Nousuja ja laskuja

Verotoimiston palvelupisteessä asiointi tuo ajankäytön suhteen mieleen laskettelun Etelä-Suomen lyhyissä laskettelumäissä. Mäen nyppylälle pääseminen kaikkine jonotuksineen ja hitaine hisseineen kestää suhteettoman pitkään verrattuna itse laskuun, joka on ohi parissa ohikiitävässä sekunnissa. Odotus on kuitenkin välttämätöntä, jos ei tahdo omin voimin nousta mäkeä ylös.

Verotoimistossa lähes kahden tunnin odottelun jälkeen itse palvelutapahtuma kestää vain pari vaivaista minuuttia. Pitää kuitenkin huomauttamaa, että vaikka aina ei vastauksia saa on palvelu joka kerta ollut miellyttävää. Tällä kertaa sain kuin sainkin vastukset kysymyksiini sekä hiukan enemmän tietoa ja palvelua kuin mitä osasin odottaa.

Tietenkin voisi yrittää löytää tarvittavat tiedot verokarhun verkkopalvelusta (jota palvelupisteessä mainostetaan todella voimakkaasti). Mutta. Vaikka nyt tiedän mitä etsiä, minulla on siis oikea vastaus jo tiedossa ja yritän sitä tuolta vero.fi:stä löytää, en löydä sitä.

Vaikka verotoimiston palvelupisteessä asiointia voi verrata paikallisiin laskettelunyppylöihin, ei vero.fi millään sovi samaan analogiaan koska vero.fi:ssä seikkailu muistuttaa lähinnä nousemista kevätauringon lämmittämästä ja sulattamasta laaksosta parituhatta metriä korkeammalle olevalle tuuliselle ja jäiselle alppivuoren huipulle omin voimin, ilman nousukarvoja ja pelkät kalsarit jalassa.

Flickr ja puolituhatta pikseliä

Viime syksynä kirjoitin englanniksi mielipiteeni Flickristä. Se oli eräänlainen kannanotto siihen aikaan velloneeseen keskusteluun jossa jotkut tahot huutelivat miten Flickr on kuollut ja että Google Plus on parasta mitä valokuvalle internetissä on tapahtunut sitten yksisarvisen karvoista valmistetun paahtoleivän jonka päällä on rapeaksi paistettua pekonia. Mmm…

(Tuollainen kuolleeksi julistaminen on muuten yhtä uskottavaa kuin Harold Campingin julistukset maailmanlopusta.)

Nyt taas ollaan huutelemassa valokuvapalveluista verkossa. Tosin nyt ei G+ ole se juttu, vaan tällä kertaa täydellisen frontside ollien tekee 500px, joka vastikään avautui kaikille räpsijöille eikä enää ole suunnattu vain ammattilaisille (joka tietenkin harmitti monia koska rahvaan läsnäolo sanottiin alentavan kuvien laatua).

Mitä hienoa 500px tarjoaa? Se on tyylikkäämpi, etenkin isonäyttöisillä hipelöintitietokoneilla ja iso osa kehuista näyttäisi tulevan nimenomaan palvelun ulkonäöstä sekä siitä, että se tarjoilee kuvat katsottavaksi suuremmalla resoluutiolla kuin Flickr. 500px kilpailee Flickrin kanssa myös hiukan halvemmalla hinnalla (Plus memberhip on hiukan halvempi kuin Flickrin vuosimaksu, mutta täysi jäsenyys maksaa kuitenkin vuodessa enemmän kuin Flickr kahdessa) ja tarjoavat paremmat mobiililiittymät. Niin ja 500px:n kautta voi kuviaan myydä. Sitten tietenkin on vielä se, että on asiakaspalvelu parempaa (kyseessähän on uusi pieni fokusoitunut firma, eikä mikään Yahoo!n kaltainen jättiläisameeba).

Onhan se ihan tyylikäs, visuaalisesti ehkä joidenkin mielestä jopa seksikäs. Isoja kuvia. Tykkäysnappejakin on pari (on niin like kuin ♥). Itse en ole tuota millään padilla tai edes kännykästä katsonut, mutta uskon että Flickriä heikompaa suoritusta mobiililaitteilla ei nykytekniikalla enää ole mahdollista saada aikaiseksi vaikka miten yrittäisi.

