Kasetti ja kynä

Ylen jutussa C-kasetista on tullut taas ilmiö, mutta mitä siitä sanovat nykylapset oleva video herätti pari ajatusta, kun se nyt tuli vastaan Facebookissa useammankin kerran.

Ensimmäinen ajatus on se, miten toimittaja ei hallitse sitä, miten lyijykynä ja c-kasetti sopii yhteen. Joo, tokihan sitä kelaa voi lyijärin päällä pyörittää, mutta kyllä se paremmin toimii, kun kynän laittaa kelan reikään ja pyörittää. Voi toki olla, että osa nykyisistä lyijykynistä ei sovi tehtävään, mutta ainahan kynää (lyijy tai kuulakärki) pitää pienessä kulmassa.

Toinen ajatus on se, miten kukaan ei hämmästele sitä, miten c-kasettia (vuodelta 1963) selkeästi paljon vanhempi teknologia ei aiheuta mitään ihmettelyä. Lyijykynä, sellaisena kun me sen nykyään tunnemme, on roikkunut mukana maailman menossa jo noin 1500-luvulta lähtien. Sen käyttäminen on itsestään selvää (paitsi tietenkin sille määritellyn käyttötarkoituksen ulkopuolella).


Aha…

Parantamisen varaa

Mä en välttämättä nyt ihan tajua tätä Ylen juttua: Peruskoulu ja työelämä ristiriidassa – Suomen toivo on laatikon ulkopuolelta -ajattelussa.

En sano, etteikö peruskoulussa(-kin) olisi parannettavaa, mutta tuossa Ylen jutussa joku tyyppi, jota ei sen kummemmin esitellä tai mitenkään mihinkään kontekstiin laiteta, latelee mielipidettä toisen perään. Ja nämä tyypin mielipiteet sitten yleistetään kuin ne olisivat totuuksia. On kuin juttu olisi mainos jollekin konsultille. Sitä en tajua. Sen lisäksi, aina kun puhutaan laatikosta ja sen ulkopuolisesta ajattelusta, on kuin tulisi pieni oksu suuhun. Aivan karmean mitäänsanomaton klisee on se. Yäk.

Jutussa tämä tyyppi, joka (oletan) on suomalaisen peruskoulujärjestelmän läpikäymä ja selkeästi omaa ainakin sen verran aivokapasiteettia, että pystyy ilmaisemaan mielipiteitään, haukkuu systeemiä joka on hänen oman menestyksensä pohjalla. Niin huono on peruskoulu ollut hänelle, että tyyppi on oppinut ajattelemaan kriittisesti, kyseenalaistamaan ja käyttämään aivojaan. Oppiminen kun ei nähkääs ole sitä, että ”opettaja kaataa sulaa kultaa” pikku höpönassujen aivoihin, vaan oppiminen (konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan) on juurikin sitä mihin juttu loppuu: tyyppi hiffasi jotain, proverbiaalinen lamppu syttyi pään päälle, tapahtui ahaa-ilmiö joka oli tajuamista ja joka ennen pitkää muuttaa ymmärrystä (eli ajattelua). Tätä oppimiskokemusta kuvaillaan Ylen ylen (!) mielipidekirjoitusmaisessa jutussa, tyypin omien sanojen mukaan, tilanteeksi jossa ei toimittu ohjeiden mukaisesti. Saman asian voi myös kuvailla näin: Tyyppi oppi itselleen yllättävän onnistumiskokemuksen kautta mitä jo opitun toimintamallin kyseenalaistaminen voi tarkoittaa. Se on hyvä oppi.

