelukeskukseen on ota yhteyttä (mikä lie on, en tiedä voiko soittaa vai pitääkö faksata).

Päätän kuitenkin lähteä junalle. Ainahan sitä voi lipun ostaa konduktööriltä ja istua vaikka restaurangin puolella (tai kaffilassa, riippuen mikä vaunu junassa on. Jos on, aina kun ei ole anniskeluvaunua vaikka niin ilmoitettaisiin).

Siinä talsiessa junalle kokeilen VR:n mobiiliaplikaatiota. Yllätyksekseni pystyn tekemään sillä haun. Mutta paikan varaaminen ei onnistu tätäkään kautta. Eroa selainversioon tosin on. Mobiilivitkain nimittäin kykenee englanniksi (ainoa kieli jota se tuntuu osaavan) spekuloida varaamisen ei epäonnistuvan muiden syiden lisäksi myös esim. siksi, että juna on cancelled.

Kun sitten katson lähtöaseman tietoja äskettäin suurta julkisuutta saaneen junat.net -palvelun kautta, niin toden totta: juna johon yritin lippua ja istumapaikkaa hankkia on peruttu.

Näin siis 26-vuotiaan opiskelijan omaksi iloksi parissa viikonlopussa koodaama palvelu osasi informoida minua paremmin VR:n tilanteesta kuin VR:n oma sivusto.

Tässä minä nyt sitten olen. Kahvilla. Ihmettelemässä, miksi VR:n nettiputiikki ei osaa informoida ihmistä perutusta junasta ja antaa ihmisen joutua turhauttavaan epäinformatiiviseen luuppiin, kun tieto perutusta junasta on julkista tietoa, myös VR:n itsensä saatavilla.

Ilmaa ostamassa

Olen jo pitkään pohtinut ison kiintolevyn hankintaa. Jotain sellaista laitetta johon saisin säilöttyä alati kasvavan valokuva-arkistoni.

Sattuipa sitten mukavasti, että Stockmannin hulluilla päivillä oli perjantaina 12.4.2013 tarjolla 8 teran Buffalo Linksation Pro Quad hintaan viisisataa euroa. Pohdin pitkään, pitäisikö vaiko eikö? Vertailin hintoja ja tutkiskelin vaihtoehtoja. Paljon rahaa köyhälle opiskelijalle tuo, mutta laite tulisi tarpeeseen ja tarjous oli oikein kilpailukykyinen. Aina sitä voi kaalisopalla elää ja muista menoista pihistää.

Niinpä tilasin laitteen Stockmannin verkkokaupasta lähimpään postiin. Vitosen kuljetusmaksu (prosentti laitteen hinnasta) on pieni raha verrattuna siihen, että sain säilytettyä mielenrauhani kun en joutunut ahtautumaan shoppailumaanikoiden kanssa tavaratalon kulutushegemoniaan, jonka mielipuolinen kaaos jatkuu lähikortteleihin asti.

Ensin toimitusajaksi luvattiin 1–2 viikkoa. Odotin. Kolme viikkoa odotin. Mitään laitetta tai saapumisilmoitusta ei näkynyt. Soitin asiakaspalveluun. Kertoivat, ettei heillä ole tuotetta ja maahantuojakin odottaa laitteita toimitettavaksi. Puhelun jälkeen sain sähköpostin, jossa arvioiduksi toimitusajaksi kerrotaan viikko 20. Odotin kaksi viikkoa lisää. Ei laitetta tai saapumisilmoitusta vieläkään.

Soitin jälleen asiakaspalveluun. Tilanne toimituksen suhteen ei ole tässä viikkojen aikana mitenkään selkeytynyt, kertoivat voivotellen ja kovasti pahoitellen. Stockmannilla ei ole mitään havaintoa milloin saavat jo myymänsä tavaran toimitukseen. Veikkasivat, että ehkä ensi viikolla voisi mahdollisesti tulla.

Nyt, noin kuukausi ja viikko ostostapahtuman jälkeen, purin kaupan. Minulla ei ole tapana ostaa ilmaa, enkä suostu odottelemaan pelkkien arvausten ja veikkausten varassa (paitsi lottoa toisinaan), että joskus mahdollisesti saavat tavaraa toimitettavaksi. Arvaan (en siis tiedä, mutta oletan), että kun maahantuoja saa laitteita toimitettavaksi, myyvät muutkin samoja kiintolevyjä viidelläsadalla.