Kuitenkaan en vaihda Flickristä pois.

Se visuporno jolla 500px porskuttaa on jees, mutta käytettävyydessä on kyllä toivomisen varaa, palvelussa nimittäin eksyy nopeasti pois yhden valokuvaajan kokonaisuuksista. Moni kakku päältä kaunis, haluaisin sanoa vaikka se aikamoinen klisee onkin.

Kuvien asiasanat ovat 500px:ssä vain ja ainoastaan saittikohtaisia, ei kuvaajakohtaisia. En siis voi, kuten Flickrissä, klikata esiin yhden kuvaajan tietyin asiasanoin merkityt kuvat, vaan kuvien asiasanat tuovat aina tarjolle koko palvelun tarjonnan kaikilta kuvaajilta. Tämä sukkaa pahasti. Katsoja ei voi esimerkiksi klikata näkyviin yhden kuvaajan kaikkia kuvia joissa on joku asiasana ja asiasanaa klikkaamalla katsoja automaattisesti poistuu ei vain kuvan ääreltä vaan myös kuvaajan. Asiasanat ovat 500px-palvelussa katsojan kannalta olemassa vain eksyttämisen vuoksi.

Flickrissä valokuvaaja voi ryhmitellä kuviaan ja kaivaa omasta tuotannosta erilaisten muuten näkymättömien trendien kokonaisuuksia juuri asiasanojen avulla (esimerkiksi näin: blue). Tämä mielestäni tekee Flickristä valokuvaajalle THE työkalun jossa ei keskitytä vain kiillotettuun pintaan ja katsojien eksyttämiseen, vaan palvelu tarjoaa myös mahdollisuuden analysoida omaa tekemistään.

Tietenkin jos on valokuvaajana jo niin pro, ettei halua tai osaa oppia uutta omasta tekemisestään, ei Flickristä ole tietenkään mitään iloa (eikä silloin ole varmaan iloa juuri mistään).

Eroja on muitakin ja niitä on paljon. Omasta näkökulmastani katsottuna mainitsen sen, että Flickrissä voi tarjota kuvia CC-lisenssillä kun taas 500px näyttäisi toimivan puhtaasti copyright-mentaliteetillä ja omien kuvien kanssa työskentely on Flickrissä visuaalisempaa (joka tuntuu perin loogiselta tavalta käsitellä kuvia) ja monipuolisempaa.

Se, että 500px tarjoaa mahdollisuuden liittää portfolioon Google Analyticsin on hieno juttu (sitä toivoisi Flickriinkin, mutta tuskinpa Yahoo! sitä iloa suo), mutta miksi vain portfolioon, miksei kaikkea liikennettä omiin kuviin voi seurata samalla tavalla?

Flickr on ainoa verkkopalvelu josta maksan ja vaikka 500px olisi halvempi, en näe mitään syytä siirtyä. Syy on siinä miten ymmärrän palveluiden perusfilosofiat. Omaan ajattelutapaani sopii paremmin Flickr ja viihdyn sen parissa osana hyvin monipuolista ja todella vaihtelevaa kuvatarjontaa jossa ei aina pyritä olemaan vakavan ammattilaisia, vaan jossa kuvakieli pysyy geeniperimältään terveenä ja yllätyksellisenä. Siinä missä Flickrin henki mielestäni tuntuu henkilökohtaiselta, maanläheiseltä ja rennolta, tuntuu 500px jäykän pönöttävältä ja tärkeilevältä massakokemukselta.

Mutta nämä ovat tietenkin juuri niitä mielipideasioita joista ei voi kuin kiistellä. Aika näyttää miten näiden palveluiden käy kun kehitys kehittyy. Tuleeko uudesta dinosaurus joka korvaa toisen, mahtuuko maailmaan useampi jättiläinen vai tuleeko takavasemmalta joku instagrammimainen pläjäys joka ottaa ja jyrää kaiken alleen? En usko ettei yksikään ennustajaeukko (tai kuten nykyään sanotaan ”analyytikko”) pysty kristallipallostaan näkemään miten käy. Siksipä en myöskään koe tarvetta hötkyillä turhaan ja vaihtaa palvelusta toiseen vain pelkän hypetyksen vuoksi – kuvien näkyvyyden kannalta on hyvä pitää ne pitkään samassa osoitteessa.