Nyt voisi tietenkin saivarella siitä, että oliko tyypin oppimat itsenäisen ajattelun alkeet se mitä opettaja oli opettamassa vai ei. Ehkä ei juuri tuolla tavalla, mutta koulun rooli on mielestäni tässä selkeä. Opettaja antoi niin tehtävän kuin palautetta (sosiaalinen vuorovaikutus) ja koulu tarjosi oppimisympäristön. Oppiminen on oppilaan oma aktiivinen tiedon rakentamisen prosessi. Eikä oppiminen tarkoita aina sen oppimista, mitä opetetaan. Ja oppimisessa koulu on yksi monista palasista. Ajattelun aihetta, syitä ymmärryksen muokkaamiseen, tiedon rakentamiseen, pohtimiseen ja pähkäilyyn löytyy ihan kaikkialta (eikä sen tarvitse olla aina iloa ja onnistumista).

Tämän lisäksi tyypin oppiminen tapahtui kuvataiteen parissa. Kuvataide tarjoaakin paljon mahdollisuuksia kokeilla, epäonnistua ja onnistua – kaikkea sellaista joka saa aivosi ajattelemaan, mielesi sinun tekemään. Jutusta ei käy ilmi mikä oli kehujen syy, mutta oletan, että tehdessään tehtävän ”siinä sulle -henkisesti”, työstä näkyi vahvasti tyypin oma kädenjälki, eli persoonallisuus.

Ja jos Ylen jutun tyyppi, jota esiintyjäksi ja kirjoittajaksi tituleerataan, oppi kriittistä ajattelua koulun ja kuviksen avulla, niin miksei näin voisi käydä muillekin? Nykyisessäkin peruskoulusysteemissä? Jossa siis varmasti on parantamisen varaa, mutta parantamisen varaa on aika paljon muussakin. Kuten esimerkiksi journalismin laadussa.

Tähän loppuun vielä video, joka jollain tavalla liittyy asiaan (siis oppimiseen, ymmärtämiseen ja tietoon).



Ja kas, skrubu.net-blogi täytti tänään 11 v.

2941

Tänään tässä blogissa, jutussa nro 2941, mietitään mikä ihme saa Hesarin aivopieruna ilmoille aikanaan töräyttämän sormitietokone-termin elämään Ylen uutisessa. Hesarilla huomattiin jo aikoja sitten miten typerän termin olivat lanseeranneet ja ovat itse sen käytön jo hyljänneet. Mutta vaikka täällä miten pohditaan, ei vastausta löydy. Mysteeriksi on se jäävä.

Ja kun nyt Ylestä on puhe, niin ihmettelyä tässä on ollut jo jonkin aikaa, kun ei tuo heidän Elävä arkistonsa täällä toimi. Kokeiltu on kolmella eri selaimella, plugeilla ja ilman, fläshiä päivitetty ja vaikka mitä. Napsautin kerran jopa palomuurinkin hetkeksi pois päältä kokeillakseni josko onnistuisin saamaan ääntä ja/tai liikkuvaa kuvaa palvelustaan. Ei mitään. Erroria pukkaa vaan koko ajan.


Ei löydy. Ei.

Ylen Areena kyllä käy ja kukkuu ongelmitta. Samoin youtubet, vimeot ja mitäkaikkea niitä nyt onkaan. Elävä arkisto vaan pysyy perin kuolleena. Tai ainakin hiljaisena ja liikkumattomana. Sitä minä vaan, että ei kai se ala kohta haisemaan?

Sittenhän sitä tässä vielä huomautetaan, että tänään tämä blogi on ollut julkisena kahdeksan vuotta (enää kymmenen vuotta lisää ja voin lähettää blogin ostamaan kaljaa) ja juttujen laatu sen kun vaan paran

(Päivitys n. 1,5 tuntia jutun julkaisun jälkeen: Hämmennystä Elävän arkiston toimimattomuudesta ei suinkaan vähennä se, että den svenska versionen toimii riktig bra.)

(Päivitys 30.4.2012, eli viisi päivää julkaisun jälkeen: Kas, nyt Ylen Elävä arkisto elää, se liikkuu ja kuuluu. Errorit ovat poissa. Sitä jää miettimään, että mitä tapahtui ja missä?)