Vaikka hullut päivät olivatkin siis ihan hullut päivät, pitää kuitenkin sanoa, että asiakaspalvelu kyllä oli ihan ystävällistä ja asiallista.

Koottuja pieniä

Olen tässä kevään mittaan huomannut jonkin verran liikennettä Flickr-kuviini osoitteesta rebelmouse.com. Tänään huomasin, että tuohan on nyt auki noin niiku kaikille (milloin lienee tapahtunut). Teinpä sinne itselleni tunnarin: rebelmouse.com/skrubu/. Miksi? En tiä. Kunhan nyt vaan piti kokeilla.

*

Kun reppuni jupisi viimeisiä rupisia riimejään toukokuussa, korjasin sen väliaikaisesti teipillä, mutta tiesin, että pakkohan se uusi on hankkia. Se nyt vaan on reppujen kanssa niin.

Kulunut reppu.
Sisällykset tursuu pihalle!

Eipä sitten ollut heinäkuun lopun erikoisjättisuperalennusmyynneissä mitään mielestäni tarpeeksi halpaa, ja kun näin käy, niin silloinhan sitä istahtaa internetin, tuon maailman suurimman tuotekatalogin ääreen ja plärää. Eipä mennyt aikaakaan kun olin jo tilannut uuden (samanlaisen kuin entisen) repun verkkokaupasta nimeltä Outnorth, jossa rahoistaan eroon pääsemisestä ei oltu tehty vaikeata tai vastenmielistä. Halpakin, tai halvahkokin, oli.

Miinusta tulee siitä, että ostamisen yhteydessä kun tekivät minulle asiakastilin ja lähettivät generoimansa salasanan selkokielisenä sähköpostissa (aijaijai, *heristää etusormeaan*), mutta senhän sai kyllä nopeasti muutettua. Muuten ei mitään valittamista.

*

Tulipa kesällä kerran kokeiltua ”maustamatonta lonkeroa” nimeltä Kupla. Eipä siinä juurikaan ollut kuplia… tai no olihan siinä ehkä viisi näkyvää kuplaa kun pullon avasi, mutta muuten oli aika väljähtäneen oloista. Kyseessä tuntuisi olevan kossuvissy muovipullossa, mutta paljon pahemman makuinen kuin vertailuksi anniskeluravintolassa juomani (taisi muuten olla eka kossuvissyni ever). Vaan onhan tuossa pullotetussa versiossa ”energiapitoisuutta vähennetty 37 %” (vaikka en oikein tajuakaan, että mistä).

Juoma nimeltä Kupla.
Ei juurikaan kuplia, eikä niin hyvää ollenkaan.

Se halvempi vaihtoehto?

Mitä aiemmin sen ostat, sen edullisemmin sen saat, kehuskelee VR ennakkolippuaan jonka voi ostaa 7-60 vuorokautta ennen matkaa. Tässä pari esimerkkiä siitä, miten paljon halvemmaksi edullinen ennakkolippu tulee jos sen ostaa esimerkiksi 54 päivän päähän (opiskelija, menolippu).

VR ennakkolippu kalliimpi kuin peruslippu
Esim. 1: Helsinki – Pännäinen

VR ennakkolippu kalliimpi kuin peruslippu
Esim. 2: Helsinki – Kuopio

Jotenkin tuntuu siltä, ettei VR:n ja minun käsitys edullisemmasta oikein kohtaa.

Peliostoksilla

Veikkaus. Vaikka pidänkin uudistuneesta saitistaan, sillä onhan se nykyaikaisempi ja monella tavalla kivempi kuin se edellinen, niin pari juttua siellä kuitenkin…

Omat pelit. Miksei tämä sivu voisi näyttää automaagisesti ratkenneet pelit, jos minulla ei ole yhtäkään avointa?

Minä tiedän, ettei minulle ole avoimia pelejä. Sinäkin, Veikkaukseni, tiedät sen, koska osaat joka ainoa kerta muistuttaa minua asiasta. Jos olisit ihminen, saattaisin huomauttaa sinulle tästä ja pyytää sinua toimimaan palvelevasti. Kiitos.