Epäselvä rooli

Tätähän tämä juttu kai oikeasti tarkoittaa:

Kaupallisen median rooli internetissä on kansalaisille epäselvä, kertoo kaupallinen media.

Lehden (ei kuitenkaan Lehden vaikka niin voisi kuvitella) Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 75 prosenttia suomalaisista näkee eron Ylen ja kaupallisten tekijöiden tarjoamissa nettipalveluissa. Lähes puolet ei osaa sanoa, eroaako kaupallisen median nettipalvelut Ylen vastaavista. Jopa 65 prosenttia vastanneista katsoo, että mainosrahoitteisen median tarjonta ei eroa riittävästi Ylen nettipalveluista.

*

Ja tässä vielä oiva mielipide tähän (hohhohijaa, krooh pyyh, zzz…) Yle-kinasteluun Aamulehden blogeista: Kuka eniten hyötyy netistä ovat yksinelävät mutta mitä yle puhuu netistä itsehän sinne ovat tupannneet itsensä.

Päivitys (vähän jutun julkaisun jälkeen): Heh, tuo alkuperäinen Aamulehden juttu löytyy vaikka mistä, muttei Aamulehdestä.

Peliostoksilla

Veikkaus. Vaikka pidänkin uudistuneesta saitistaan, sillä onhan se nykyaikaisempi ja monella tavalla kivempi kuin se edellinen, niin pari juttua siellä kuitenkin…

Omat pelit. Miksei tämä sivu voisi näyttää automaagisesti ratkenneet pelit, jos minulla ei ole yhtäkään avointa?

Minä tiedän, ettei minulle ole avoimia pelejä. Sinäkin, Veikkaukseni, tiedät sen, koska osaat joka ainoa kerta muistuttaa minua asiasta. Jos olisit ihminen, saattaisin huomauttaa sinulle tästä ja pyytää sinua toimimaan palvelevasti. Kiitos.

Lotto. Olen ostanut pelin. Keksin vasta ostokseni jälkeen, että ainiin: Nythän on kuin onkin loma-aika enkä tule olemaan pariin viikonloppuun maassa, tai ehkä edes internetissä. Haluan kuitenkin loton myös reissun ajaksi vetämään. Niinpä palaan ostamaan lisää. Täytän pari riviä potentiaalisia miljoonia ja valitsen kestoksi pari viikkoa. Vasta maksettuani tajuan, että nythän minulla on tälle viikonlopulle kaksi täysin samaa ruutua vetämässä (ja ensi viikolle yksi).

Miksi, oi Veikkaukseni, et anna minun ostaa lottorivejä vapaavalintaisiin tuleviin arvontoihin vaan pakotat minut aina osallistumaan ostopäivästä katsottuna seuraavaan (ja siitä eteenpäin)? Ja miksi sinä et huomauta, että minulla jo on täysin samat rivit vetämässä, etten nyt turhaan maksa tuplasti? Voisit edes vaivihkaa kuiskata, että olenko varma haluanko samat numerot moneen kertaan samaan arvontaan?

Entä miksi en voi poistaa avoimia pelejä (esimerkiksi juuri siksi, että olen vahingossa ostanut tuplasti samoja numeroita johonkin arvontaan)? Sepäs muuten oliskin kätevää. Ehkä liian kätevää? Mitäpä siitäkin tulisi jos voisi maamme suurimmassa verkkokaupassa perua ostoksiaan? (Tai mistäs minä tiedän voiko, en ehkä vaan ole sitä tomintoa mistään löytänyt?)

Jotain muutakin oli, mutta kesän sulattama aivosolu ei oikein tahdo toim

Ei erityisen kätevää

Ajattelin, ihan varmuudeksi vaan, hakea erään Prisman aukioloajat, ajatuksella, että kyllähän se varmasti on yhdeksään auki, mutta katotaan nyt jos onkin jotain poikkeuksia.