Liitos

Aamukahvin jämät menossa. Televisio on päällä ja höpöttää omiaan tuoden muuten hiljaiseen huoneeseen hiukan ambienssia. Jotenkin on kivempi tehdä hommia kun on ääntä ympärillä. Ehkä kaikki nuo vuodet avokonttoreissa ovat ehdollistaneet minut ja siksi kaipaan ympärilleni edes jotain hälinää?

En katso television kuvaa, mutta jotain äänistä hiipii tietoisuuteeni vasemman korvan kautta läpi muiden ajatusten. Tajuan miten Ylen Aamu-tv:ssä pieni rypäs pukumiehiä kommentoi eilen esiteltyä kuntaliitosehdotusjuttua. Jokin havahduttaa minut tekemisestäni kuuntelemaan tarkemmin. Kuulinko oikein? Kaivan pätkän esiin Areenasta.

Itselläni ei ole mitään rationaalista suhdetta kuntaliitosasiaan. Emotinaalisesti voisin kyllä helpostikin löytää paljonkin mielipiteitä, mutta se ei ole tämän jutun ydin. Minua kiinnosti ihan toinen asia.

Siellä ne Areenassa oli, pukumiehet ja tieto siitä ketä ovat ja sieltä, kohdasta 12.26 löydän sen mikä minut muusta tekemisestä suisti internettiin: ”Jos tehdään esimerkiksi pääkaupunkiseudusta miljoonakaupunki, valtuusto on kö YK:n yleiskokous, ei siellä enää kukaan pysty mistään päättää. Se on niin kaukana siitä kansalaisesta, että kyllä tämä demokratian…”

Sitä minä tässä jäin pohtimaan, että jos miljoonakaupungissa kansanedustajan mukaan ei valtuusto pysty mitään päättämään, niin miten hyvin sujuu päätöksenteko koko maassa, jossa on vielä enemmän ihmisiä. Ollaanko siinä sitten jotenkin lähempänä kansalaista? Vai onko kyseessä vielä isompi YK:n yleiskokous? Mielestäni hiukan hämmentävä väittämä sellaiselta joka on tekemässä koko maata koskevia päätöksiä.

Näin. Nyt sain tämän asian pois aivosolusta ja voin palata takaisin aikasemman puuhan pariin. Ehkä laitan taustalle hiukan musiikkia soimaan, ettei muiden ajatukset taas tule hämäämään.

Epäselvä rooli

Tätähän tämä juttu kai oikeasti tarkoittaa:

Kaupallisen median rooli internetissä on kansalaisille epäselvä, kertoo kaupallinen media.

Lehden (ei kuitenkaan Lehden vaikka niin voisi kuvitella) Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan 75 prosenttia suomalaisista näkee eron Ylen ja kaupallisten tekijöiden tarjoamissa nettipalveluissa. Lähes puolet ei osaa sanoa, eroaako kaupallisen median nettipalvelut Ylen vastaavista. Jopa 65 prosenttia vastanneista katsoo, että mainosrahoitteisen median tarjonta ei eroa riittävästi Ylen nettipalveluista.

*

Ja tässä vielä oiva mielipide tähän (hohhohijaa, krooh pyyh, zzz…) Yle-kinasteluun Aamulehden blogeista: Kuka eniten hyötyy netistä ovat yksinelävät mutta mitä yle puhuu netistä itsehän sinne ovat tupannneet itsensä.

Päivitys (vähän jutun julkaisun jälkeen): Heh, tuo alkuperäinen Aamulehden juttu löytyy vaikka mistä, muttei Aamulehdestä.

Toivon tarkkuutta ja selkeyttä

Yleltä tullut ja Facebookissakin tänään vilkkaasti levinnyt Powerpoint-henkinen video Tiesitkö, että / Shift happens on periaatteessa ihan jees, mutta siinä monia inkonsekventeja ja epämääräisiä elementtejä jotka disruptioillaan vaikeuttavat viestin hahmottamista ja sisäistämistä.