Lotto. Olen ostanut pelin. Keksin vasta ostokseni jälkeen, että ainiin: Nythän on kuin onkin loma-aika enkä tule olemaan pariin viikonloppuun maassa, tai ehkä edes internetissä. Haluan kuitenkin loton myös reissun ajaksi vetämään. Niinpä palaan ostamaan lisää. Täytän pari riviä potentiaalisia miljoonia ja valitsen kestoksi pari viikkoa. Vasta maksettuani tajuan, että nythän minulla on tälle viikonlopulle kaksi täysin samaa ruutua vetämässä (ja ensi viikolle yksi).

Miksi, oi Veikkaukseni, et anna minun ostaa lottorivejä vapaavalintaisiin tuleviin arvontoihin vaan pakotat minut aina osallistumaan ostopäivästä katsottuna seuraavaan (ja siitä eteenpäin)? Ja miksi sinä et huomauta, että minulla jo on täysin samat rivit vetämässä, etten nyt turhaan maksa tuplasti? Voisit edes vaivihkaa kuiskata, että olenko varma haluanko samat numerot moneen kertaan samaan arvontaan?

Entä miksi en voi poistaa avoimia pelejä (esimerkiksi juuri siksi, että olen vahingossa ostanut tuplasti samoja numeroita johonkin arvontaan)? Sepäs muuten oliskin kätevää. Ehkä liian kätevää? Mitäpä siitäkin tulisi jos voisi maamme suurimmassa verkkokaupassa perua ostoksiaan? (Tai mistäs minä tiedän voiko, en ehkä vaan ole sitä tomintoa mistään löytänyt?)

Jotain muutakin oli, mutta kesän sulattama aivosolu ei oikein tahdo toim

Kakkularapsis

Niin eivät sitten kestäneet matkaamista. Uimalasit. Hajosivat. Nenäkappale brakasi. Huonosti pakattu varmaankin. Oma vika.

Etsin varaosia. Ei löytynyt verkosta, ei kaupoista. Harmi. Merkki nykyään lähes tuntematon. Koskakohan hankin? En muista. En muista edes mistä. Uudet siis hankittava.

Kävelin keskustan urheiluliikkeet läpi. Ei ole uimalaseja voimakkuuksilla tarjolla. Ehkä vain hyvänäköiset uivat talvisin, mietin. Paitsi että Stockmannin urheiluosastolla oli. Halvat, vain 17,90. Speedot. Mutta ei oikeilla vahvuuksilla, liian heikot olivat. Kysyin, josko voisi saada enemmällä miinuksella. Myyjä valitteli miten vaikeata tilaaminen on ja että se on kallista. Ei selvästikään halunnut myydä. Poistuin.

Yhdessä optikkoliikkeessä olisi ollut. Moninkertainen hinta verrattuna Stockmannin Speedoihin. En ostanut. Pari muuta optikkoliikkettä: tilaamalla saa. Kalliita nekin.

En ollut tyytyväinen tarjontaan. Siis nettiin valitsemaan. Ei löydy erityisen helposti sieltäkään, voimakkuuksilla. Opin, että ovat optisia uimalaseja. Optiset lasit?

Eksyin vanhan tutun sivulle: Kaiken aikaisemmin kokemani lisäksi, huomasin, että 1 vuorokauden toimitusaikaan pitääkin lisätä 2 – 3 päivää kun toimittavat .fi-osoitteesta Suomeen. Pois. Nopeasti.

Pari muutakin kotimaista verkkokauppaa löytyi. Yhdessä samat Speedot kuin Stockmannilla maksoivat n. 2,75 kertaa enemmän. Kallista. Toinen oli sata metriä leveä eikä mahtunut selaimen ruudulle ilman hulvatonta määrää sivuttaisvieritystä. Ei hyvä. Pois.

Speedolla oli verkkokauppa. Katselin sitäkin. Olisi ollut saman hintainen kuin Stockmannin tilauslasit, jos Stockmann olisi halunnut myydä, mutta en sitten niitä. Olivat liian tummat.

Ruotsista tilasin. Vähän halvempaa kuin optikkoliikkeestä. Ei niin halpaa kuin mitä Stockmann ei halunnut myydä. Sain sellaiset kun halusin. Kirkkaat linssit.

Päivitys 21.1.2009: Tänään postimies toi uudet uimalasit.