Haku Googlella tuottaa ensimmäiseksi tulokseksi kyseisen Prisman sivun prisma.fi-osoitteessa. Oikein hyvä.

Prisma.fi:ssä on hämmentävä tuplanavigaatio jossa niin sivun ylälaidassa kuin vasemmassa laidassa on täysin samaa tauhkaa. Ei hyvä. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät pienellä hakemisella vasemmasta laidasta (huomasin automaattisesti ensin vierittäväni sivun alalaitaan etsimään kyseistä tietoa).

Sivulla ”Yhteystiedot ja aukioloajat” ei ole yhteystietoja tai aukioloaikoja. Ei ollenkaan hyvä. Tai no, onhan siellä prisma.fi-verkkopalvelun tuottajan yhteystiedot. Ja sitten siellä on linkki jonka takaa pääsee ”selamaan kaikkien Prismojen yhteystietoja ja aukioloaikoja”. Ei hyvä.

Hops. Nyt ollaan s-kanava.fi:n (!) ”Toimipaikkojen yhteystiedot” -osan kohdassa Prisma. Täällä ei ole yhteystietoja tai aukioloaikoja. Ei hyvä. On kahdeksan sivua hakutuloksia: 76 toimipaikkaa, kerrotaan sivulla, muttei sanota mitä on haettu. Ei hyvä. Rajaan hakutuloksia paikkakunnan mukaan, koska se vaikuttaa helpommalta kuin selata kahdeksan sivua Prismoja läpi. Ei hyvä, johan oli tiedossa minkä paikkakunnan Prismaa olin hakemassa. Ennakoiva hakuboksi, hieno juttu (täällähän on selvästikin käyty tämän vuosituhannen puolella tekemässä jotain muutoksia) .

Vaan ei vieläkään yhteystietoja tai aukioloaikoja, vain rajatun haun tuloksessa linkki josta voi ”tutustua toimipaikkaan”. Ei hyvä. Vaikka niin… linkissähän luki, että täällä pääsee nimenomaan selaamaan, ja sitähän tässä tulee tehtyä.

Tutustun toimipaikkaan: Kas, täällähän on niin yhteystiedot ja aukioloajat. Viimeinkin.

Ei näin, kuulkaa, ei todellakaan näin.

Tämmöinen ihmisten hypyttäminen ja perustietojen piilottaminen on jotenkin niin 1990-lukulaista, että piti oikein tarkistaa onko nyt todellakin 2011. Kappas vaan: On. Toivottavasti joku tuolla S-ryhmässä ymmärtää istua hetken kakka-asennossa ja hävetä konglomeraattinsa verkkopresenssiä.

Kulttuurinkuluttaja

Olisipa mukava jos näitä pääkaupunkiseudun gallerioita ei tarvitsisi etisiskellä monesta paikkaa ja erinäisiltä vanhahtavilta saiteilta. Jos olisi gallerioille, museoille ja muille näyttelytiloille samanlainen palvelu kuin Eat.fi on: Se olisi mukavaa. Kännykässäkin. Luulisi, että tuommoisella voisi lisätä myös kävijämääriä. Jos sellainen siis gallerioita kiinnostaisi.

Olisi mukavaa myös, että näyttelyistä olisi enemmän tietoa siellä missä näyttelyt ovat, etenkin jos maksavat. Ajattelin, kun Taidehallin ohi kävelin, että mikäs näyttely täällä? Kadulla vain näyttelyn nimi, enkä taitelijoiden nimiä tunnistanut. Poikkesin sisään. Pimeässä ala-aulassa kysyin lippuja myyvältä, kun ei missään asiaa sen tarkemmin selitetty, josko voisi kertoa mikä näyttely täällä on. Jotain videoita taitaa olla, kertoi. Tuli semmoinen sika säkissä -fiilis. En ostanut lippua. Olisi näköjään pitänyt tutustua etukäteen – ei satunnaiselle piipahtajalle.

Sähkön sävel

Tapahtui pari päivää sitten.

Kelloradio herätteli ja siinä maatessani kuulin uutisten lukijan kertovan miten Helsingin Energia on polkaissut nettiin palvelun, jossa voi tunnin tarkkuudella nähdä sähkökulutuksensa. Loistavaa, mietin ja päätin uutisen olevan hyvän alun päivälle.