En tiedä olenko nirso, vai vain äkäinen internet-setä, mutta jotekin odottaisin Yleltä hiukan tarkempaa tekemisen jälkeä ja selkeämpää artikulointia, etenkin jos tämä kyseinen video on tarkoitettu suurelle yleisölle: Meille täällä kuluttajapuolella kun ei voi olla selvää se, mikä on selvää journalistien piireissä.

Tässä powerpoint-hengessä bullet-lista siitä mikä hämäsi minua.

  • Mikä on ”internetin verkkomedia”. Verkkoa inernetissä? En ymmärrä. Onko tämä ääniradio-tyyppinen tårta på tårta vai mikä on kyseessä?
  • Joukkoviestintämarkkinoiden muutosta kuvaavassa palkkigraafiikassa sähköinen viestintä on pilkottu osiin (tv, radio, internet), mutta ei graafinen joukkoviestintä eikä tallenneviestintä vaikka näitä kaikkia sitten verrataan toisiinsa. Hiukan outo ratkaisu.
  • Miksi yhdet ”käy netissä” ja toiset ”käyttää nettiä”?
  • Oikein kirjoitustakin on: ”mobiili netin”. Vaan eikös internet ole internet riippumatta päätelaitteesta joka siis voi olla mobiili tai sationääri. Jos oikeasti puhutaan ”mobiilinetistä” pitäsi sitten kaikkialla spesifioida, että mikä netti on kyseessä, eikä vaan todeta ”nettiä käyttää joka kolmas”.
  • Mikä on erona näillä: ”valtamedia” ja ”perinteinen media”?
  • Osassa väittämistä on lähdetieto näkyvissä samaan aikaan alalaidassa, osassa ei. Lopussa on kyllä lista, mutta vaihteleva presentaatiotapa hämää.
  • Täysin makuasiana, ihan emotionaalisella tasolla, on minun pakko todeta clip art -tikku-ukkojen (joita valitettavan usein powerpoint-esityksissä käytetään) kuuluvan niihin visuaalisiin elementteihin jotka syövät minkä tahansa esityksen uskottavuutta kuin kuningasvesi metalleja.

Anteeksi. Nyt siirryn tarpomaan loskan läpi tuonne muualle.


Kommentit Facebookin puolelta löytyy tämän linkin takaa.

Etsi ja tuhoa

Jos kerran Jungner haluaa Suomen TV-yhtiöille yhteisen nettikaupan, miksi YLE on mukana TVKaistan toiminnasta tehdyssä tutkintapyynnössä?

Meinaan, jos TV-yhtiöille pitäisi joku yhteinen myyntialusta saada aikaiseksi, niin eikö olisi järkevää lähteä liikkeelle jostain jo olemassa olevasta ja toimivasta – sellaisesta jota voisi kehittää ilman tarvetta keksiä jokaista pyörää aina uudestaan ja uudestaan?

TV-yhtiöt ja edunvalvojat ovat hulluja jos eivät ymmärrä TVkaistan olevan parasta ja innovatiivisinta mitä TV:lle on tässä maassa viimeisen kymmenen, jos ei vielä useammankin, vuoden aikana tapahtunut ja, että kyseisen palvelun tappaminen olisi iso askel takaisin 1900-luvulle.

Valitettavasti edunvalvontaa suorittavien elinten toimintaan ei kuitenkaan näytä kuuluvan innovointi, kehitys tai uudet tulevaisuuden näkymät mahdollisuuksineen. Edunvalvonnan tehtävänä vaikuttaisi olevan kehityksen pysäyttäminen, stagnaation ylläpito ja järkkymätön usko menneisyyteen. Käsketään. Ollaan yksisuuntaisia. Uusi kielletään kategorisesti ja keskustelematta. Seek and destroy. Piste.

Edunvalvonta schmedunvalvonta…

(Olen avautunut tästä aikaisemminkin.)

Samasta muualla.
Arctic Startup: Old Media Sues New Media: Case TV-Kaista
Switch X: Dinosaurukset uuden median kipussa…