skrubu

Oli perjantai. Iltapäivä. Istuin työpaikalla tehden vertailuanalyysiä. Yhdestä vertailun palvelusta jäi jonnekin taustalle soimaan radio-ohjelmaa. Yllättäen huomaan keskittymiskykyni herpaantuvan, hitaasti – jokin jossain siirtää aivotehoja muualle. Huomaan kuuntelevani jotain tuttua vaikka en oikein tajua mistä on kyse. Joudun lopettamaan hetkeksi leipätyöni ja keskittymään kunnolla kuuntelemaani musiikkiin. Sehän on… hetkinen, kyllähän minä tämän tunnen, ööh… Finlandia. Sibeliuksen Finlandia. Mutta mikäs versio se tämmöinen on? Kuoro. Taitaa olla poikakuoro. Ja sanat englanniksi?

Pienen etsimisen jälkeen olin taas hiukan viisaampi (tai ehkä olen kuullut siitä ennenkin, mutta en vaan muistanut). Wikipedia tiesi nimittäin kertoa, että Finlandiaan on olemassa Oi, Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa ohella useampiakin englanninkielisiä sanoituksia (ja ainakin yksi kymriksi).

Finlandia (kokonaisuutena) on upea sävelruno, mielettömän kaunis ja täynnä tunnetta. Ja vaikka poikakuoro Liberan versio hymnitaitteesta on mitä mainiointa kuunneltavaa, tuntuu hyvin vieraalta liittää Finlandia uskonnolliseen kontekstiin. Sitä kun on oppinut, että teos kuvaa tämän kansan taistelutahtoa 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa, sisua ja perkelettä.

Vallan mahtavaa viihdettä on kuitenkin lukea kyseisen kuoron joidenkin videoitten (aika paljon löytyy, en jaksa linkittää) kommentteja. Jos viestit eivät koske kuoron tajutonta fanittamista, niin sitten siellä on joko ihmettelyä siitä miksi suomalaiset käyvät kommentoimassa, tai sitten siellä tapellaan jumalan olemassaolosta.

Muita huomioita tänään: Keppana muovipullossa on kalliimpaa kuin vastaava aine lasipullossa tai tölkissä (mitenköhän se vaikuttaa muovipullon myyntiin). Yhtäkään en ostanut. Spårakuski muistutti yhtä entistä opettajaa (oletan nähneeni väärin – toivon jopa niin). Guitar Hero III:ssa oleva Barracuda-biisi soi ekassa Charlie’s Angels leffassa (siksiköhän se on GHIII:ssa?).

On perjantai. Puolta vaille keskiyö.