Siinä sitten aamukahvia hörppiessäni jäin mietin mitä kaikkea hyödyllistä voisi tehdä sähkön kulutusdatalla ja päätin käydä tarkistamassa miltä data näyttää. Kuulemani uutisen mukaan tilastoja pääsisi katselemaan tiedoin jotka löytyvät laskusta (asiakasnumero, käyttöpaikkatiedot jne).

Surffasin itseni Helsingin Energian sivuille ja silmäilin sivun läpi. En nähnyt asiasta mainintaa. Missä data, mietin. Energianeuvontaa? Ei se. Ei löytynyt sivun Flash-elementistä… missä? Ahaa! Kun sitten luin tekstit tarkkaan läpi, löysin etsimäni: Sävel+. Mikä ihmeen nimi on Sävel+? Sähköä ja musiikkia? Ei vaan raportointi. Ei ihme etten huomannut tuota erityisen helposti. Onkohan tuo nimi samaa sukua kuin Helen (Helsingin Energia)? hkövelka? kenöivää voimaa ja elektrisiteettiä? Plus.

Ai noita markkinointiveijareita ja niiden brändäysjuttuja… voi voi. No, palvelu löytyi. Tai juttu sähkönkulutusraportointipalvelusta löytyi. Luen mitä kirjoittavat. Nimi on vanhaa perua, omaa kulutusta voi verrata toisiin vastaaviin talouksiin ja voi asettaa tavoitteita. Okei, vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kirjautumaan vaan.

Argh. Sävel+ on flash-applikaatio. Voi ei. No, katsotaan mitä se osaa, ajattelin. Käy ilmi, että en voi kirjautua katsomaan energiankulutustietojani noin vaan: Minun pitää ensin rekisteröidä tunnus Helsingin Energian palveluun. Miksi ihmeessä? Eikö laskusta saatavat tiedot ole tarpeeksi uniikkeja? Onko tämä joku tietoturvajuttu, ettei kukaan muu pääse näkemään sähkökulutustani? Eikö näin herran vuonna 2010 voisi asiaa hoitaa paremmin, olenhan jo asiakas ja Helsingin Energialla on tietoni… Varmaan voisi, mutta usein jäykkyys johtuu vanhoista järjestelmistä, oletan asian olevan näin nytkin. Voin vain läpsäyttää kämmenen otsaani, huokaista ja jatkaa.

Ja mikä rekisteröinti. Niin käyttäjätunnuksen kuin salasanan pituus on rajattu (tunnus 9 merkkiä, salasana 12), mutta siitä viitsitä kertoa etukäteen (joka aiheutti hiukan ongelmia myöhemmin kun salasanastani jäi jokunen merkki pois rekisteröinnissä). Vapaaehtoinen sähköpostiosoite? Ei näin.

En saa rekisteröintiä toimimaan Chromella (”Microsoft VBScript runtime error ’800a0009′”). Vaihdan selainta, rekisteröidyn ja kirjaudun usean virheilmoituksen ja yhden kadonneen salasanakyselyn jälkeen (jolloin huomasin, että salasanastani puuttui merkkejä) palveluun.

Päästyäni vihdoin kirjautumaan Sävel+-palveluun, saan eteeni käyttöehdot. Selaan ne läpi ja huomaan, ettei niitä voi lukea kokonaan läpi, mutta ne ovat kuitenkin pakko hyväksyä. Alla olevassa kuvassa näkyy miten lause jää kesken. mitenköhän se jatkuu? (Ehkä näin: ”syntyvät kulut käyttäjälle itselleen, mitään siitä sen kummemmin ilmoittamatta.”?)

Helsingin Energia, Sävel+, käyttöehdot

Kun viimenkin olen palvelussa, huomaan miten ensimmäisessä näkymässä minulle tarjotaan tietoa asunnosta jossa en ole asunut kuuteen vuoteen. Sävel+ nimittäin jostain syystä muistaa kaikki ne sähkönkulutuspaikat jotka joskus ovat olleet nimissäni. Tämä tarkoittaa sitä, että aina kun kirjaudun Sävel+-palveluun, minulle tarjotaan turhaa tietoa ja joudun joka kerta itse kertomaan palvelulle, mikä on nykyinen kämppäni (vaikka Helen sen ihan varmasti jo tietää).

Kaiken tämän jälkeen olen kyllä ihan tyytväinen siitä energiankulutustiedosta johon pääseen käsiksi. On kulutusta tunnin tarkkuudella, vertailumahdollisuus muihin kuluttajiin ja esimerkiksi kulutustavoitteiden asettamista.

Mutta miksi tämä kaikki tieto on lukkojen takana Helenin muurien sisällä – siellä missä ihmiset aika harvoin ovat? Missä on työpöytä-widgetti joka kertoo samat asiat? Entä iPhone-/iPad-sovellus? Ehkä energiankulutusruudunsäästäjä? Facebook sovellus jolla voisi spräädäillä kavereille, että minä se osaan säästää sähköä. Kaikki sellainen mitä aamulla uutisen kuultuani ehdin kuvittelemaan.

Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Sävel+ on ihan kiva palvelu, mutta joka muuriensa ja lukituksensa vuoksi valitettavasti on helppo unohtaa lojumaan jonnekin internetin nurkkan ja on siksi aika hyödytön. Nyt vois joku nettipulju, joka ymmärtää miten netissä toimitaan, käydä selittämässä Helenille, että Sävel+ tarvitsisi API:n, jotta pavelusta tulisi hyödyllinen.

Parkkipaikat verkossa?

Tänään, meilallessani erään tutun kanssa joka on tulossa autolla tänne (”helvettiin”, kuten meilissä luki ;) Kehä III:n ulkopuolelta, tuli mieleen, että mistä löytyy pysäköintipaikat kätevästi kerättynä yhteen verkkopalveluun?

Okei, keskustan parkkihallit löytyvät ihan Googlen itsensä kasaamasta tiedosta, mutta niiden aukioloajat eivät juurikaan. Ja missä muut pysäköintialueet?

Siksipä hyödyllinen verkkopalvelu, jonka voisi toteuttaa samaan tyyliin kuin Eat.fi (loistava ja hyödyllinen palvelu kaikille meille jotka joskus syövät, ja toisinaan myös juovat, jotain) voisi olla esimerkiksi: Parkkipaikat.fi (osoite on tätä kirjoittaessa vapaa).

Loistavaahan olisi jos parkkihalleista saisi aukioloaikoijen lisäksi myös ajantasatietoa vapaista parkkipaikoista. Ehkä jopa mainoksia palveluista (ansaintamalli?).

Kadunvarsista ja muista paikoista voisi olla tariffi- ja muut tiedot (pysähtymis- ja pysäköintikiellot, niiden kellonajat sekä asukaspysäköintivyöhykkeet). Ja jos kaupungin tiedotus olisi järkevässä kuosissa, mukaan voisi liittää katujen auraukset ja muut tapahtumat jotka muuttavat normaaleja paikoituskäytäntöjä. Eikä pidä unohtaa saavutettavuutta kuten inva-pysäköintilupapaikat ja liikuntavammaisille sopivat parkkipaikat (tai esim. parkkihallien hissit).

Entä ne kaikki parkkipaikat keskustan ulkopuolella, tuolla pidemmällä, joista pääsee julkisilla keskustaan? Niidenhän pitäisi löytyä palvelusta myös ja tietenkin myös yhteysliikenteen aikataulut ja poikkeustiedot (yhteistyötä HSL:n kanssa?).

Liikennetieto olisi varmaan myös mukava lisä, ruuhkat ja sensemmoset. Eikä sisältöä tietenkään tarvitse tai edes kannata rajoittaa vain Helsinkiin.

Jos tiedot olisivat järkevässä muodossa, voisi parkkipaikkatiedot siirtää esimerkiksi GPS-laitteeseen. Ja tuosta saisi muuten myös killeriapplikaation iPhonelle (siihen mukaan esim. ”lappuliisoja täällä juuri nyt” -painike). Ja tottahan palvelun pitää tarjota API jotta kerättyä tietoa voi käyttää kätevästi muuallakin.

Nyt vaan pitää odotella, että joku polkasee tuollaisen pystyyn.